Le pique-nique

Aamu alkoi kylla varsin natisti. Oli meinaan taysikuu, ja taalla lahinna pilveton taivas. Tai no, mita nyt silloin aamuvarhaisella vahan ennen seitsemaa saattoi nahda, mutta ainakaan itse La Lune ei ollut peittyneena mihinkaan harmaisiin haituviin. Meinasin varmaan monta kertaa ajaa johonkin ojaan tai muuhun vastaavaan kun sita kirkasta mollykkaa tuijottelin kovin. Hienot oli valorenkaat sen ymparille, ensin vahan pienempi ja sitten isompi suojaamassa kaikkea sita keskella olevaa. Kuvittelenko vaan vai nayttaako ne kraaterit olevan eri kohdissa taalta etelammasta pain katsottuna?

Hip hei, hedelmat ne voiton vei. Eli ma olen tanaan taas saanu pilkkoa oikeen urakalla erilaisia hedelmia tarteihin ja leivoksiin. Mutta ilouutinen (tai en tiia onko se hyva vai huono asia) on se, etta mun ei tarvinnu varmaan kertaakaan pakkailla mitaan niita paistettuja pakastetuotteita. Sen sijaan koko paiva oli naemma asiakkaiden tilausten tekemista, silla tanaan valmistettiin eri sorttimentteja tuulihattuja ja sellasia kivan kivoja minipienia hedelmatartelletteja. Niitaki kuppeja oli vaan taytettavana sellaset 160.

Kuvittele sellanen pieni pyorea kuppi, ehka nelja senttia halkaisijaltaan. Pursotat sinne ensin kreemin, sitten lykataan mukaan mansikkaa, vadelmaa, aprikoosia ja kiivia. Ei mitenkaan pienta piiperrysta ollut ei, ja tilaki riitti niille hedelmille tosi natisti, puhumattakaan siita et mun sormet oli tosi tosi TOSI notkeet.

NOOOOT!

Mut sniiiiiiif :(( Meijan tosta konnarin puolelta Morgane oli tanaan viimista paivaa, han oli vaan kesatyolainen (toista vuotta), ja ilmesesti maanantaina alkaa koulu jossain muualla. Ja sit leipomon puolelta Cyriélle oli kanssa viimista paivaa ku hankin lahtee opiskelemaan jonnekin. C on ainut koko paikasta joka osaa tosi hyvin englantia, ja me sillon hopoteltiinki paljon ku olin tutustumassa siihen lampimampaan puoleen. Eli nyt ei oo enaa kunnollisia tulkkeja keskusteluja varten. Nooooouuuu!!!

Ja tais toi taysikuu vaikuttaa jotenkin hassusti tohon porukkaan, meinaan halusivat tietaa onko Suomessa noitia... Selita siina sitten etta noooo tavallaan ei oo, mut sit on kuitenkin sellasia ihmisia jotka on kiinnostunu siita ja tasta ja sit ne harjottaa vahan sillasta ja tallasta. Ja selitykset viela sillai etta ne ymmartaa. Wicca ei ollut tuttu kasite. So sad.

Yrita siina myos sitten ymmartaa mita ne haluu kysyy, ku meijan tulkki muotoilee lauseensa sillai etta "do you look bears in Finland?".... eeeeeehhh excuse-moi?! Halusivat siis tietaa onko Suomessa karhuja. Ja susia. Ja etta harjoittelenko hiihtamista. Mutta ei siis kaikki aihepiirit sisaltyneet tuohon esitettyyn kysymykseen. Ranskassa on susia vaan elaintarhassa. Nain niinku kaikille tiedoksi.

Sitten mennaankin paivan otsakeaiheeseen eli piknikkiin (mikali ette kyenneet juuri talla hetkella muotoilemaan otsikon nimea jarkevasti). Kyseessa on siis jokavuotinen (?) pikinik-paiva naapureiden kesken. Tuolla laheisessa lasten puistossa (missa ei ole kyllakaan mitaan liukumakia tai muita) ollaan ja aterioidaan porukalla. Isolla porukalla. Olikohan siella jotain kolmisenkymmenta ihmista?

