Sus siunakkoon, nyt on jo sunnuntai! Kaytannossa se meinaa sita etta meikalainen katoaa talta mannerosalta kolmen paivan paasta :O Nopeesti taa loppuaika kylla on mennyt; puolivalissa kun toivoi sen kulkevan vahan nopeammin niin nyt lahinna haluais viela viivytella. Ei muuten mutta kun noi tyokaverit <3 Aivan ihania, eihan niita voi tanne jattaa! :D
Taytynee myontaa, etta on ollu viime tyopaivat mielenkiintosempia ku koskaan. Olen meinaan paassyt tekemaan mita erilaisimpia juttuja, sellasiakin mitka ei heijan repertuaariin normaalisti kuulu. Itsetehtyjen Eclairien ja muiden tuulihattuleivosten lisaksi paasin tekemaan edellisena paivana Croissantteja, ihan taikinasta lahtien! Ja olin vielapa niin ovela etta pyysin reseptia itselleni, jesh! Siita samasta taikinasta tehdaan Croissanttien lisaksi suklaa- ja rusina"leipia", seka sellasia aprikoosijuttuja. Kaikkea paasin todistamaan sina paivana :))
Sen taikinan suhteen mut kirjaimellisesti pakotettiin kaulaamaan se... No ehkei ihan kirjaimellisesti mut mun niskaani asetettiin henkisia paineita sen suhteen :D Se kun naytti olevan sen verran pelottava kone ni en olis halunnu menna pilaamaan niita taikinoita. Mut ihan hyvin niitten kanssa kavi ku taa sen mun sen hetkinen "opettajani" eli Herra Esipomomies vahti koko ajan siina vierella, ja sanos muun muuassa koska ei tartte enaa lapi laittaa. Mulla oli jotenki niin alakoululaisfiilis...
Samaisena paivana ennen noiden taikinoiden tekoa Herra Isopomo (oonko ma kayttany tuota nimea aiemmin?) opetti mulle suklaakoristeiden vaantamista. Se se vasta oli mielenkiintosta! Ai vitsit, taytyy joskus hyodyntaa sitakin tietoutta :D Ja hankkia valineet, vaikka ei niita niin paljon tarvita: sellanen metallijuttu (vahan suoran raapan nakonen) ja puhdas "pelti", mihin ne suklaat levitellaan. Ooooooo... hienoja tuli, varsinkin loppupuolella. Alku on tyypillisesti vasta opettelua eika sillon voikaan kauheen helposti onnistua. Ellei sitten ihan vahingossa. Herra Isopomo joutu oikeen kadesta pitaen nayttamaan sen yhen vaiheen ku ma en ollu karryilla tarpeeks. Ja tassa kohtaa voin sanoa etta kirjaimellisesti kadesta pitaen :"D
Muutoin on ollu noita tavanomaisia tyotehtavia, joskin vahan vahemman. Tiskaamaanki ma oon paassy enemman! Ei se muuten ehka oliskaan mitenkaan hienoo hommaa mut voi etta, lamminta vetta!!! Kivasti nakojaan rimmas toistensa kanssa ;D Ku on koko paivan ollu kylmasta kankeena ni sita mielellaan upottaa katensa kuuman veden alle. Kohmeessa olotilassa se kylmankin puolen vesi tuntuu tosi tosi tosi lampimalta, mut auta armias ku on tiskannu vahan aikaa ja laittaa kylman puolen auki ni se oikeesti on sitten kylmaa :D
Eilen oli hieman erilainen paiva kokonaisuudessaan. Ei tullut meinaan syotya kunnolla, koska tanne tuli tan isan sukulaisia kauheesti kylaan (suunniteltu juttu), ja koska ma olin saanu ennakkovarotuksen siita jo paivia sitten, ni tiesin etten halua jaada lounaalle syomaan. Merenelavat ei oo oikeen mun makuuni. Paitsi kalat. Siispa ma karkasin Antoniinan matkaan. Kuulostipa romanttiselta. Hanta odotellessa kaupan pihalla kolme likkaa yritti pummata multa tupakkaa, mutta kielimuurin takia ma ymmarsin asian vasta noin viiden minuutin kuluttua ku yritettiin toisillemme selittaa mita tarkoitetaan. Heijan harmiksi mina kun en polta ni en voinu antaa mitaan. Lahtivat sitten pois. Mutta taa eras neiti tuli oikein moottoripyoran kyydissa paikalle!
Ma shoppailin joitakin tuliaisia, muun muuassa kaytiin viiniosastolla, jossa on aivan liian iso valikoima tallaiselle henkilolle, jolla on yleensakin vaikeuksia paattaa edes kahden asian valilta. Khylla nhyt ssshiis kelphaa olla khun tulhi *hik* sshiellakin osashtolla khaytya *hik*. No ei, en korkannut kumpaakaan pulloa. Siiiiiiiis.. joo ostin kaks : D halvalla ku lahtee, alimmat hinnat siella kahden euron lukemissa ;D Sit tuli matkaan myos vahan nameja ihmisille. Ja itselle vahasen. Jotka jo soin. Yllatyyys! :D
Tama paiva on menny ensin vakinaisen sangyssa makaamisen jalkeen muutaman tunnin kirjoittamisella (vie muuten muutamien sivujen tekeminen ihan sairaasti aikaa!) ja sitten parin tunnin syomisella. Hyi etta on taysinainen olo. Alkuruuaks oli jotain kupissa olevaa juttua, hienosti selitetty. Mut nain siina ainakin olevan katkarapuja pari kappaletta (sellasia pienia, kai ne on katkarapuja??) ja sit siella oli vissiinki kampasimpukoita. Ne oli kylla hyvia! :D
Paaruokana oli possua curry-kastikkeessa ja kahdenlaista salaattia: toinen oli ihan vaan salaatinlehtia jossain pistavanmakuisessa tahnassa sekoitettuna, toinen oli papu-porkkana-peruna-jotain -sekoitusta. Ruokailun jalkeen kavi ilmi etta ne possunpalat mita tarjoiltiin, oli niinkin eksoottista osaa possusta kuin poskea :) Jalkikateen ajateltuna hyva veto olla kertomatta asiaa etukateen... Mutta maistu tosi hyvalta! Vaikkakin ajatus vahan etoo.
Nyt on siis lahinna koko paiva jo menny, huomenna on viiminen tyopaiva :(( Varmaan ainut syy miks jaisin tanne on noi tyokaverit :D Okei, ehka noi halvat hinnat ja taa saa kuuluu samaan listaan, mut anyway. Taytyy yrittaa saastaa rahaa etta jos ens vuoden kesalla paasis taalla kaymaan ;) Mut viimeistaan kahen vuoden kuluttua! Ihan ehdoton must juttu. Toivon mukaan noi tyypit viela tyoskentelee tuolla... muuten ma alan itkee :D
Niilla on kylla aika hyva huumori, jos tassa vaiheessa pitaa mainita. Varsinkin noi kaikki kaksimieliset ja alapaa-jutut on sellasta perusmeininkia.
Esimerkki 1: (en nyt muista olenko tata jo kertonut!) sillon ku tehtiin ne Eclairit ja tuulihatut, pelti oli viela leipomon puolella ku oltiin lahinna just otettu ne uunista ulos. Sen leipomopuolen yks hyypio, Bob nimeltaan, muodosti kahdesta pyoreasta tuulihatusta ja yhdesta Eclairista sellasen kivan muodostelman... Jos ymmarratte mita tarkoitan.
Esimerkki 2: Ma laitoin piirakoiden paalle kiillekuorrutusta ja totta kai se alko olemaan mun tuurillani loppu, ni se paasteli vahan ilmaa siina samassa pitaen sellasta aanta, ruiski sillai vahan kerrallaan sita kiilletta ulos. Herrat Nalle ja Esipomomies juttelivat siina jotain ja alkoivat nauramaan, ja mina uteliaana ihmisena menin kysymaan et miks naurattaa, ku epailin sen liittyvan siihen tilanteeseen. Noh, Nalle kertoi sanoneensa Esipomomiehelle, etta hanella oli samanlaisia vaikeuksia aamulla. Pitikin taas avata suu ja kysyy... ei sen puolen, ma hekottelin sita itekin siina tovin verran :D
Muitakin hauskuuksia on toki ollut. Kuten just eilen ma nauroin pitkaan Nallen vertausta Herra Hulivilin (tai Vili Vilperin) ja Shrekin haukotuksen valilla. Yritin toki peittaa mun kikatteluni siina hedelmia pilkkoessa, ei tainnu Nalle huomata mitaan. Mut oli aika vahalla etten aaneen ruvennu taas hekottamaan... Heita jostain kumman syysta naurattaa, jos ma nauran pitkaan jollekin jutulle :D
Kertomus nimelta halleluja: mun piti tehda mansikkatartelletteja. Huomasin et niitten alusta oli erivarinen, ni oli pakko tarkistaa etta tehdaanko naa samalla tavalla. Hulivili oli siina oikeella puolella tekemassa omia juttujaan, Esipomomies ja Nalle tuli sitten siihen kattomaan, ma pidin kasiani sillai vahan ylhaalla ja kammenet ylospain ku kuuntelin selitysta. Sit Esipomomies vaan osottaa mua, matkii mun asentoa ja kuuluttaa "halleluja!" Arvatkaa vaan kuka repes siina kohti ihan totaalisesti. Jeps.
Kaulauskonekin oli Esipomomiehen kasittelyssa hoyrylaiva... "tuut tuut" sanoo han ja tekee kadellaan sellasta vetoliiketta ylhaalta alas. Joo o. Olisko ollu eilen vai edellispaivana, ehka jopa molemmissa, jouduin jatkuvasti jattamaan tyot kesken ku piti lahtee jonkun mukaan kattomaan jotain. Niinku Esipomomies kasku mun alkaa pilkkoo noita hedelmia Nallen kanssa, menee ehka kymmenen sekuntia ja han kaskee mun tulemaan hanen mukaan :D Whaaaat! Koittakaa nyt jo paattaa!
Taytyy kyl mainita niitten Croissanttien paistamisesta viela... Paistettiin ne sitten arinauunissa (sellasissa isoissa), ja se poisotto oli aika pelottavan nakosta touhua! Nimittain oli semmonen varmaan kolme metria pitka lapio, jonka kanssa ne pellit piti nostaa sielta :O Esipomomies tottakai naytti mallia miten se tehtiin, ja yritin vangata vastaan et en ma haluu ottaa niita sielta... Havisin taas sen taiston :D Yritin olla varovainen ja kokeilla nostaa sen lapion kanssa sita peltia ensin siina uunin sisalla, mut kappas keppana, onki vahan painava!!!
Sanoin etten ma pysty siihen, sit sielta leipomon puolelta se pomoki tulee kattomaan siihen, Bob seuraa tilannetta sielta siivutuskoneen luota, ja sit se parhaimman nakonen jaba tulee siihen pomon viereen kattomaan mun yritystani. Kaskin niita kiltisti haipymaan pois siita, ettei saa kattoo, mut ei ne mokomat lahteny. Se leipomon pomo tuli nayttamaan tarkemmin sita nostamista, loppujen lopuks ma sain sen ilmaan :D Mut se olis pitany nostaa pinnavaunuun, mita ma en kyl uskaltanu ees kokeilla, ni laskin sen siihen "poydalle" mika oli siina uunin vieressa. Esipomomies ja Bob muun muuassa, hurrasivat mun suoritukselle :"D En muista kumpi sano viela etta hallelujah.
Sen jalkeen Esipomomies otti ne loput pellit ja naytti mun kiusakseni siina kantaessa vahan jotain tanssiliikkeitaki, olin vaan et screw you :D Reilu peli, mut kiva ku kaikki tuijottaa siina vieressa ku yks ei jaksa ees nostaa sita hemmetin peltii sielta uunista ulos! Ja sit ne vaan hymyilee tai nauraa vahan :DD Voi tata hapean paivaa...
Niin etta tallasta meininkia taalla on ollu, loppu kuitenkin lahestyy aivan liian pian ja sit mulla ei varmaan enaa ookaan hauskaa ku kouluun palaa oman ryhman pariin, ääää! Nayttaapa hassulta noi kirjaimet tossa eella, ku ei oo tottunu. Saapa naha kui kauan kestaa Suomeen palatessa ennen ku tottuu taas omiin nappaimistoon, voi olla vierasperaiset kirjaimet korvautuu automaattisesti aalla ja oolla :D
Eipa mulla varmaan sen kummempaa asiaa enaa, taa oli tammonen hauskojan ja hyvien muistojen paivitys. Kohta neki loppuu :(( Daaaaaamn. Parin viikon paasta sita voi palata taas perusrytmiin, mika oli ennen tata reissua. Oudon nopeasti loppuu, tuntuu etta just vasta lahti tanne ja oli ne ensimmaiset paivat ku ei ymmartany mistaan mitaan.
Jesh, se siita sitten, sellaset kertomukset tanaan. Au revoir!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Salaisuudet paljastuvat, osa 2
Hip hei, torstai voiton vei! :D Tanaan oli mielenkiintoinen paiva takana. Sain tehda meinaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa toissa. Ainoastaan yksi miinus: Herra Nalle ei ollut tanaan toissa :( Torstait on hanelle aina vapaapaivia, damn you.
Aamu alkoi kuitenkin ihan tavalliseen tapaansa, jatkoin jo aloitettuja mansikka-tartelletteja, tein pursotuksia ja parit koristukset kakkuihin. Taisi olla sitten heti sen jalkeen kun Herra Isopomo sanoi etta ma alan tekemaan hanen kanssa "patashuuta". Silta se kuulostaa kun lausutaan, kirjoitusmuodossa Pate a Choux. Toisin sanoen yksi niista resepteista mita olin saanut.
Google kaantajan mukaan tama olisi lehtitaikina, mutta parempi suomennos sille oli tuulihattutaikina! Naita varten piti myos tehda Creme Patissiere:a, eli sellaista mihin sekoitettiin mukaan se ruoska, ja kerattiin maidosta ne palokaasut pois.
Mulla meni kylla vahan mielessa sekaisin noi eri kreemit, koska noihin tehty taytekreemi taisi olla Patissiere plus voita vaahdotettuna keskenaan. Litraan Patissierea lisataan 400g voita ja vaahdotetaan kunnes on aika valkoista. Sitten sita voi maustaa miten tykkaa. Ma sain paattaa ni halusin totta kai suklaata! :D
Onneksi olin sen verran fiksu etta yritin kirjotella kaikki ylos paperille heti kun kotiin paasin, oli meinaan paljon uutta tanaan tekemisessa mukana! Tuulihattutaikinan pitaa siis olla vahan sellaista jamakan juoksevaa, ei saa valua, mutta ei pysya kiinnikaan ihan hirveesti. Ja jos on liian kovaa niin lisataan munia! Tosin paiston jalkeen kun maistoin pienen palan ni aika vahvasti munakas iskostui mielikuvaksi.
Tehtiin siis muutamia erilaisia tuotteita: Eclairseja, perustuulihattuja, semmosia lyhkasia ja paksuja (niita minka paalla on pinkkia tai vihreeta varia ja sitten niita suklaahippuja toisessa paassa, taisin jossain postauksessa selittaa etta ei ollu ihan mun mieleeni), sitten semmosia ison kavyn muotoisia (eli paksumpi toisesta paasta). Isopomo teki viela jotain ihme kiekuroita, ja kysyessani niista han vain ilmoitti etta ma ymmarran sitten myohemmin. Oooookei?
Ensimmaiseksi yrittamaksi ei menny kylla omasta mielesta kauheen huonosti, mutta ei ne ihan taydellisiakaan ollut. Mut ei ollu kaukana ;) Eilen siella koulussa ne oppilaat teki noita samoja tuotteita, ja mita muistan vilaukselta nahneeni niita ni voin kylla rehellisesti myontaa etta MULLA OLI SATA KERTAA PAREMMAN NAKOSET!!! In your face!
Kysyin jossain vaiheessa etta onko joku erikseen tilannu naita tuotteita, ku en oo ikina nahny heijan valmistavan ite. Vastaus oli etta ei, ihan vaan sen vuoksi tehtiin niita etta ma nakisin sen prosessin. Awwww... :')) Kiitan ja kumarran! Ihanasti ajateltu!
Taytteena oli siis suklaalla maustettua kreemia. En osannu yhtaan arvioida etta kuinka paljon sinne sisalle sita meni, mut onneks oli yks vieressa joka tarkisti aina sen jalkeen. Ekasta tuli aaaaaika kevyt, eli sai kylla roimasti lisata tavaraa sinne. Niista piti tulla meinaan ihan hirmu painavat :O Kuorrutettiin ne suklaafondantilla, ja nyt taytyy myontaa ettei alku onnistunu mitenkaan ihan kauheen hyvin. Mut kylla se siita loppua kohden. On kylla ihan sairaan hyvan makusia! Suosittelen lampimasti!
Niista kavyn muotoisista tehtiinki vahan enemman fantasia-aiheisia, nimittain joutsenia! Halkaistiin se ensin vaakatasossa kahtia (tai sitten ylaosa hieman ohkasempi ku pohja), vedettiin se hattuosa pituussuunnassa viela kahtia ja pursotettiin pohjapalaan pyorivalla liikkella sita kreemia (nyt en oo kylla ihan varma oliko sita samaa mihin lisattiin se suklaan maku :O ma menin meinaan ihan sekasin etta mika on mitakin! Mut oletan etta sita samaa kreemia, mut ei vaan suklaata lisattyna). Sitten sen halkaistun hatun palaset aseteltiin siiviksi, ja ne ihme kiekurat mita ma olin ihmetelly, niista tuli joutsenen paa! Lopuksi viela tomusokerihunnutus paalle ja voilà! Veeeery very beautiful!
On se vaan niin sopo :)) Me likey! Sitten paivan paatteeksi tuli sellainen yllatyspyllatys: Herra Isopomo oli kuulemma sanonu etta ma saan ottaa noita kotiin vietavaksi :O Taa Herra Esipomomies pakkas mulle laatikkoon kuus Eclairia ja sit naita joutsenia varmaan viis tai kuus. OU MAI GAAD! :D
Niin, ja kuten huomaatte, mukana oli myos tuollainen pritsattu valkosuklaalaatta :D On itse asiassa jo viikkoja sitten tehty, mutta nyt oli ilmeisesti hyva syy antaa vihdoin mun matkaani.
Toi juontu siita, kun Herra Isopomo teki hirveesti tilaustuotteisiin tollasia syntymapaivatoivotus-kyltteja, ni han tuli siina ohimennen kysaisseeksi etta miten se suomeksi sanotaan. Noh, eihan se pelkka sanominen riittany ni ma kirjotin sen paperille. Ja han sitten oli tehny tallasen laatan : D
Mutta mutta, kun sitten naita salaisuuksia paljastellaan ni voisin kylla laittaa reseptit jotenkuten kirjallisessa muodossa tahan, jos jotakuta kiinnostaa tehda vaikka kotona joskus.
Tuulihattutaikina/lehtitaikina (pate a choux):
500g vetta
6g suolaa
230g voita
320g jauhoja
500g munia
Keitetaan vesi, suola ja voi. Otetaan kattila pois liedelta, kaadetaan jauhot joukkoon, sekoitetaan hyvin ja laitetaan takaisin liedelle. Sekoitetaan koko ajan noin 5 min.
En tieda tehdaanko kaikkialla nain mutta me laitettiin se sitten pikkupataan ja koneeseen pyorimaan, sitten kaadetaan munat pikkuhiljaa joukkoon. Ja mikali lopputulos ei ole osittain valuva, lisaa munia. Sitten vaan pursotuspussiin ja pursottamaan sellasia tuotteita mita haluat!
Paistetaan 210/220 asteessa 20-30 minuuttia (?). (Ohjeessa on 35-45 minuuttia, mutta riippuu tietenkin siita minka kokoista pursotusta sulla siella on. Esim. ne joutsenen paat on valmiit lahinna viiden minuutin paasta paiston aloittamisesta.
Creme Patissiere (vaniljakreemi):
1l maitoa
250g sokeria
5 munaa
85g maissitarkkelysta
Kiehautetaan maito. Sekoitetaan sokeri, munat ja tarkkelys keskenaan. Kaadetaan taman seoksen joukkoon jonkun verran kuumaa maitoa, sekoitetaan, ja kaadetaan se koko hoska siihan maitokattilaan. Keitellaan ja sekoitellaan kunnes paksuuntuu tarpeeksi.
Sitten tietysti laitetaan jaahtymaan ennen kayttoa. Mikali ollu kauan kylmassa ja jahmettynyt, pehmitetaan koneen kanssa ennen kayttoa. Oletettavasti lapavatkaimella.
Diplomaattikreemi:
Nyt siis taytyy aluksi myontaa etten oo ollenkaan varma onko taa sita samaa ku mita noitten peruskreemi on, voisin kylla olettaa joo. Tosin vilkaistessani julkaisua osaa yksi, sekoitussuhde taisi olla hieman erilainen...
1kg creme patissierea (hyvin kylmaa?)
0,200g kermavaahtoa
Ja ihan vaan sekoitetaan kunnolla.
-
Mulla on taalla reseptilistassa viela joku creme mousseline, mutta en ole ihan varma mihin sita kaytetaan. Kaanoksessa lukee "Tama voide voidaan tehda pienia kakkuja TOP ja ituja" eli varmaks en voi menna sanomaan mita on kyseessa : D
Eikohan noi nyt riita talta eraa, kaksi postausta paivassa on ihan liikaa aikaa vievaa! Ja nyt ma olen taas ihan ahky ku piti menna syomaan. Minkaanlaista varotusta ei ikina saa etta mihin aikaan ruoka on valmista. Ja taa on vahan niinku jokapaivainen joulu ku jatkuvasti syodaan possua, eri muodoissa vaan. Ma alan kohta voimaan jo pahoin...
Aamu alkoi kuitenkin ihan tavalliseen tapaansa, jatkoin jo aloitettuja mansikka-tartelletteja, tein pursotuksia ja parit koristukset kakkuihin. Taisi olla sitten heti sen jalkeen kun Herra Isopomo sanoi etta ma alan tekemaan hanen kanssa "patashuuta". Silta se kuulostaa kun lausutaan, kirjoitusmuodossa Pate a Choux. Toisin sanoen yksi niista resepteista mita olin saanut.
Google kaantajan mukaan tama olisi lehtitaikina, mutta parempi suomennos sille oli tuulihattutaikina! Naita varten piti myos tehda Creme Patissiere:a, eli sellaista mihin sekoitettiin mukaan se ruoska, ja kerattiin maidosta ne palokaasut pois.
Mulla meni kylla vahan mielessa sekaisin noi eri kreemit, koska noihin tehty taytekreemi taisi olla Patissiere plus voita vaahdotettuna keskenaan. Litraan Patissierea lisataan 400g voita ja vaahdotetaan kunnes on aika valkoista. Sitten sita voi maustaa miten tykkaa. Ma sain paattaa ni halusin totta kai suklaata! :D
Onneksi olin sen verran fiksu etta yritin kirjotella kaikki ylos paperille heti kun kotiin paasin, oli meinaan paljon uutta tanaan tekemisessa mukana! Tuulihattutaikinan pitaa siis olla vahan sellaista jamakan juoksevaa, ei saa valua, mutta ei pysya kiinnikaan ihan hirveesti. Ja jos on liian kovaa niin lisataan munia! Tosin paiston jalkeen kun maistoin pienen palan ni aika vahvasti munakas iskostui mielikuvaksi.
Tehtiin siis muutamia erilaisia tuotteita: Eclairseja, perustuulihattuja, semmosia lyhkasia ja paksuja (niita minka paalla on pinkkia tai vihreeta varia ja sitten niita suklaahippuja toisessa paassa, taisin jossain postauksessa selittaa etta ei ollu ihan mun mieleeni), sitten semmosia ison kavyn muotoisia (eli paksumpi toisesta paasta). Isopomo teki viela jotain ihme kiekuroita, ja kysyessani niista han vain ilmoitti etta ma ymmarran sitten myohemmin. Oooookei?
Ensimmaiseksi yrittamaksi ei menny kylla omasta mielesta kauheen huonosti, mutta ei ne ihan taydellisiakaan ollut. Mut ei ollu kaukana ;) Eilen siella koulussa ne oppilaat teki noita samoja tuotteita, ja mita muistan vilaukselta nahneeni niita ni voin kylla rehellisesti myontaa etta MULLA OLI SATA KERTAA PAREMMAN NAKOSET!!! In your face!
Kysyin jossain vaiheessa etta onko joku erikseen tilannu naita tuotteita, ku en oo ikina nahny heijan valmistavan ite. Vastaus oli etta ei, ihan vaan sen vuoksi tehtiin niita etta ma nakisin sen prosessin. Awwww... :')) Kiitan ja kumarran! Ihanasti ajateltu!
Taytteena oli siis suklaalla maustettua kreemia. En osannu yhtaan arvioida etta kuinka paljon sinne sisalle sita meni, mut onneks oli yks vieressa joka tarkisti aina sen jalkeen. Ekasta tuli aaaaaika kevyt, eli sai kylla roimasti lisata tavaraa sinne. Niista piti tulla meinaan ihan hirmu painavat :O Kuorrutettiin ne suklaafondantilla, ja nyt taytyy myontaa ettei alku onnistunu mitenkaan ihan kauheen hyvin. Mut kylla se siita loppua kohden. On kylla ihan sairaan hyvan makusia! Suosittelen lampimasti!
Niista kavyn muotoisista tehtiinki vahan enemman fantasia-aiheisia, nimittain joutsenia! Halkaistiin se ensin vaakatasossa kahtia (tai sitten ylaosa hieman ohkasempi ku pohja), vedettiin se hattuosa pituussuunnassa viela kahtia ja pursotettiin pohjapalaan pyorivalla liikkella sita kreemia (nyt en oo kylla ihan varma oliko sita samaa mihin lisattiin se suklaan maku :O ma menin meinaan ihan sekasin etta mika on mitakin! Mut oletan etta sita samaa kreemia, mut ei vaan suklaata lisattyna). Sitten sen halkaistun hatun palaset aseteltiin siiviksi, ja ne ihme kiekurat mita ma olin ihmetelly, niista tuli joutsenen paa! Lopuksi viela tomusokerihunnutus paalle ja voilà! Veeeery very beautiful!
 |
| Look at me! I'm a bird! |
On se vaan niin sopo :)) Me likey! Sitten paivan paatteeksi tuli sellainen yllatyspyllatys: Herra Isopomo oli kuulemma sanonu etta ma saan ottaa noita kotiin vietavaksi :O Taa Herra Esipomomies pakkas mulle laatikkoon kuus Eclairia ja sit naita joutsenia varmaan viis tai kuus. OU MAI GAAD! :D
 |
| Tan nakonen boksin sisalto. |
Niin, ja kuten huomaatte, mukana oli myos tuollainen pritsattu valkosuklaalaatta :D On itse asiassa jo viikkoja sitten tehty, mutta nyt oli ilmeisesti hyva syy antaa vihdoin mun matkaani.
 |
| Eihan mulla viela mitkaan synttarit oo, mutta... |
Toi juontu siita, kun Herra Isopomo teki hirveesti tilaustuotteisiin tollasia syntymapaivatoivotus-kyltteja, ni han tuli siina ohimennen kysaisseeksi etta miten se suomeksi sanotaan. Noh, eihan se pelkka sanominen riittany ni ma kirjotin sen paperille. Ja han sitten oli tehny tallasen laatan : D
Mutta mutta, kun sitten naita salaisuuksia paljastellaan ni voisin kylla laittaa reseptit jotenkuten kirjallisessa muodossa tahan, jos jotakuta kiinnostaa tehda vaikka kotona joskus.
Tuulihattutaikina/lehtitaikina (pate a choux):
500g vetta
6g suolaa
230g voita
320g jauhoja
500g munia
Keitetaan vesi, suola ja voi. Otetaan kattila pois liedelta, kaadetaan jauhot joukkoon, sekoitetaan hyvin ja laitetaan takaisin liedelle. Sekoitetaan koko ajan noin 5 min.
En tieda tehdaanko kaikkialla nain mutta me laitettiin se sitten pikkupataan ja koneeseen pyorimaan, sitten kaadetaan munat pikkuhiljaa joukkoon. Ja mikali lopputulos ei ole osittain valuva, lisaa munia. Sitten vaan pursotuspussiin ja pursottamaan sellasia tuotteita mita haluat!
Paistetaan 210/220 asteessa 20-30 minuuttia (?). (Ohjeessa on 35-45 minuuttia, mutta riippuu tietenkin siita minka kokoista pursotusta sulla siella on. Esim. ne joutsenen paat on valmiit lahinna viiden minuutin paasta paiston aloittamisesta.
Creme Patissiere (vaniljakreemi):
1l maitoa
250g sokeria
5 munaa
85g maissitarkkelysta
Kiehautetaan maito. Sekoitetaan sokeri, munat ja tarkkelys keskenaan. Kaadetaan taman seoksen joukkoon jonkun verran kuumaa maitoa, sekoitetaan, ja kaadetaan se koko hoska siihan maitokattilaan. Keitellaan ja sekoitellaan kunnes paksuuntuu tarpeeksi.