Ma olen kylla nyt sita mielta etta ranskalaiset on liian hitaita tekemaan asioita. Mulla oli kauhee nalka ja sit sita vaan juodaan aperitiiveja ja rupatellaan keskenaan. Tahtoo ruokaa! ajatteli masuseni. Ison yhteiskuvan jalkeen kokoonnuttiin sitten poytiin ja aityli laitto mut istumaan joittenkin ihan tuntemattomien ihmisten kanssa :O Whyyy??? No ma kylla siirryin sitten alkupalojen jalkeen heijan viereen. Hassua, vaikka oon mielestani syony ihan samanlaisesti naina viikkoina, ni silti mulla alkaa olemaan aina vaan enemman nalka. Ja ikavasti tuntuu silta etta housut alkaa kiristaa tosta yhdesta kohtaa...  *klunk*

         Sanakirjakin otettiin varmuudeksi mukaan. Ja kyllahan sita muutamia kertoja tarvittiin ;)

Ilma oli aikast vilpoinen mun makuuni, kuten ylla olevasta kuvastakin nakee, vaikka ma olinkin varustautunut suhteellisen hyvin. Ma olin meinaan hyvin topattu, suorastaan rikollisen hyvan nakonen ja tosi stylish. Alimmaisia paitoja ei tietenkaan nakynyt kunnolla, mutta mulla oli toppi ja kaksi erivarista puolipitkahihasta (ruskea ja vihrea). Sitten oli vuorossa valkoinen, vahan kimaltava loysa paita, keskipitka harmaanvaaleanruskea villabolero/ joku neule (paksu ja usein lammin) ja kaiken huipuksi viela Catherinen pitka musta villaneule (se samainen joka oli La Ska:ssa). Lisaksi housuina toimivat mukavan rennot gollegehousut Salon Teatteri-logossa, porokuvioiset polvisukat (jotka ei tietenkaan nakyny) ja mun normikengat. Ma olen ihan saletisti varma, etta kaikki maailman huippumuotitietoset ihmiset olis ollu hirmusen kateellisia mun asustevalikoimalleni.

Plussana viela et mun kajaalit oli naemma vahan levahtanu. Vahan vaan...

Jossakin vaiheessa taa yks naapuri keksi jonkun kilpailuleikin, jota sitten katteltiin mielenkiinnolla. Kilpailu meni nain:


1. Tayta muki vedella.

2. Kierra vieressa ollut puu.


3. Lahde kulkemaan paamaaraa kohti.

4. Kierra ylla olevassa kuvassa nakyva hokotus menosuuntaan katsottuna vasemmalta puolelta.


5. Kaada mukissa jaljella oleva vesi pulloon.

Se kumpi joukkue tayttaa pullonsa ensimmaisena, voittaa. Ei siina muuten mitaan ongelmaa ollutkaan, mutta kun mukin pohjissa oli reikia, eli kaikki vesi oli lahinna jaanyt matkan varrelle imeytymaan elamannalkaiseen ruohoon.

Vihrean pullon joukkue oli alussa hyvinkin paljon edella, mutta valkoiset ottivat kovan loppukirin ja voittivat pullonsuun mitalla! Kisassa nahtiin myos pari vilppiyritysta, mutta ketaan ei diskattu eika annettu rangaistuksia.

Tietenkin tarvittiin mukaan myos yksi henkilo vahtimaan reitin paassa olleita pulloja, seka korkeuksissa oudon kiipeilyhokotyksen paalla yksi tarkkailemassa vilppiyritysten varalta.

Huomenna onkin sitten edessa hyvin mielenkiintoinen paiva ;))

Mutta miksi?!

...

...


...


...


...


...

...

Sen tulette nakemaan seuraavassa jakossa!!!


...thunder and lightning, very very brightning...