Sitten tietysti laitetaan jaahtymaan ennen kayttoa. Mikali ollu kauan kylmassa ja jahmettynyt, pehmitetaan koneen kanssa ennen kayttoa. Oletettavasti lapavatkaimella.
Diplomaattikreemi:
Nyt siis taytyy aluksi myontaa etten oo ollenkaan varma onko taa sita samaa ku mita noitten peruskreemi on, voisin kylla olettaa joo. Tosin vilkaistessani julkaisua osaa yksi, sekoitussuhde taisi olla hieman erilainen...
1kg creme patissierea (hyvin kylmaa?)
0,200g kermavaahtoa
Ja ihan vaan sekoitetaan kunnolla.
-
Mulla on taalla reseptilistassa viela joku creme mousseline, mutta en ole ihan varma mihin sita kaytetaan. Kaanoksessa lukee "Tama voide voidaan tehda pienia kakkuja TOP ja ituja" eli varmaks en voi menna sanomaan mita on kyseessa : D
Eikohan noi nyt riita talta eraa, kaksi postausta paivassa on ihan liikaa aikaa vievaa! Ja nyt ma olen taas ihan ahky ku piti menna syomaan. Minkaanlaista varotusta ei ikina saa etta mihin aikaan ruoka on valmista. Ja taa on vahan niinku jokapaivainen joulu ku jatkuvasti syodaan possua, eri muodoissa vaan. Ma alan kohta voimaan jo pahoin...
St. Michel-Mont-Mercure
Eilinen paiva meni vahasen myohaan, siksi ei jaksanu enaa mitaan blogipostausta siita paivasta tehda, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan, joten tassa tuleepi sitten se osuus.
Oltiin siis Antoniinan kanssa tutustumassa tuohon yhteistyokouluun (???), joka on ihan vaan jonkun 15 minuutin matkan paassa. Edellisena iltana hokasin jotain hyvinkin tarkeaa unhoittuneen, nimittain mun tyokengat sinne Leclercin pukkariin :----) Nooooh, aattelin etta ei siina menis ku joku pari kolme minuuttia ku noutaisin ne sillon aamulla, mutta kappas keppana, ranskalaisten tyyliin Rudy oli hieman aikataulustaan myohassa, joten ei sitten menty niita hakemaan.
Oli hilppasen sumuinen ilma, eika ne auton ikkunatkaan ollu mitenkaan kirkkaat. Eli se oli aika pelottavaa olla kaahailevan ranskalaisen kyydissa, sumuisella ilmalla, ilman etta ikkunoista nakyy ulos kunnolla. Etenkaan tuulilasista. Jesh. Mutta hyvin me sitten perille paastiin kaheksaksi.
Ensimaiseks me mentiin sellaseen pieneen ryhmaan, missa oli ehka 7 ihmista. Se oli sellanen grouppi jonka immeiset oli menossa jossain vaiheessa ulkomaille tyossaoppimaan. Ei ollu vakuuttavaa sakkia. Ensinnaki sielta pisti silmaan heti yks tytsy, joka naytti silta ettei vois vahempaa mikaan kiinnostaa ja varmasti on luonteeltaan aika veemainen. Kukaan heista ei osannu englantia oikeestaan mitenkaan, eli aika hataralta vaikuttaa heijan tuleva opiskelu jos ei yhteista kielta loydy. Omapahan on ongelmansa.
En tiia kuinka kauan siina oltiin esittaytymassa, mut sit meilla oli kuulemma 7 minuuttia aikaa kiertaa heijan kanssa tota aluetta lapi. Naytettiin muun muuassa missa on leipomo- ja konditoriatilat, muita tiloja en sitten muistakaan. Ku siella on ihan liian monta erillista rakennusta! Esimerkiksi nukkumispaikat noille opiskelijoille.
Voi kylla, ne pysyy siina kampusalueella koko viikon, ja sit ehka saattavat viikonloppusin lahtea kotona kaymaan. Ja mita ensimmaisen ryhman aikana saatiin kuulla, ni heijan rytmityksensa on kaks viikkoa tyossa, viikko koulussa. Koko vuoden on se sama tyopaikka ja lopuksi on sitten kokeet. Ja kaiken lisaksi heille maksetaan siita tyosta. Ja siita etta he on koulussa. Mut koulussa olijoille maksetaan vahemman ku toissa olijoille -.- Ihme vakea ku oppilaille maksetaan siita hyvasta etta kouluunki suvaitsevat saapua...
Anyway, siirryttiin sitten toisen ryhman pariin ja alettiin taas selittaa niita samoja asioita, eli esiteltiin itseamme, Suomea, kerrottiin kokemuksesta taalla ja muuta liiba laabaa. Taa oli selvasti kiinnostuneemman olosta porukkaa ku se ensimmainen ryhma. Ja naita oli selvasti enemman. Yks mika pisti silmaan kaikissa ryhmissa, oli se etta tyttoja ei ollu ku ihan muutama. En tiia mita aloja naa kaikki opiskeli, ekassa porukassa oli kokkeja ja tarjoilijoita, mut ryhma koostui lahinna pojista. Outoa. Varsinkin ku meijan ryhma on kokonaan naishenkista :D
Tassa kakkosryhmassa tuli ensimmaista kertaa enemman kiinnostusta puheenaiheisiin alkoholi ja hintaerot. Taalla kun noita viinaksia ja kaikkea muutakin saa suhteellisen halvalla ni heita kauhistutti naa hinnat mita meilla Suomessa on. Esimerkkina maitolitra, Ranskassa taitaa olla jotain 0,50-0,60 euroa, ku meilla se menee yli euroon (riippuen tietty maidosta). Ja meilla kun on puolen litran vesipullo sen 0,70 euroa kutakuinkin, taalla saa silla hinnalla vahintaan litran pullon vetta. Etta nain. Tupakat ja ehka jotkut muutamat vakevat viinalajikkeet oli about samoissa hinnoissa, mut muuten Suomi veti kylla sellaset hintaluokat etta oppilaita hirvitti. Niinku autokouluki on taalla jotain 1500 euroa ehka maksimissaan. Mut ei naa kyl kauheen hyvin aja.
Tassa ryhmassa hauskin kohta oli se, kun eras takapenkin poika halusi tiedustella, suositaanko me enemman ranskalaisia vai suomalaisia poikia :D Luokkaki nauro kun kyseinen kysymys esitettiin, ja Rudy siina sitten sano meille etta ne loi tupakasta vetoa tosta kysymyksesta. Sit ku kattosin sinne ni kylla vain, siellahan se savuke vaihtoi omistajaansa! Ma sain kylla hyvat hurraukset ku sanoin pitavani enemman ranskalaisista :---) Hihhih!
TAAAAAS kerrottiin niita samoja asioita mita oltiin edellisessa kahdessa puhuttu. Kivasti meni sekasin etta mita oikeesti on talla kertaa jo sanonu ja mita ei. Alkoholi oli taas sellanen suosittu puheenaihe. Hienoa yrittaa kertoa alkomahoolituotteiden hintoja ku et oo ikina suunnilleen niita ees ostanu. Mut onneks mulla oli "asiantuntija" siina vieressa ;D
Yks asia mika allistytti aika valtavasti heita, oli vakilukujen vertaus. Koko Suomessa on sellaset 5,3 miljoonaa asukasta, ni pelkastaan jo Pariisissa on enemman ku tuplasti asukkaita, jotain 12-13 miljoonaa :D Hiemanko oli hammentavan nakosta populaa pulpettiensa aaressa. Mut muistettiin kylla sitten uusiakin asioita tassa viimeisessa ryhmassa. Oltiin ihan kokonaan unohdettu Muumit ja sauna!
Hirveesti ei kylla ollut kenellakaan tuntemusta Suomesta. Muutaku tiesivat sanoa etta siella on kylma :D Edes Nokiaa ei osattu yhdistaa Suomeen!!! Se on jo varsinainen hapea ranskalaisilta! Kimi Raikkosen saattoivat jotkut tuntea, mutta vaikka Angry Birds ja The Rasmus (yllattavaa kylla) olivat tutut, ni ei tiedetty niiden olevan suomalaisia. Kauheesti mua ainakin ihmetytti ettei Nightwishia, HIMia tai Apocalypticaa tiedetty yhtaan, vaikka ovatkin aika julmetun kansainvalisia bandeja/artisteja... Mika lie siinakin sitten ollut.
Ai niin, ja Molkky on kanssa tunnettu merkki. Muumitkin osattiin kuvista tunnistaa. Joku ehdotti Ikeaa mutta vieresta viuhahti.
Sitten kun oltiin kokonaisuudessaan jotain nelisen tuntia selitetty Suomen asioita kerta toisensa jalkeen, ni Rudy paasti meijat viereiseen tietokoneluokkaan ja me sitten datailtiin siella Antoniinan kanssa varmaan jotain puolisen tuntia. Sitten olikin jo ruoka-aika! Kiva ku jonkun jatkan piti vissiin vieda meijat sinne ruokailuun, mut se painuki sitten kavereittensa kanssa tupakalle ja me mentiin sitten muitten perassa sinne ruokapaikkaan pain. Vahan kylla ihmeteltiin etta mitas tassa pitais nyt tehda, mutta selvittiin kunnialla.
Siella oli sellanen systeemi ku lahinna jossain vankilassa :D Eli piti osottaa mita ruokaa halus ja ne tyypit siella visko siihen lautaselle sita. Ei ollu kylla valinnanvaroissa kehuttavaa: juustomakkaraa, jotain ruskeeta lihajuttua ja viela jotain kolmatta, seka lisukkeena nakojaan joko muusi tai vihreat pavut, ei molempia. Tyhmaa! Ja sit tietty jalkkareita oli muutamia eri sorttimentteja. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan me mentiin istumaan sen paikan ainoaan kahden hengen poytaan :D Ettei kukaan vaaaaaaaaaaaan tuu juttelee meille! Me ei oikeen hokattu mista olis saanu juotavaa ni se ruokailu meni vahan kuivana alas.
Ruokailun jalkeen meilla ei ollu hajuakaan minne olis pitany menna, tiedettiin vaan etta pitais 13.45 alottaa se leivontaosio, mutku Rudylla oli meijan tyovaatteet autossa, eika me todellakaan tiedetty missa se parkkipaikka oli, saatikka etta missa itse herra Martin oli! Me sitten istahdettiin ulos sellasen poydan aareen ja odoteltiin siina jotain tapahtuvaksi.
Kyllahan meijat sitten lopulta siita loydettin ja mentiin vaihtamaan meijan "syopalaisen" vaatteet paalle :D Vahan kylla havetti kulkee niissa ku ne paahineet ei oikeen oo niin kamalan hyvannakoset kenenkaan paassa, ja ku noi ei kayta mitaan vastaavia, ni muut oppilaat nayttaa inhimillisimmilta ku me :D Alkukankeudesta selvittyamme tunsimme olevamme kutakuinkin ihmismaisia.
Jos leivontatuokiosta mitaan voi sanoa, ni ei menny kylla ihan nappiin.
1. Ensinnakin, se vesi mita tuolla kaytetaan, ma en suostuis edes juomaan sita, koska siina on sen verran ainaki klooria mukana et se oikeen haiskahtaa siita.
2. Toiseks, niilla ei ollu kardemummaa (damn you!). Eihan se tietty pakollinen raaka-aine olis ollu korvapuusteissa, mutta taydellinen lisa siihen makuun.
3. Taikinalampo oli kylla aaaaaaika korkea! Vaikka pistettiin ihan ihan kylmaa vetta, eika koneessakaan ollu ku sen 10-12 minuuttia :O Piti siis heti alkaa sita tekemaan. Ja kaiken lisaks se oli ihan kumisen tuntunen. Mut hyva sitko!
4. Ei kaulintakonetta. Daaaaaaaaaaaaaaarn! Siispa vaan kaulimaan sellasessa puukalikalla. Kivat sulle Batman.
5. Aivan liian tehokas nostatuskaappi ja uuni! Ei jumankekka, kivasti "pissivat alleen" ne meijan pullaset siella kohotuskaapissa, sen verran kuumat oltavat niilla oli, vaikka lampoa oli semmoset 35 astetta (tai ainakin pyydettiin laittamaan). Uunissa ei menny ku pari minuuttia ja ylimmaisen pellin pullat oli paalta ruskeita. Jaiks! eiku vaan lampoa pienentamaan ja peltien vaihto-operaatiota kehiin.
Mut hei, aika hyvin me osattiin kuitenkin sopeutua niihin olotiloihin! Ja hienosti yritettiin soveltaa meijan tietoja ja taitoja niissa tilanteissa mitka ei menny ihan niinku on opetettu (eli kaikki mahdolliset tilanteet). Eli kylla me ollaan KOLMOSEN ARVOSIA!!! ^^ eiks vaan? ;D
Ainii, siita uunista johtuen osa niista pullista oli ruskeampia ku toiset. Oli vahan epatasainen paisto siina harvelissa :O Ei tykatty! Mut maistettiin yhta ja kylla se ihan syotavaa ainaki oli. Mut se oliki sillanen vaalee. Me tehtiin siis yhden litran taikina ku pyydettiin arviolta 50 pullaa. Laskutaitomme avulla saatiin arvioitua etta yhesta litrasta 70 gramman pullia tulee noin 70 kappaletta. Niista tuli kylla pienempia ku normaalisti, me ei siis edes punnittu niita ku se tilanpuute oli hieman ongelma, eika ne vaa'atkaan ollu mitenkaan hirmusen siirrettavia. Keskityttiin vaan siis saamaan tasakokoisia ja enemman ku 50 kappaletta. Ja hyvin onnistu! HYVA ME!
Rudy oli sanonu meille etta tavataan kuudelta receptionissa (nyt ei muistu suomennos millaan mieleen enka jaksa googlettaa), ja me oltiin sillai kivasti valmiita jo ennen viitta : D Me oltiin kuolemassa janoon ja lahettiin sitten vaatteiden vaihdon jalkeen ettimaan jotain mista sais juotavaa. Toisin sanoen me karattiin kaupungille! (Alkaa kertoko kenellekaan).
Loydettiin lahelta Spar-kauppa ja meika osti litran appelsiinmehua ja puolen litran kokiksen. Appelsiinmehut meni sen tunnin aikana, mut kokis on viela avaamaton!
Suunnistettiin sen reissun jalkeen takas sinne koululle ja jaatiin sen samaisen ulkopoydan aareen juoruamaan ja riehumaan. Kuunneltiin muun muuassa hyvinkin nostalgista musiikkia, eli parin lastenohjelman tunnaria! Ainakin oli Pokémon ja Tontut :') Oi vitsit!
Kuudeksi hiippailtiin sinne tapaamispaikkaan, Rudy tuli jossain vaiheessa, taytettiin joku mielipidekysely ja keskusteltiin pienesti joistain asioista. Catherine tuli yhdessa vaiheessa hakemaan meita, ni han meni siks aikaa juttelemaan joittenkin ihmisten kanssa toiseen huoneeseen, ja sit ku meki oltiin jo valmiita ni voi herranjumala, jouduttiin sitten odottamaan et han vaivautuis tulemaan pois sielta. Kello oli kivasti jo seitteman ja oltiin aika puhki siina vaiheessa. Tollaset 11 tunnin koulupaivat ei oo oikeen kivoja. Tahtoo Suomeen! Salpauksessa on sentaan inhimilliset tyoskentelyajat :D
Mulla ei ollu yhtaan nalka enaa illalla ku kotiin paastiin, ja kavinkin sitten suihkussa ja ajattelin menna nukkumaan ku kuulin ruuanvalmistusaania, kurkkasin huoneesta ja nain etta poydalla oli jo astioita kahdelle ni enhan ma voinu sitten enaa sanoa etten ma syo. Vahasen siis menin haukkaamaan ruokaa. Toi ei oikeesti oo yhtaan hyva syoda tohon aikaa, ma en pysty meinaan nukkumaan :( Muutenki hankaluuksia nukahtaa, saatikka etta yritta tehda sita vatsa tays ruokaa ja ruuansulatus kaynnissa.
Etta sillanen paiva eilen oli. Ai nii, Rudy sanos viela sillon lopuks jotain etta normaalisti meille vierailijoille annetaan jotain, mutta se ihminen joka on vastuussa siita hommasta, tais olla eilen sitten vapalla tai jotain, ni me kuulemma saadaan sitten myohemmin. Mulla ei vaan oo tiedossa etta mita. Nii ja tuliaisetki annettiin. Tosin siina oli kayny semmonen pikkanen tsydeemi et Antoniina oli vahingossa syony Rudynkin tuliaiset :"D
Han oli muistanu vaarin ne suklaalevyjen maaran ja kylla me vaan naurettiin tossa joku viikko sitten ku asiasta puhuttiin ja todettiin etta han on syony Rudyn suklaat :""D Mut onneks mulla oli tallessa yks Fazerin sininen (tosin aika karsineen nakonen) ja sitten Helsingin lentokentalta ostettu Revontulet-magneetti. Ajattelin etta olis kiva antaa myos jotain sellasta mika sailyy kauemminkin.
Hengissa ollaan selvitty eilisesta, mita nyt ollaan vahan vasyneita viela tanaankin oltu. Mutta mutta, sen pituinen se tarina talla kertaa.
Ps. Ai miten niin Rudy on pitka mies? Ei suinkaan kuvakulma kerro mitaan...
Oltiin siis Antoniinan kanssa tutustumassa tuohon yhteistyokouluun (???), joka on ihan vaan jonkun 15 minuutin matkan paassa. Edellisena iltana hokasin jotain hyvinkin tarkeaa unhoittuneen, nimittain mun tyokengat sinne Leclercin pukkariin :----) Nooooh, aattelin etta ei siina menis ku joku pari kolme minuuttia ku noutaisin ne sillon aamulla, mutta kappas keppana, ranskalaisten tyyliin Rudy oli hieman aikataulustaan myohassa, joten ei sitten menty niita hakemaan.
Oli hilppasen sumuinen ilma, eika ne auton ikkunatkaan ollu mitenkaan kirkkaat. Eli se oli aika pelottavaa olla kaahailevan ranskalaisen kyydissa, sumuisella ilmalla, ilman etta ikkunoista nakyy ulos kunnolla. Etenkaan tuulilasista. Jesh. Mutta hyvin me sitten perille paastiin kaheksaksi.
 |
| Epareilua. Ruotsin ja Viron lippu kylla loytyvat, mutta ei Suomea!!! |
Ensimaiseks me mentiin sellaseen pieneen ryhmaan, missa oli ehka 7 ihmista. Se oli sellanen grouppi jonka immeiset oli menossa jossain vaiheessa ulkomaille tyossaoppimaan. Ei ollu vakuuttavaa sakkia. Ensinnaki sielta pisti silmaan heti yks tytsy, joka naytti silta ettei vois vahempaa mikaan kiinnostaa ja varmasti on luonteeltaan aika veemainen. Kukaan heista ei osannu englantia oikeestaan mitenkaan, eli aika hataralta vaikuttaa heijan tuleva opiskelu jos ei yhteista kielta loydy. Omapahan on ongelmansa.
En tiia kuinka kauan siina oltiin esittaytymassa, mut sit meilla oli kuulemma 7 minuuttia aikaa kiertaa heijan kanssa tota aluetta lapi. Naytettiin muun muuassa missa on leipomo- ja konditoriatilat, muita tiloja en sitten muistakaan. Ku siella on ihan liian monta erillista rakennusta! Esimerkiksi nukkumispaikat noille opiskelijoille.
Voi kylla, ne pysyy siina kampusalueella koko viikon, ja sit ehka saattavat viikonloppusin lahtea kotona kaymaan. Ja mita ensimmaisen ryhman aikana saatiin kuulla, ni heijan rytmityksensa on kaks viikkoa tyossa, viikko koulussa. Koko vuoden on se sama tyopaikka ja lopuksi on sitten kokeet. Ja kaiken lisaksi heille maksetaan siita tyosta. Ja siita etta he on koulussa. Mut koulussa olijoille maksetaan vahemman ku toissa olijoille -.- Ihme vakea ku oppilaille maksetaan siita hyvasta etta kouluunki suvaitsevat saapua...
Anyway, siirryttiin sitten toisen ryhman pariin ja alettiin taas selittaa niita samoja asioita, eli esiteltiin itseamme, Suomea, kerrottiin kokemuksesta taalla ja muuta liiba laabaa. Taa oli selvasti kiinnostuneemman olosta porukkaa ku se ensimmainen ryhma. Ja naita oli selvasti enemman. Yks mika pisti silmaan kaikissa ryhmissa, oli se etta tyttoja ei ollu ku ihan muutama. En tiia mita aloja naa kaikki opiskeli, ekassa porukassa oli kokkeja ja tarjoilijoita, mut ryhma koostui lahinna pojista. Outoa. Varsinkin ku meijan ryhma on kokonaan naishenkista :D
Tassa kakkosryhmassa tuli ensimmaista kertaa enemman kiinnostusta puheenaiheisiin alkoholi ja hintaerot. Taalla kun noita viinaksia ja kaikkea muutakin saa suhteellisen halvalla ni heita kauhistutti naa hinnat mita meilla Suomessa on. Esimerkkina maitolitra, Ranskassa taitaa olla jotain 0,50-0,60 euroa, ku meilla se menee yli euroon (riippuen tietty maidosta). Ja meilla kun on puolen litran vesipullo sen 0,70 euroa kutakuinkin, taalla saa silla hinnalla vahintaan litran pullon vetta. Etta nain. Tupakat ja ehka jotkut muutamat vakevat viinalajikkeet oli about samoissa hinnoissa, mut muuten Suomi veti kylla sellaset hintaluokat etta oppilaita hirvitti. Niinku autokouluki on taalla jotain 1500 euroa ehka maksimissaan. Mut ei naa kyl kauheen hyvin aja.
 |
| Kuva kakkosryhman luokkahuoneesta. |
Tassa ryhmassa hauskin kohta oli se, kun eras takapenkin poika halusi tiedustella, suositaanko me enemman ranskalaisia vai suomalaisia poikia :D Luokkaki nauro kun kyseinen kysymys esitettiin, ja Rudy siina sitten sano meille etta ne loi tupakasta vetoa tosta kysymyksesta. Sit ku kattosin sinne ni kylla vain, siellahan se savuke vaihtoi omistajaansa! Ma sain kylla hyvat hurraukset ku sanoin pitavani enemman ranskalaisista :---) Hihhih!
TAAAAAS kerrottiin niita samoja asioita mita oltiin edellisessa kahdessa puhuttu. Kivasti meni sekasin etta mita oikeesti on talla kertaa jo sanonu ja mita ei. Alkoholi oli taas sellanen suosittu puheenaihe. Hienoa yrittaa kertoa alkomahoolituotteiden hintoja ku et oo ikina suunnilleen niita ees ostanu. Mut onneks mulla oli "asiantuntija" siina vieressa ;D
Yks asia mika allistytti aika valtavasti heita, oli vakilukujen vertaus. Koko Suomessa on sellaset 5,3 miljoonaa asukasta, ni pelkastaan jo Pariisissa on enemman ku tuplasti asukkaita, jotain 12-13 miljoonaa :D Hiemanko oli hammentavan nakosta populaa pulpettiensa aaressa. Mut muistettiin kylla sitten uusiakin asioita tassa viimeisessa ryhmassa. Oltiin ihan kokonaan unohdettu Muumit ja sauna!
Hirveesti ei kylla ollut kenellakaan tuntemusta Suomesta. Muutaku tiesivat sanoa etta siella on kylma :D Edes Nokiaa ei osattu yhdistaa Suomeen!!! Se on jo varsinainen hapea ranskalaisilta! Kimi Raikkosen saattoivat jotkut tuntea, mutta vaikka Angry Birds ja The Rasmus (yllattavaa kylla) olivat tutut, ni ei tiedetty niiden olevan suomalaisia. Kauheesti mua ainakin ihmetytti ettei Nightwishia, HIMia tai Apocalypticaa tiedetty yhtaan, vaikka ovatkin aika julmetun kansainvalisia bandeja/artisteja... Mika lie siinakin sitten ollut.
Ai niin, ja Molkky on kanssa tunnettu merkki. Muumitkin osattiin kuvista tunnistaa. Joku ehdotti Ikeaa mutta vieresta viuhahti.
Sitten kun oltiin kokonaisuudessaan jotain nelisen tuntia selitetty Suomen asioita kerta toisensa jalkeen, ni Rudy paasti meijat viereiseen tietokoneluokkaan ja me sitten datailtiin siella Antoniinan kanssa varmaan jotain puolisen tuntia. Sitten olikin jo ruoka-aika! Kiva ku jonkun jatkan piti vissiin vieda meijat sinne ruokailuun, mut se painuki sitten kavereittensa kanssa tupakalle ja me mentiin sitten muitten perassa sinne ruokapaikkaan pain. Vahan kylla ihmeteltiin etta mitas tassa pitais nyt tehda, mutta selvittiin kunnialla.
 |
| Oppilaat tupakalla! Yllattavan moni polttaa, lahinna aina puolet luokasta O.O |
Siella oli sellanen systeemi ku lahinna jossain vankilassa :D Eli piti osottaa mita ruokaa halus ja ne tyypit siella visko siihen lautaselle sita. Ei ollu kylla valinnanvaroissa kehuttavaa: juustomakkaraa, jotain ruskeeta lihajuttua ja viela jotain kolmatta, seka lisukkeena nakojaan joko muusi tai vihreat pavut, ei molempia. Tyhmaa! Ja sit tietty jalkkareita oli muutamia eri sorttimentteja. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan me mentiin istumaan sen paikan ainoaan kahden hengen poytaan :D Ettei kukaan vaaaaaaaaaaaan tuu juttelee meille! Me ei oikeen hokattu mista olis saanu juotavaa ni se ruokailu meni vahan kuivana alas.
Ruokailun jalkeen meilla ei ollu hajuakaan minne olis pitany menna, tiedettiin vaan etta pitais 13.45 alottaa se leivontaosio, mutku Rudylla oli meijan tyovaatteet autossa, eika me todellakaan tiedetty missa se parkkipaikka oli, saatikka etta missa itse herra Martin oli! Me sitten istahdettiin ulos sellasen poydan aareen ja odoteltiin siina jotain tapahtuvaksi.
 |
| Noilla poydilla me oltiin. Ja kappas vaan, Antoniinasta on tullu sarvikuono! |
 |
| Tammonen kaveri kipitteli siina poydalla. Kivat imukuppitassut ja sillai :D |
Kyllahan meijat sitten lopulta siita loydettin ja mentiin vaihtamaan meijan "syopalaisen" vaatteet paalle :D Vahan kylla havetti kulkee niissa ku ne paahineet ei oikeen oo niin kamalan hyvannakoset kenenkaan paassa, ja ku noi ei kayta mitaan vastaavia, ni muut oppilaat nayttaa inhimillisimmilta ku me :D Alkukankeudesta selvittyamme tunsimme olevamme kutakuinkin ihmismaisia.
Jos leivontatuokiosta mitaan voi sanoa, ni ei menny kylla ihan nappiin.
1. Ensinnakin, se vesi mita tuolla kaytetaan, ma en suostuis edes juomaan sita, koska siina on sen verran ainaki klooria mukana et se oikeen haiskahtaa siita.
2. Toiseks, niilla ei ollu kardemummaa (damn you!). Eihan se tietty pakollinen raaka-aine olis ollu korvapuusteissa, mutta taydellinen lisa siihen makuun.
3. Taikinalampo oli kylla aaaaaaika korkea! Vaikka pistettiin ihan ihan kylmaa vetta, eika koneessakaan ollu ku sen 10-12 minuuttia :O Piti siis heti alkaa sita tekemaan. Ja kaiken lisaks se oli ihan kumisen tuntunen. Mut hyva sitko!
4. Ei kaulintakonetta. Daaaaaaaaaaaaaaarn! Siispa vaan kaulimaan sellasessa puukalikalla. Kivat sulle Batman.
 |
| Nimimerkilla "laadukkaat raaka-aineet". Seassa jotain keltaista, jota en kyennyt nimeamaan. Lisaksi siella oli joitain suklaapisaroita mukana?!?! |
5. Aivan liian tehokas nostatuskaappi ja uuni! Ei jumankekka, kivasti "pissivat alleen" ne meijan pullaset siella kohotuskaapissa, sen verran kuumat oltavat niilla oli, vaikka lampoa oli semmoset 35 astetta (tai ainakin pyydettiin laittamaan). Uunissa ei menny ku pari minuuttia ja ylimmaisen pellin pullat oli paalta ruskeita. Jaiks! eiku vaan lampoa pienentamaan ja peltien vaihto-operaatiota kehiin.
 |
| Tyoskentelytilat. Jokasella on niin sanotusti tommonen about metri kertaa metri tilaa... |
 |
| Raaka-ainevarasto. |
Mut hei, aika hyvin me osattiin kuitenkin sopeutua niihin olotiloihin! Ja hienosti yritettiin soveltaa meijan tietoja ja taitoja niissa tilanteissa mitka ei menny ihan niinku on opetettu (eli kaikki mahdolliset tilanteet). Eli kylla me ollaan KOLMOSEN ARVOSIA!!! ^^ eiks vaan? ;D
 |
| Korvapuustien liiskausvaihe ammattilaisen ottein. |
 |
| Pullat pois! Hienoa yrittaa ottaa pelteja pois ku ei oo hanskoja... taalla kaytettiin nakojaan vaan ihan tavallisia liinoja. |
Ainii, siita uunista johtuen osa niista pullista oli ruskeampia ku toiset. Oli vahan epatasainen paisto siina harvelissa :O Ei tykatty! Mut maistettiin yhta ja kylla se ihan syotavaa ainaki oli. Mut se oliki sillanen vaalee. Me tehtiin siis yhden litran taikina ku pyydettiin arviolta 50 pullaa. Laskutaitomme avulla saatiin arvioitua etta yhesta litrasta 70 gramman pullia tulee noin 70 kappaletta. Niista tuli kylla pienempia ku normaalisti, me ei siis edes punnittu niita ku se tilanpuute oli hieman ongelma, eika ne vaa'atkaan ollu mitenkaan hirmusen siirrettavia. Keskityttiin vaan siis saamaan tasakokoisia ja enemman ku 50 kappaletta. Ja hyvin onnistu! HYVA ME!
 |
| Voittajan on helppo hymyilla. |
Rudy oli sanonu meille etta tavataan kuudelta receptionissa (nyt ei muistu suomennos millaan mieleen enka jaksa googlettaa), ja me oltiin sillai kivasti valmiita jo ennen viitta : D Me oltiin kuolemassa janoon ja lahettiin sitten vaatteiden vaihdon jalkeen ettimaan jotain mista sais juotavaa. Toisin sanoen me karattiin kaupungille! (Alkaa kertoko kenellekaan).
Loydettiin lahelta Spar-kauppa ja meika osti litran appelsiinmehua ja puolen litran kokiksen. Appelsiinmehut meni sen tunnin aikana, mut kokis on viela avaamaton!
 |
| JANO!!! |
 |
| Ilmeet tays kymppi! |
Suunnistettiin sen reissun jalkeen takas sinne koululle ja jaatiin sen samaisen ulkopoydan aareen juoruamaan ja riehumaan. Kuunneltiin muun muuassa hyvinkin nostalgista musiikkia, eli parin lastenohjelman tunnaria! Ainakin oli Pokémon ja Tontut :') Oi vitsit!
 | ||||
| Meijan kaveri oli siella taas. Tai no, mun kaveri. Antoniina ei ollu kauheen innostunut. Ei menny kauaakaan ku olin heivannu ton maahan ni tais olla sama heppu ku roikku mun paidassani kiinni. Ihmettelin vaan etta mitas kylmaa mun rintakehaan oikeen osu... Antoniinallaki oli tosin kaveri! Yks amppari pyrki hanen poksyihin :") |
Kuudeksi hiippailtiin sinne tapaamispaikkaan, Rudy tuli jossain vaiheessa, taytettiin joku mielipidekysely ja keskusteltiin pienesti joistain asioista. Catherine tuli yhdessa vaiheessa hakemaan meita, ni han meni siks aikaa juttelemaan joittenkin ihmisten kanssa toiseen huoneeseen, ja sit ku meki oltiin jo valmiita ni voi herranjumala, jouduttiin sitten odottamaan et han vaivautuis tulemaan pois sielta. Kello oli kivasti jo seitteman ja oltiin aika puhki siina vaiheessa. Tollaset 11 tunnin koulupaivat ei oo oikeen kivoja. Tahtoo Suomeen! Salpauksessa on sentaan inhimilliset tyoskentelyajat :D
 |
| Salakuvattu Rudy Martin. |
Mulla ei ollu yhtaan nalka enaa illalla ku kotiin paastiin, ja kavinkin sitten suihkussa ja ajattelin menna nukkumaan ku kuulin ruuanvalmistusaania, kurkkasin huoneesta ja nain etta poydalla oli jo astioita kahdelle ni enhan ma voinu sitten enaa sanoa etten ma syo. Vahasen siis menin haukkaamaan ruokaa. Toi ei oikeesti oo yhtaan hyva syoda tohon aikaa, ma en pysty meinaan nukkumaan :( Muutenki hankaluuksia nukahtaa, saatikka etta yritta tehda sita vatsa tays ruokaa ja ruuansulatus kaynnissa.
Etta sillanen paiva eilen oli. Ai nii, Rudy sanos viela sillon lopuks jotain etta normaalisti meille vierailijoille annetaan jotain, mutta se ihminen joka on vastuussa siita hommasta, tais olla eilen sitten vapalla tai jotain, ni me kuulemma saadaan sitten myohemmin. Mulla ei vaan oo tiedossa etta mita. Nii ja tuliaisetki annettiin. Tosin siina oli kayny semmonen pikkanen tsydeemi et Antoniina oli vahingossa syony Rudynkin tuliaiset :"D
Han oli muistanu vaarin ne suklaalevyjen maaran ja kylla me vaan naurettiin tossa joku viikko sitten ku asiasta puhuttiin ja todettiin etta han on syony Rudyn suklaat :""D Mut onneks mulla oli tallessa yks Fazerin sininen (tosin aika karsineen nakonen) ja sitten Helsingin lentokentalta ostettu Revontulet-magneetti. Ajattelin etta olis kiva antaa myos jotain sellasta mika sailyy kauemminkin.
 |
| Tollasia koristuksia oli eraalla poydalla. |
 |
| Kaupungin kirkko. Oli kylla vaikuttava naky! |
Hengissa ollaan selvitty eilisesta, mita nyt ollaan vahan vasyneita viela tanaankin oltu. Mutta mutta, sen pituinen se tarina talla kertaa.
 |
| Suomalaiset "syopapotilaat" toivottavat hyvaa paivanjatkoa! |
Ps. Ai miten niin Rudy on pitka mies? Ei suinkaan kuvakulma kerro mitaan...
tiistai 25. syyskuuta 2012
Back to the Siberia
Yay! Tanaan paasin takasin konnarin puolen arktiseen kylmyyteen :D Eika haittaa moinen ollenkaan ku saa oikeesti tehakin jotain ja vahan hopotellakin ihmisten kanssa. Kerrassaan mahtava paiva! Mulla oli oikeesti hauskaa lahes kahteen viikkoon!
Tosin tanaan oli vahan sellanen "olo kuin elaintarhassa"-paiva, nimittain kun tuolta koulusta oli Leclerciin tutustumassa joku ryhma koululaisia ni se on erittain kivaa ku ne tuijottaa siina jokaista liiketta mita sa teet. Ah ku ihanaa, ja varmasti tuijottivat viela enemman sen jalkeen kun saivat kuulla et meikalainen on suomalainen :D
Mua vahan mietitytti et kaytetaanko Ranskassa koulupukuja ku kaikilla oli sellaset mustat asut, ni minapa uteliaana/tiedonhaluisena ihmisena kysyin Nallelta. Ei kayteta koulupukuja, paitsi sitten kun menevat vierailulle johonkin. Ahhah, selvahan se, kiva. Onneks meilla ei oo mitaan sellasia. Tosin vois kylla olla ihan mielenkiintosta ku kaikilla on samanlaiset asut :D Varsinki jos ryhmassa olis jotkut identtiset kaksoset tai kolmoset tai muuta vastaavaa. Opettajat ainaki tykkais.
Mut ihana paiva, herra Nallekin tunnusti mulle rakkauttaan tanaan :D Huomenna aikainen heraaminen ku lahetaan koululle tutustumaan. Mua vahan kummastuttaa etta ollaan siella kymmenen tuntia... aamukaheksasta iltakuuteen :O Jotain rajaa hei!
Noh, saas naha miten kay, toivottavasti ei kauheesti tylsistyta tai polteta pullia ihan mustiksi. Ja parempi olis sitten niitten koululaisten jumankauta syodan meijan pullaset ku me ne kauheella vaivasella tehdaan. Ja ma tajusin just etta jatin mun tyokengat sinne Leclercin pukkariin... "Rudy hei, voidaanko kayda kaupan kautta?" :DD Oooooh damn!
Ma en oo kylla sitten ihan varma miten paasen ulos ku sisalle meen. Nimittain ku se yks ovi on lukittu ja sen pystyy avaamaan vaan ulkopuolelta, ja kaupan ulko-ovetki on kiinni... Ehka ma kasken Antoniinan passiin siihen ovelle ja juoksen akkia noutamaan ne perhanan kengat. Argh!
Ei mulla muuta. Paitsi etta tuli kauhee hinku alkaa pelata erasta nostalgisen ihanaa pleikkari ykkosen pelia lapsuusajoilta: Wild Arms. Se on vaan niin ihana ^^
Tosin tanaan oli vahan sellanen "olo kuin elaintarhassa"-paiva, nimittain kun tuolta koulusta oli Leclerciin tutustumassa joku ryhma koululaisia ni se on erittain kivaa ku ne tuijottaa siina jokaista liiketta mita sa teet. Ah ku ihanaa, ja varmasti tuijottivat viela enemman sen jalkeen kun saivat kuulla et meikalainen on suomalainen :D
Mua vahan mietitytti et kaytetaanko Ranskassa koulupukuja ku kaikilla oli sellaset mustat asut, ni minapa uteliaana/tiedonhaluisena ihmisena kysyin Nallelta. Ei kayteta koulupukuja, paitsi sitten kun menevat vierailulle johonkin. Ahhah, selvahan se, kiva. Onneks meilla ei oo mitaan sellasia. Tosin vois kylla olla ihan mielenkiintosta ku kaikilla on samanlaiset asut :D Varsinki jos ryhmassa olis jotkut identtiset kaksoset tai kolmoset tai muuta vastaavaa. Opettajat ainaki tykkais.
Mut ihana paiva, herra Nallekin tunnusti mulle rakkauttaan tanaan :D Huomenna aikainen heraaminen ku lahetaan koululle tutustumaan. Mua vahan kummastuttaa etta ollaan siella kymmenen tuntia... aamukaheksasta iltakuuteen :O Jotain rajaa hei!
Noh, saas naha miten kay, toivottavasti ei kauheesti tylsistyta tai polteta pullia ihan mustiksi. Ja parempi olis sitten niitten koululaisten jumankauta syodan meijan pullaset ku me ne kauheella vaivasella tehdaan. Ja ma tajusin just etta jatin mun tyokengat sinne Leclercin pukkariin... "Rudy hei, voidaanko kayda kaupan kautta?" :DD Oooooh damn!
Ma en oo kylla sitten ihan varma miten paasen ulos ku sisalle meen. Nimittain ku se yks ovi on lukittu ja sen pystyy avaamaan vaan ulkopuolelta, ja kaupan ulko-ovetki on kiinni... Ehka ma kasken Antoniinan passiin siihen ovelle ja juoksen akkia noutamaan ne perhanan kengat. Argh!
Ei mulla muuta. Paitsi etta tuli kauhee hinku alkaa pelata erasta nostalgisen ihanaa pleikkari ykkosen pelia lapsuusajoilta: Wild Arms. Se on vaan niin ihana ^^
maanantai 24. syyskuuta 2012
Dos Santos
Eli rivien valista luettuna "Tarina suomalaisesta farssista ranskalaisessa leipomossa."
Niinhan se vahan oli.
Eli tanaan vietin siis vapaapaivani vapaaehtoisesti toissa. Mahtavaa. Saanko ma nyt jotain plussaa arviointeihin ynna muualle? Vierailin Antoniinan tyossaoppimispaikassa Dos Santoksessa koko samaisen tyoajan mita hanellakin oli. Ajattelin kylla etta voisi lahtea aikaisemminkin, mutta ei sitten tullutkaan karattua.
Aamulla heti ensimmaiseksi mulla oli nopeuskilpailu sateen kanssa Antoniinan luokse. Valitettavasti ma havisin aika reilusti. Vaikka niin sanotusti varaslahdolla lahdin. Mutta herra/neiti saderintama teki yllatyshyokkayksen kulman takaa, ja hamasi mut silla niin pahasti etta jain jalkeen hyvinkin pian. Hitsilainen.
Ensivaikutelma itse tyopaikasta ei ollut kovin innostava. Vahan sellainen vanhemman puoleinen rakennus (niinku kaikki taalla), ahtaat tilat (ei sovellu klaustrofobisille), hamahakin seitteja... huhhuh. Pukkari, tsiisus sentaan mika koirankoppi :D Ei millaan pahalla Antoniina!
Siina aluksi hengailtiin vahan aikaa ku ei oikeen tiedetty missa me tehtais mitaan kakkundaaleja. Ideana oli siis valmistaa perinteisia mansikka-kermakakkuja. Seurasin sitten vieresta ku Antoniina voiteli joitain croissantteja ynna muista paistoon menevia tuotteita. Ja sitten taas hengailtiin.
Ei menny kuitenkaan hirveen kauaa ku saatiin se yks metallipoyta kayttoon. Tiedettiin suurimmaks osaks mita oltiin tekemassa, mutta raaka-aineiden paikat oli hakusessa. Yrita siina sitten selittaa englannintaidottomalla kakkupohjaa. Tai kiillekuorrutusta. Mut hei, onneks on olemassa kyna ja paperi etta voidaan piirtaa se kakku, seka elekieli, jolla osoittaa meijan mansikoita ja sanoa "the very glossy thing". Kylla hata keinot keksii!
Mansikkahillo koitui meidan ongelmaksi. Kylla, loydettiin se ihan omin neuvoin, mutta... Purkki oli paalta ihan polyssa, mietittiin vahan etta eipa oo paljoa kaytetty. Etittiin paivamaaraa, ja mikali oikein tulkittiin ni se oli menny vanhaksi joskus 2010 vuoden loppupuolella. Otettiin se silti messiin, mutta avattiin ja katottiin vahan et ooooooo, onks toi normaalii? Oli nimittain vahan oudon varinen, jotenkin tunkkanen. Ma sitten kokeeksi maistoin vahan, ja voin sanoa etta ei ollu mikaan maailman parhain makuelamys. Selvastikin vanhaa, hyi etta! Tuli vahan mieleen mun samanaamuinen kaakaonjuontini ku tajusin vasta juodessani etta taahan haisee ja maistuu vahan vanhentuneelta. Nam.
Pomo tuli viela pyynnostamme tarkastamaan sen hillon, ja naytti etta ei kayteta. Huh, luojalle kiitos siita. Han toi meille jonkun purkin sekamarjahilloa, siina tais olla ainaki vadelmaa ja mustikkaa. Ympyran muotoiset kakkupohjat saatiin muottien avulla, painettiin niita niihin isoihin levypohjiin. Yhesta isosta levysta saatiin nelja pyoreeta, ja me tehtiin sitten nelja kakkua, kaks molemmille.
Ammattilaisin ottein vatkattiin siina sitten kermaa ja valmisteltiin meijan kakkujen tekoa, haettiin muun muuassa kostutukseks maitoa (vaikka pohjapalojen sulaessa ne kostu kylla ihan hyvin itsekseen siina). Kivasti siina alotettiin tekemaan/kokoamaan sitten niita suomalaisia herkkuja, suju ihan suhteellisen hyvin. Mina kun niita kakkuja tosiaan oon kinuski-kerman muodossa sillon joskus vaannelly vahan enemmanki ni mulla ei ollu mitaan ongelmaa niitten kanssa. Mutta jelppisin sitten Antoniinaa, han ku ei oo paassy tarpeeks viela harjottelemaan sellasta taytto-osuutta, eli paletin kayttoa, ni riensin uljaan prinsessan tavoin pelastamaan hanet pulasta, hurjan lohikaarmen surman suusta.
Kermaa jouduttiin vatkauttamaan kolmessakin erassa, silla ei osattu yhtaan arvioida et kuinka paljon me oikein tarvitaan, ja kaiken lisaks se poytakone oli sen verran pieni etta litra kerrallaan tehtiin. Yhteensa kaytettiin vahan alle kolme litraa kermaa ;) Tieda sita sitten onko se paljon, vahan vai sopivasti neljaan kakkuun. Ei mihinkaan ihan pieniin mutta ei mihinkaan jattisuuriinkaan, sellasiin peruskokoisiin, ehka halkaisijaltaan joku 20cm?
Paivan ensimmainen kohokohta noitten kakkujen suhteen oli niiden siirtoyritys kakkualustoille. Nyt voidaan pistaa tallainen pieni tietovisa tahan kohtaan: "Kuinka monta leipuri-kondiittoriopiskelijaa tarvitaan siirtamaan kakku alustalleen?" Voin vastata etta vahintaan kaks! Oli muuten sen verran katastrofaalista muuttoyritysta et huhhuh... Koottiin niita leivinpaperin paalla ja arvatkaa vaan saiko niita irti siita ku ne pohjapalat on hikoillu pakastuksensa jalkeen. Mun kakuista toinen selvis kunnialla jalustalleen, mut loput meijan kakut tuppas romahtamaan aika pahasti. Saatiin kylla jonkun verran korjatuks, ja luotettiin sitten siihen etta pursotukset peittaa kaikki vahingot.
Odoteltiin viimeisen kermasatsin vatkautumista, kun tapahtui se toinen ja hauskin farssiesityksen ainesosa tasta paivasta: yksi tyontekija tuli hakemaan jotain siita kaapista joka oli meidan tyopoydan ylapuolella, jatti sen oven auki, ja noin viisi sekuntia poistumisen jalkeen sielta kaapista tippu sakset ja hyokkas toisen Antoniinan kakun paalle. Jalki oli kylla sen nakonen etta auts :"D
Tallakin hetkella kyseista asiaa kirjoittaessani hekottelen sille naylle oikein maireasti. Asian voi ymmartaa taysin ja syvallisesti vain jos olet ollut paikalla todistamassa kyseista yllatysiskua. Aijaijaijai :")
Onneks tosiaan pursotukset pelastaa ulkomuodolta aika paljon. Silla kylla niista ihan natteja tuli! Pistettiin ne kylmaan ja sitten taas vahan hengailtiin ku ei ollu mitaan tekemista. Tosin piakkoin Antoniinan piti taytetlla jotain leipia ja ma autoin kuorimaan muutaman munan. Mut sitten ku seki oli ohi ni koko hemmetin loppuaika me vaan juoruiltiin portaissa istuen. Eli kaytannossa ainakin kolme tuntia oltiin tekematta yhtaan mitaan :O
Eli en kylla ihmettele jos ei siella saa tehda mitaan, kukaan ei missaan vaiheessa tullu antamaan minkaankaanlaista tehtavanantoa... Ihmeellista touhua sanoisin. Kylla siella varmaan jotain tekemista olis keksiny, mutta ei vakisin sitten. Paitsi kylla me vietiin muutama leipasakki yhdessa vaiheessa johonkin autoon. Se siita sitten. Been there, done that. Tylsa paikka, EN SUOSITTELE MENEMAAN, oli ne tyontekijat sitten kuinka kivoja tahansa.
Meilla tosin oli varsin hauskaa. Antoniina esimerkiksi kertoili muutamia hyvinkin allottavia/epasovinnaisia/vahan tyhmia vitseja, ja me sitten vaan hekoteltiin kaikelle mahdolliselle. Muun muuassa sen pomon pojalle ku ma kieroilin sanoissani, joita kukaan muu ei tietenkaa ymmartany. Ja nuolemattomat koiranpeput nauratti ainakin Antoniinaa ihan hirveesti, syyta sille en tieda. Ja se saksi-kakkuepisodi aiheutti naurunkyyneleita viela kauan jalkikateen.
Horoskooppikin (yksi monista) oli taas tanaan oikeassa:
"Hyväntuulisuutesi tarttuu kumppaneihisi, se tekee päivästäsi helpon ja hauskan. Arki ei tunnukaan raskaalta, kunhan osaat asennoitua siihen oikein."
---> Kyllahan meilla oli riemu oikein ylhaalla katossa :D Mut sinallaan tylsaa ku joutuu istumaan kolmisen tuntia ennen ku voi lahtea kotiin.
Mut hei, hyvia uutisiakin on. Saatiin yhet kakut mukaan ^^ Ja ma jain syomaan lounasta noitten luo, ku mun aiteeni sano ettei tuu tanaan ja huomenna lounaaks kotiin ni en ma sit jaksanu tanaan lahtee kotiin mitaan kuivaa janojussia syomaan. Sanat saa kylla kummasti uusia merkityksia ku ei oo kaikkia kirjaimia kaytossa. Musta on siis kaytannossa tullu kannibaali.
Kylla toi Antoniinan aiti vaan tekee niin mahottoman hyvaa ruokaa :D Jalkkariks me uskallettiin sitten maistaa sita toista kakkua, ja vaikka nain nyt itse sanoimmekin, niin kylla oli hyvaa! Suosittelen ;D Mun kakkuni kyllakin on edelleen noitten luona ku en saanu pyoralla kuljetettua tanne, damn!
Kaiken sen tuskallisen kakkujen teon kokemuksen jalkeen kaikki paattyi kuitenkin onnellisesti. Onneksi. Eipa tartte nyt haveta silmia paastaan. Ja oli kylla lopputulos aika hyvat, ottaen huomioon ettei raaka-aineet oo samat ja ettei kaikki onnistu ihan niinku Stromsossa. Muistakaa tuo jalkimmainen, niin se vaan on.
Niinhan se vahan oli.
Eli tanaan vietin siis vapaapaivani vapaaehtoisesti toissa. Mahtavaa. Saanko ma nyt jotain plussaa arviointeihin ynna muualle? Vierailin Antoniinan tyossaoppimispaikassa Dos Santoksessa koko samaisen tyoajan mita hanellakin oli. Ajattelin kylla etta voisi lahtea aikaisemminkin, mutta ei sitten tullutkaan karattua.
Aamulla heti ensimmaiseksi mulla oli nopeuskilpailu sateen kanssa Antoniinan luokse. Valitettavasti ma havisin aika reilusti. Vaikka niin sanotusti varaslahdolla lahdin. Mutta herra/neiti saderintama teki yllatyshyokkayksen kulman takaa, ja hamasi mut silla niin pahasti etta jain jalkeen hyvinkin pian. Hitsilainen.
Ensivaikutelma itse tyopaikasta ei ollut kovin innostava. Vahan sellainen vanhemman puoleinen rakennus (niinku kaikki taalla), ahtaat tilat (ei sovellu klaustrofobisille), hamahakin seitteja... huhhuh. Pukkari, tsiisus sentaan mika koirankoppi :D Ei millaan pahalla Antoniina!
Siina aluksi hengailtiin vahan aikaa ku ei oikeen tiedetty missa me tehtais mitaan kakkundaaleja. Ideana oli siis valmistaa perinteisia mansikka-kermakakkuja. Seurasin sitten vieresta ku Antoniina voiteli joitain croissantteja ynna muista paistoon menevia tuotteita. Ja sitten taas hengailtiin.
Ei menny kuitenkaan hirveen kauaa ku saatiin se yks metallipoyta kayttoon. Tiedettiin suurimmaks osaks mita oltiin tekemassa, mutta raaka-aineiden paikat oli hakusessa. Yrita siina sitten selittaa englannintaidottomalla kakkupohjaa. Tai kiillekuorrutusta. Mut hei, onneks on olemassa kyna ja paperi etta voidaan piirtaa se kakku, seka elekieli, jolla osoittaa meijan mansikoita ja sanoa "the very glossy thing". Kylla hata keinot keksii!
Mansikkahillo koitui meidan ongelmaksi. Kylla, loydettiin se ihan omin neuvoin, mutta... Purkki oli paalta ihan polyssa, mietittiin vahan etta eipa oo paljoa kaytetty. Etittiin paivamaaraa, ja mikali oikein tulkittiin ni se oli menny vanhaksi joskus 2010 vuoden loppupuolella. Otettiin se silti messiin, mutta avattiin ja katottiin vahan et ooooooo, onks toi normaalii? Oli nimittain vahan oudon varinen, jotenkin tunkkanen. Ma sitten kokeeksi maistoin vahan, ja voin sanoa etta ei ollu mikaan maailman parhain makuelamys. Selvastikin vanhaa, hyi etta! Tuli vahan mieleen mun samanaamuinen kaakaonjuontini ku tajusin vasta juodessani etta taahan haisee ja maistuu vahan vanhentuneelta. Nam.
Pomo tuli viela pyynnostamme tarkastamaan sen hillon, ja naytti etta ei kayteta. Huh, luojalle kiitos siita. Han toi meille jonkun purkin sekamarjahilloa, siina tais olla ainaki vadelmaa ja mustikkaa. Ympyran muotoiset kakkupohjat saatiin muottien avulla, painettiin niita niihin isoihin levypohjiin. Yhesta isosta levysta saatiin nelja pyoreeta, ja me tehtiin sitten nelja kakkua, kaks molemmille.
Ammattilaisin ottein vatkattiin siina sitten kermaa ja valmisteltiin meijan kakkujen tekoa, haettiin muun muuassa kostutukseks maitoa (vaikka pohjapalojen sulaessa ne kostu kylla ihan hyvin itsekseen siina). Kivasti siina alotettiin tekemaan/kokoamaan sitten niita suomalaisia herkkuja, suju ihan suhteellisen hyvin. Mina kun niita kakkuja tosiaan oon kinuski-kerman muodossa sillon joskus vaannelly vahan enemmanki ni mulla ei ollu mitaan ongelmaa niitten kanssa. Mutta jelppisin sitten Antoniinaa, han ku ei oo paassy tarpeeks viela harjottelemaan sellasta taytto-osuutta, eli paletin kayttoa, ni riensin uljaan prinsessan tavoin pelastamaan hanet pulasta, hurjan lohikaarmen surman suusta.
Kermaa jouduttiin vatkauttamaan kolmessakin erassa, silla ei osattu yhtaan arvioida et kuinka paljon me oikein tarvitaan, ja kaiken lisaks se poytakone oli sen verran pieni etta litra kerrallaan tehtiin. Yhteensa kaytettiin vahan alle kolme litraa kermaa ;) Tieda sita sitten onko se paljon, vahan vai sopivasti neljaan kakkuun. Ei mihinkaan ihan pieniin mutta ei mihinkaan jattisuuriinkaan, sellasiin peruskokoisiin, ehka halkaisijaltaan joku 20cm?
Paivan ensimmainen kohokohta noitten kakkujen suhteen oli niiden siirtoyritys kakkualustoille. Nyt voidaan pistaa tallainen pieni tietovisa tahan kohtaan: "Kuinka monta leipuri-kondiittoriopiskelijaa tarvitaan siirtamaan kakku alustalleen?" Voin vastata etta vahintaan kaks! Oli muuten sen verran katastrofaalista muuttoyritysta et huhhuh... Koottiin niita leivinpaperin paalla ja arvatkaa vaan saiko niita irti siita ku ne pohjapalat on hikoillu pakastuksensa jalkeen. Mun kakuista toinen selvis kunnialla jalustalleen, mut loput meijan kakut tuppas romahtamaan aika pahasti. Saatiin kylla jonkun verran korjatuks, ja luotettiin sitten siihen etta pursotukset peittaa kaikki vahingot.
Odoteltiin viimeisen kermasatsin vatkautumista, kun tapahtui se toinen ja hauskin farssiesityksen ainesosa tasta paivasta: yksi tyontekija tuli hakemaan jotain siita kaapista joka oli meidan tyopoydan ylapuolella, jatti sen oven auki, ja noin viisi sekuntia poistumisen jalkeen sielta kaapista tippu sakset ja hyokkas toisen Antoniinan kakun paalle. Jalki oli kylla sen nakonen etta auts :"D
Tallakin hetkella kyseista asiaa kirjoittaessani hekottelen sille naylle oikein maireasti. Asian voi ymmartaa taysin ja syvallisesti vain jos olet ollut paikalla todistamassa kyseista yllatysiskua. Aijaijaijai :")
Onneks tosiaan pursotukset pelastaa ulkomuodolta aika paljon. Silla kylla niista ihan natteja tuli! Pistettiin ne kylmaan ja sitten taas vahan hengailtiin ku ei ollu mitaan tekemista. Tosin piakkoin Antoniinan piti taytetlla jotain leipia ja ma autoin kuorimaan muutaman munan. Mut sitten ku seki oli ohi ni koko hemmetin loppuaika me vaan juoruiltiin portaissa istuen. Eli kaytannossa ainakin kolme tuntia oltiin tekematta yhtaan mitaan :O
 |
| Joku hullu innoissaan tyomme lopputuloksesta. Kuka lie senkin paastany sisaan...? |
Eli en kylla ihmettele jos ei siella saa tehda mitaan, kukaan ei missaan vaiheessa tullu antamaan minkaankaanlaista tehtavanantoa... Ihmeellista touhua sanoisin. Kylla siella varmaan jotain tekemista olis keksiny, mutta ei vakisin sitten. Paitsi kylla me vietiin muutama leipasakki yhdessa vaiheessa johonkin autoon. Se siita sitten. Been there, done that. Tylsa paikka, EN SUOSITTELE MENEMAAN, oli ne tyontekijat sitten kuinka kivoja tahansa.
Meilla tosin oli varsin hauskaa. Antoniina esimerkiksi kertoili muutamia hyvinkin allottavia/epasovinnaisia/vahan tyhmia vitseja, ja me sitten vaan hekoteltiin kaikelle mahdolliselle. Muun muuassa sen pomon pojalle ku ma kieroilin sanoissani, joita kukaan muu ei tietenkaa ymmartany. Ja nuolemattomat koiranpeput nauratti ainakin Antoniinaa ihan hirveesti, syyta sille en tieda. Ja se saksi-kakkuepisodi aiheutti naurunkyyneleita viela kauan jalkikateen.
Horoskooppikin (yksi monista) oli taas tanaan oikeassa:
"Hyväntuulisuutesi tarttuu kumppaneihisi, se tekee päivästäsi helpon ja hauskan. Arki ei tunnukaan raskaalta, kunhan osaat asennoitua siihen oikein."
---> Kyllahan meilla oli riemu oikein ylhaalla katossa :D Mut sinallaan tylsaa ku joutuu istumaan kolmisen tuntia ennen ku voi lahtea kotiin.
Mut hei, hyvia uutisiakin on. Saatiin yhet kakut mukaan ^^ Ja ma jain syomaan lounasta noitten luo, ku mun aiteeni sano ettei tuu tanaan ja huomenna lounaaks kotiin ni en ma sit jaksanu tanaan lahtee kotiin mitaan kuivaa janojussia syomaan. Sanat saa kylla kummasti uusia merkityksia ku ei oo kaikkia kirjaimia kaytossa. Musta on siis kaytannossa tullu kannibaali.
Kylla toi Antoniinan aiti vaan tekee niin mahottoman hyvaa ruokaa :D Jalkkariks me uskallettiin sitten maistaa sita toista kakkua, ja vaikka nain nyt itse sanoimmekin, niin kylla oli hyvaa! Suosittelen ;D Mun kakkuni kyllakin on edelleen noitten luona ku en saanu pyoralla kuljetettua tanne, damn!
Kaiken sen tuskallisen kakkujen teon kokemuksen jalkeen kaikki paattyi kuitenkin onnellisesti. Onneksi. Eipa tartte nyt haveta silmia paastaan. Ja oli kylla lopputulos aika hyvat, ottaen huomioon ettei raaka-aineet oo samat ja ettei kaikki onnistu ihan niinku Stromsossa. Muistakaa tuo jalkimmainen, niin se vaan on.
 |
| Hieno boksi! |
 |
| Mmmmmm... mun tekema kakkuni ^^ |
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Astetta hurjemmat leivontareseptit
Huomenta itse kullekin! Eilinen paiva ei sentaan venynyt ihan mihinkaan turhan myohaan, nukkumaan menin jo huikeaan kymmenen aikaan! (muistaakseni...) Eivat juottaneet mulle mitaan vodkaa, mutta appelsiinmehun kanssa sekoitettiin vahan joitain Passion Fruit-likooria tai jotain. Ja mina suomalaiseen tapaan vetasin vahan turhan liian nopeesti nekin kolme nelja lasillista (korkeintaan nelja!) Eka lasi oli tyhjana ku toiset ei ollu ees alottanu viela omiaan :D Ooooops.
Tanaan ku kattelin eilisen paivan horoskoppia mun vihoistani (en ollu eilen muistanu kattoa ollenkaan), niin toinen sopi oikein mainiosti siihen paivaan. Siina sanottiin kutakuinkin niin, etta "Tanaan saat aihetta juhlaan. Se tulee juuri sopivalla hetkella, joten nauti." Ei ois kylla paremmin voinu kohdalleen osua :D Niinhan me sitten juhlittiin. Mutta hillitysti. Paivallisella muutama aperitiivi, jotain valkoista kalaa ja jalkkariksi lettuja. En tosin jaksanu syoda ku puolikkaan lettusen :----) Tais olla massu taynna nesteita jo siina vaiheessa.
Kun hetki sitten tarkastin horoskooppien lupaukset talle paivalle, oli tekstissa kehoitus rentoutumaan tama paiva. No sehan sopii! Enhan ma tossa muutenkaan makoillu sangyssa ku nelja tuntia sen jalkeen ku olin heranny :D Heh.
Puoli kahden aikoihin on muuten tiedossa vahan toisenlaista lounasta. Nimittain Catherine on kokkaamassa janista! Enpa oo kylla ennen maistanu, mut taytyy toivoo etta on hyvaa. Seuruekin tulee olemaan isompi, silla Amélie ja jotkut Gwenin kaverit tulee kans syomaan. Jaiks! Muuten ei oo talle paivalle minkaannakosia suunnitelmia, rentoudutaan siis. Shoppailemaankaan ei voi oikeen menna ku on sunnuntai, ja kaikki kaupat on lahinna kiinni. Erityisesti tohon siesta-aikaan. Tyhmaa. Huomenna saattaa olla tiedossa leivontavierailu Antoniinan tyopaikalle, jahka ma joskus saan vastauksen etta menenko vai en...
Mutta siis, tan hetken aiheen piti kasitella noita mun saamiani resepteja. Lukasin niita tossa lapi ja ei voinu ku nauraa niille suomennoksille! Kylla google translator on ihan paras, tavallisesta leipomisesta saadaan helposti vahan eksoottisempaa ja erilaisempaa sen avulla.
Otteita suomennoksista:
"Sitten kun jyvista on tehty, lisaa vetta ja TAYTTAKAA taikina."
"No kaikki valkaisuainetta."
"Tata voidaan kayttaa kerman TOP leivonnaisia, etta uuni palaa 20/25 MINUUTTIA."
"Poistaa ja lisata rumpali suklaa varovasti paatya kermavaahtoa."
"TEE SOKERIKULOORI DARK sokeria ja glukoosia, sitten-kokki kerma -"
"Maksaa kaikki munat ja sokeri kulhoon."
"DRESSER ON keittotaso on kakku osittain tai kuolla pyorea kakku."
"Maksamaan hieman kuumaa maitoa TAHAN MIX, sekoita ruoska ja SITTEN KERATAAN kaikki loput maidosta palokaasut."
"CREAM olisi sujuvaa ja sanotun kokkareita."
"Kirjan ja elokuvan KYLMA."
"Tama seos luovuttaessaan kuiva ON FIRE AIKANA SOFT 7/8 minuuttia."
"KUORIRAKENTEET anottava ontto sisalta ja leivonnaiset kerma pantata -"
"Sekoita voi ja Valkaisu piiskaa."
"Tama voide voidaan tehda pienia kakkuja TOP ja ituja."
Ma innostuin eniten ehka niista ohjeista, missa piti lisata sekaan se rumpali, seka se mihin lisattiin ruoska. Kokeilemisen arvoisia ovat kylla, odotan innolla! Mut kuinkahan monta uunia ma mahdan hajottaa ku niita pitaa polttaa se puolisen tuntia? Ei taida olla koulullakaan varaa naihin leipomisiin...
Eika toi valkaisuainekaan varmaan mistaan terveellisimmasta paasta oo, kuolemanvaaraki saattaa olla olemassa (ainakin kakulla jos ei tekijalla). Onko jollain vinkkia miten maidosta voidaan kerata palokaasut pois? Ma en oo meinaan ihan varma milta ne nayttaa...
Pelottava ajatus myoskin tuo tokavika tekstinpatka: sitten ku alkaa sekoittamaan sita voita ni saa samantien piiskaa. Auts. Musta vahan tuntuu et ma jatan jotkut reseptit kokeilematta ihan suosiolla. Tai kasken jonkun muun yrittamaan ensin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Muuten voi kayda niin, etta ku viikon aikana oon kokeillu naita ja meen Salossa kaymaan, ni ihmiset alkaa kyselee mita mulle on tapahtunu ku oon niin mustelmilla ja raipattu, erotettu varmaan koulustaki. Ikavaa vastata siihen sitten etta "ma vaan vahan leiposin ranskalaisittain, mut mua ei taidettu oikeen arvostaa..."
Ma voin jo maistaa mielessani muun muuassa sen ruoskan kumisen lisan. Mmmmmmm... Tuleeko joku pullakahveelle?
Tanaan ku kattelin eilisen paivan horoskoppia mun vihoistani (en ollu eilen muistanu kattoa ollenkaan), niin toinen sopi oikein mainiosti siihen paivaan. Siina sanottiin kutakuinkin niin, etta "Tanaan saat aihetta juhlaan. Se tulee juuri sopivalla hetkella, joten nauti." Ei ois kylla paremmin voinu kohdalleen osua :D Niinhan me sitten juhlittiin. Mutta hillitysti. Paivallisella muutama aperitiivi, jotain valkoista kalaa ja jalkkariksi lettuja. En tosin jaksanu syoda ku puolikkaan lettusen :----) Tais olla massu taynna nesteita jo siina vaiheessa.
Kun hetki sitten tarkastin horoskooppien lupaukset talle paivalle, oli tekstissa kehoitus rentoutumaan tama paiva. No sehan sopii! Enhan ma tossa muutenkaan makoillu sangyssa ku nelja tuntia sen jalkeen ku olin heranny :D Heh.
Puoli kahden aikoihin on muuten tiedossa vahan toisenlaista lounasta. Nimittain Catherine on kokkaamassa janista! Enpa oo kylla ennen maistanu, mut taytyy toivoo etta on hyvaa. Seuruekin tulee olemaan isompi, silla Amélie ja jotkut Gwenin kaverit tulee kans syomaan. Jaiks! Muuten ei oo talle paivalle minkaannakosia suunnitelmia, rentoudutaan siis. Shoppailemaankaan ei voi oikeen menna ku on sunnuntai, ja kaikki kaupat on lahinna kiinni. Erityisesti tohon siesta-aikaan. Tyhmaa. Huomenna saattaa olla tiedossa leivontavierailu Antoniinan tyopaikalle, jahka ma joskus saan vastauksen etta menenko vai en...
Mutta siis, tan hetken aiheen piti kasitella noita mun saamiani resepteja. Lukasin niita tossa lapi ja ei voinu ku nauraa niille suomennoksille! Kylla google translator on ihan paras, tavallisesta leipomisesta saadaan helposti vahan eksoottisempaa ja erilaisempaa sen avulla.
Otteita suomennoksista:
"Sitten kun jyvista on tehty, lisaa vetta ja TAYTTAKAA taikina."
"No kaikki valkaisuainetta."
"Tata voidaan kayttaa kerman TOP leivonnaisia, etta uuni palaa 20/25 MINUUTTIA."
"Poistaa ja lisata rumpali suklaa varovasti paatya kermavaahtoa."
"TEE SOKERIKULOORI DARK sokeria ja glukoosia, sitten-kokki kerma -"
"Maksaa kaikki munat ja sokeri kulhoon."
"DRESSER ON keittotaso on kakku osittain tai kuolla pyorea kakku."
"Maksamaan hieman kuumaa maitoa TAHAN MIX, sekoita ruoska ja SITTEN KERATAAN kaikki loput maidosta palokaasut."
"CREAM olisi sujuvaa ja sanotun kokkareita."
"Kirjan ja elokuvan KYLMA."
"Tama seos luovuttaessaan kuiva ON FIRE AIKANA SOFT 7/8 minuuttia."
"KUORIRAKENTEET anottava ontto sisalta ja leivonnaiset kerma pantata -"
"Sekoita voi ja Valkaisu piiskaa."
"Tama voide voidaan tehda pienia kakkuja TOP ja ituja."
Ma innostuin eniten ehka niista ohjeista, missa piti lisata sekaan se rumpali, seka se mihin lisattiin ruoska. Kokeilemisen arvoisia ovat kylla, odotan innolla! Mut kuinkahan monta uunia ma mahdan hajottaa ku niita pitaa polttaa se puolisen tuntia? Ei taida olla koulullakaan varaa naihin leipomisiin...
Eika toi valkaisuainekaan varmaan mistaan terveellisimmasta paasta oo, kuolemanvaaraki saattaa olla olemassa (ainakin kakulla jos ei tekijalla). Onko jollain vinkkia miten maidosta voidaan kerata palokaasut pois? Ma en oo meinaan ihan varma milta ne nayttaa...
Pelottava ajatus myoskin tuo tokavika tekstinpatka: sitten ku alkaa sekoittamaan sita voita ni saa samantien piiskaa. Auts. Musta vahan tuntuu et ma jatan jotkut reseptit kokeilematta ihan suosiolla. Tai kasken jonkun muun yrittamaan ensin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Muuten voi kayda niin, etta ku viikon aikana oon kokeillu naita ja meen Salossa kaymaan, ni ihmiset alkaa kyselee mita mulle on tapahtunu ku oon niin mustelmilla ja raipattu, erotettu varmaan koulustaki. Ikavaa vastata siihen sitten etta "ma vaan vahan leiposin ranskalaisittain, mut mua ei taidettu oikeen arvostaa..."
Ma voin jo maistaa mielessani muun muuassa sen ruoskan kumisen lisan. Mmmmmmm... Tuleeko joku pullakahveelle?
lauantai 22. syyskuuta 2012
Tunteiden sekamelskaa *ba-dam-pam-tsss*
Nain pienena esipuheena voisi sanoa, etta muutaman viime paivan sisaan mahtuu monennakoisia eri tunnetiloja, tama paiva lukuun ottaen. Eritoten tama paiva, silla tanaan on kayty siella pohjamudissa asti ja hetki sitten taas noustu korkeimmalle huipulle (milloinkohan putoan ala?).
Alors, siispa, taa viikko toissa on mennyt kylla oikein hyvin. Oon saanu siivutettua ihan hirmunopeesti alkuviikolla, ja nyt loppuviikosta ku pitais olla suhteellisesti nopeempi ku on pinna tai kaks enemman leipaa, ni arvatkaas vaan kukapa sitten siivuttaaki vahan hitaammin. Mika ihme siina on etta loppua kohden sita sitten hidastuu. Eilinen ja taa paiva meni niitten kanssa vahan pitkaks, siina kohtaa ku normaalisti lopettaisin siivuttamisen ni oon jo puol tuntii jaljessa alkuviikon aikataulusta. Damn. Saatikka etta on viela lisaa leipaa.
Ja eilisen paivan ma olen ollu aika sekasin. Nimittain ku illalla kuuden aikaan vasta ma saan tietaa et on perjantai, eika torstai. Koko paivan ma olin miettiny olevani torstaissa, ja ajatellu et viela kaks paivaa ni se on siina. Ihmettelinki kyl vahan et kui jo torstaina on yks pinnallinen enemman... Mut eipa mitkaan heratyskellot soineet. Ja tanaan mulla on siis ollu aika perjantainen fiilis eilisen myohaisen ajantajun heraamisen takia. Mut hei, se oli sentaan iloinen yllatys!
Tanaan ei kyl ollu kauheen kiva paiva. Tai oli osittain, en sentaan rikkonu mitaan. Paitsi teippikoneen. Mut seki oli jo valmiiks rikki! Saatiin se sitten kylla korjatukski. Kiva sana. Mut luulin olevani hirmusen nopea, en ollutkaan, silla kahden ylimaarasen pinnan jalkeen kello oli jo yli kymmenen :(( Daaaaaaamn. Ja mulla olis mieli tehny heittaa niita leipia seinille ku alko ketuttaa yhessa vaiheessa. Se yksi mokoma leipalajike oli sen verran pisteliaalla paalla ettei suostunu ikina menemaan pussiin suosiolla. Niitten kanssa taistelin loppuun asti, mutta kylla taytyy sanoa etta ottelussa Krista vs. Boule Polka, matsi loppui suurinpiirtein lukemiin 5-60.
Noh, aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta. Mut hei, Benoit tuli tanaan kesken kaiken mun tyoskentelyni hairitsemaan viitisen minuutin ajan. Han tuli nayttamaan mulle mm. loppuajan tyovuoroja. Mulla on ens viikolla muuten saman tyoajat, paitsi etta keskiviikkona oon vapaa ku mennaan Antoniinan kanssa tuonne kouluun kaymaan ja leipomaan, eika mulla oo enaa yhtaan iltapaivavuoroja :))
Eli toisin sanoen, ma teen ens viikolla sellasia viiden tunnin paivia kolme ja yhden kuuden tunnin paivan. Mutta mua on viilattu linssiin. Benoit ku sanos ettei mulla oo toita sillon lahtoa edeltavana tiistaina, ni kylla tossa listassa nyt sitten kuitenkin niin on. Murrrr... mut se on vaan se perusaika, eli 7-12, eli ei mikaan paha aikataulutus. Tosin vapaapaiva olis ollu ihan jees.
Kaiken lisaksi Benoit:lla oli joku paksumpi paperipino mukana ja han alko sita nayttamaan. Siina oli resepteja! Han oli yrittany kaantaa niita suomeks google translatorin avulla, eli toisin sanoen mua odottaa kyl viela lisaa suomennettavaa niissa :D Mut siis ihan sikasiistia!!! Siina oli mukana mm. se mantelikreemi, joku suklaa-caramel mousse ja lehtitaikinaohje. Ja muutama muuki, esim. se yks kakkuohje :DD Yhteensa nelja sivua. Ai vitsit, kyl mun nyt kelpaa!!
Huhhuh, mun on pakko myontaa et ma olen talla hetkella viela sen verran sekasin etten ma enaa muista mita muuta mun piti kirjottaa. Mut ehka ma odotan sita inspista ja kerron seuraavan ihan MAHTAVAN ilouutisen!
Eli siis, kaikki alkoi tasta aamusta, kun huomasin puhelimeeni tulleen hyvin epatavallisen viestin: "SINA. ALA MENE NAAMAKIRJAAN ENNEN KU OOT KATTONU S-POSTIN. TAMA ON KASKY. UGH." Taytyy myontaa etta houkutus siina kohtaa oli hyvin suuri menna kotiin palatessa nimenomaan ensin facebookiin kattomaan. Koko paivan yritin miettia mita se jokin voisi olla, niin tarkeaa, etta posti pitais kattoa ensin. No ainut mieleeni tuleva asia oli teatteri (huom. ulkopuolisille tiedoksi, myos tama viestinlahettaja on teatterin jasen).
Saavun sitten vihdoin ja viimein kotiin, yha kummeksuen mita siella nyt mahtaa sitten olla. Paasen koneelle vasta ruuan jalkeen, ja kayn sitten kuuliaisesti sahkopostiini ensin. Kyseinen henkilo on laittanut mulle kolme viestia, ensimmainen toimi lahinna alkupuheena (lyhyena sellaisena), mutta sanoma oli kutakuinkin sellainen, etta tama henkilo (kaytetaan nyt sitten nickia Annie ;D) oli kuvannut mulle pari videota eilisesta meidan teatterin esityksen (Dogvillen) enskarista.
Ensimmaisesta videosta oli selitetty jotain ex-miehesta, ja ma oletin etta se liittyi jotenkin mun entiseen "lavasulhaseeni" Ihmemaa Oz-naytelman myota. Mutta oivasti johti kylla harhateille videon suhteen, silla en osannu kylla yhtaan aavistaa mita tuleman piti :D
Siina sitten katselen videota, aani ei kuulu kovin hyvin joten hain sitten kuulokkeet varsin nopeasti. Kuvattu tilanne oli loppukiitoksista, jossa joku nainen selitti jotain ihmeellista (en saanu kauheesti selvaa), mutta sitten alkoi tulemaan ymmarrettavaa tekstia, ja erotin hyvinkin tutun nimen Krista Karhunen mainittavan siella. Iski sellainen WTF-fiilinki silla hetkella... Mita tapahtuu? Apua?!
Meijan teatterin sihteerikko "Neiti Napsa" meni sitten sinne mun tilalleni ottamaan vastaan suuren kukkakimpun, ja selitti etta meikalainen on talla hetkella Ranskassa tyossaoppimassa enka viitsinyt taman takia tulla takaisin ihan heti (tai jotain sinne pain). Tais ihmiset siina sitten jotain nauraakin :D Ja sitten kaikki huusi kuorossa "ONNEAAA!"
Ei mitaan, en ma sen kummempaa ihmetelly, mutta jostain syysta ku tiesin etta mulle oli joku "palkinto" ni mina notkeana naisena hyppaan taalla penkista ylos ja osittain kiljun, osittain nauran, kompastelen riemuissani huoneeseen hakemaan kannykkaa etta voisi soittaa jollekin (mutta jota ei sitten tapahtunutkaan), tormailen siina sitten seiniin ja sankyyn ja ties minne, ja mun Catherine tuolla poydan aaressa istuvana tuijottaa pelastyneena etta mika mulle oikeen tuli.
Yrita siina sitten selittaa tunnekuohuksissa etta oot saanu jonkun palkinnon, kukkasia ainakin. Voin sanoo ettei kovin hyvin menny mun sanomiseni :"D Ei tainnu sanoja loytya, ja kaiken lisaks olin ihan intsina koko asiasta. Ma kyl sitten otin vahan sita videoo taaksepain ja kuuntelin tarkemmin mita se nainen sanos siina, ja vasta siina vaiheessa mulle selviaa, etta MA OLEN SAANUT 500 EURON STIPENDIN.
Silla hetkella iski se kunnollinen riemu, hammennys, sekavuus, epauskoisuus, outo olotila... jne jne, lista voisi jatkua loputtomiin. Riennan iloisena kertomaan asiasta sijaisaidilleni, paa ihan ding-dong -tilassa. HUUUUUUUHHHH!!! Kaikkea sita nyt vastaan tuleekin! :D
Siis ihan oikeesti 500 euroa?!?! Ei voi olla totta?! Ensimmainen kysymys ku mieleen juolahtaa on "Miksi?!" Niin etta mitakohan ma olen oikeen tehny etta sellaisen sain meijan teatterilta???? :DDD Aaaaaahhh en tiia viela, mutta kerron sitten kun saan tarkempaa infoa tilanteesta, mutta nyt sopii sanoa etta "NJYT ON HJYVA FIILIS!!!!!"
Wohoo! Mulla on voittajan olo :D Onnea myoskin muuten mun kesan aikaiselle "veljelleni" eli Joonatanille, joka sai sen toisen stipendin ^^ Kylla Larkinin perheen on hyva hymyilla! Tietamattomille siis tiedoksi tarkennus tasta tilanteesta: kesalla esitettiin Oi Ihana Toukokuu (googlatkaa jos ette tiia), jossa mina esitin perheen vanhinta tytarta, ja Joonatan perheen ainoaa poikaa. Eli molemmat massipaketit meni "koyhalle" Larkinin perheen jasenelle ;D Hihhih!
Ainii, sijaisaiti sano etta tanaan voidaan sitten juhlia tata :D Juodaan vahasen. Lupautusin maistamaan appelsiinmehua, johon joukkoon kaadetaan jotain... vodkaa tai muuta :-----)
Sus siunakkoon, mulla on paa talla hetkella ihan toisaaltaan tyhja, toisaaltaan taynna tata juuri saamaani uutista, ma en pysty viela rauhottumaan mitenkaan, eli ehka on parempi jattaa taa kirjotus tallaiseksi. Ma teen sitten seuraavan ku siihen pystyn, ja muistan mita piti kirjottaa.
Naihin sanoihin on hyva lopettaa:
KIITOS SALON TEATTERI! TULEN RAKASTAMAAN SINUA KOKO LOPPUELAMANI AJAN!
Ps. Onko kenellakaan toiveita mista ma kirjoittaisin? Onko mitaan uteliaisuutta jotain tiettya aihealaa kohtaan? Kommentoi tuohon alas, tai laita viestin fb:ssa, harkitsen asiaa :D
Alors, siispa, taa viikko toissa on mennyt kylla oikein hyvin. Oon saanu siivutettua ihan hirmunopeesti alkuviikolla, ja nyt loppuviikosta ku pitais olla suhteellisesti nopeempi ku on pinna tai kaks enemman leipaa, ni arvatkaas vaan kukapa sitten siivuttaaki vahan hitaammin. Mika ihme siina on etta loppua kohden sita sitten hidastuu. Eilinen ja taa paiva meni niitten kanssa vahan pitkaks, siina kohtaa ku normaalisti lopettaisin siivuttamisen ni oon jo puol tuntii jaljessa alkuviikon aikataulusta. Damn. Saatikka etta on viela lisaa leipaa.
Ja eilisen paivan ma olen ollu aika sekasin. Nimittain ku illalla kuuden aikaan vasta ma saan tietaa et on perjantai, eika torstai. Koko paivan ma olin miettiny olevani torstaissa, ja ajatellu et viela kaks paivaa ni se on siina. Ihmettelinki kyl vahan et kui jo torstaina on yks pinnallinen enemman... Mut eipa mitkaan heratyskellot soineet. Ja tanaan mulla on siis ollu aika perjantainen fiilis eilisen myohaisen ajantajun heraamisen takia. Mut hei, se oli sentaan iloinen yllatys!
Tanaan ei kyl ollu kauheen kiva paiva. Tai oli osittain, en sentaan rikkonu mitaan. Paitsi teippikoneen. Mut seki oli jo valmiiks rikki! Saatiin se sitten kylla korjatukski. Kiva sana. Mut luulin olevani hirmusen nopea, en ollutkaan, silla kahden ylimaarasen pinnan jalkeen kello oli jo yli kymmenen :(( Daaaaaaamn. Ja mulla olis mieli tehny heittaa niita leipia seinille ku alko ketuttaa yhessa vaiheessa. Se yksi mokoma leipalajike oli sen verran pisteliaalla paalla ettei suostunu ikina menemaan pussiin suosiolla. Niitten kanssa taistelin loppuun asti, mutta kylla taytyy sanoa etta ottelussa Krista vs. Boule Polka, matsi loppui suurinpiirtein lukemiin 5-60.
Noh, aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta. Mut hei, Benoit tuli tanaan kesken kaiken mun tyoskentelyni hairitsemaan viitisen minuutin ajan. Han tuli nayttamaan mulle mm. loppuajan tyovuoroja. Mulla on ens viikolla muuten saman tyoajat, paitsi etta keskiviikkona oon vapaa ku mennaan Antoniinan kanssa tuonne kouluun kaymaan ja leipomaan, eika mulla oo enaa yhtaan iltapaivavuoroja :))
Eli toisin sanoen, ma teen ens viikolla sellasia viiden tunnin paivia kolme ja yhden kuuden tunnin paivan. Mutta mua on viilattu linssiin. Benoit ku sanos ettei mulla oo toita sillon lahtoa edeltavana tiistaina, ni kylla tossa listassa nyt sitten kuitenkin niin on. Murrrr... mut se on vaan se perusaika, eli 7-12, eli ei mikaan paha aikataulutus. Tosin vapaapaiva olis ollu ihan jees.
Kaiken lisaksi Benoit:lla oli joku paksumpi paperipino mukana ja han alko sita nayttamaan. Siina oli resepteja! Han oli yrittany kaantaa niita suomeks google translatorin avulla, eli toisin sanoen mua odottaa kyl viela lisaa suomennettavaa niissa :D Mut siis ihan sikasiistia!!! Siina oli mukana mm. se mantelikreemi, joku suklaa-caramel mousse ja lehtitaikinaohje. Ja muutama muuki, esim. se yks kakkuohje :DD Yhteensa nelja sivua. Ai vitsit, kyl mun nyt kelpaa!!
Huhhuh, mun on pakko myontaa et ma olen talla hetkella viela sen verran sekasin etten ma enaa muista mita muuta mun piti kirjottaa. Mut ehka ma odotan sita inspista ja kerron seuraavan ihan MAHTAVAN ilouutisen!
Eli siis, kaikki alkoi tasta aamusta, kun huomasin puhelimeeni tulleen hyvin epatavallisen viestin: "SINA. ALA MENE NAAMAKIRJAAN ENNEN KU OOT KATTONU S-POSTIN. TAMA ON KASKY. UGH." Taytyy myontaa etta houkutus siina kohtaa oli hyvin suuri menna kotiin palatessa nimenomaan ensin facebookiin kattomaan. Koko paivan yritin miettia mita se jokin voisi olla, niin tarkeaa, etta posti pitais kattoa ensin. No ainut mieleeni tuleva asia oli teatteri (huom. ulkopuolisille tiedoksi, myos tama viestinlahettaja on teatterin jasen).
Saavun sitten vihdoin ja viimein kotiin, yha kummeksuen mita siella nyt mahtaa sitten olla. Paasen koneelle vasta ruuan jalkeen, ja kayn sitten kuuliaisesti sahkopostiini ensin. Kyseinen henkilo on laittanut mulle kolme viestia, ensimmainen toimi lahinna alkupuheena (lyhyena sellaisena), mutta sanoma oli kutakuinkin sellainen, etta tama henkilo (kaytetaan nyt sitten nickia Annie ;D) oli kuvannut mulle pari videota eilisesta meidan teatterin esityksen (Dogvillen) enskarista.
Ensimmaisesta videosta oli selitetty jotain ex-miehesta, ja ma oletin etta se liittyi jotenkin mun entiseen "lavasulhaseeni" Ihmemaa Oz-naytelman myota. Mutta oivasti johti kylla harhateille videon suhteen, silla en osannu kylla yhtaan aavistaa mita tuleman piti :D
Siina sitten katselen videota, aani ei kuulu kovin hyvin joten hain sitten kuulokkeet varsin nopeasti. Kuvattu tilanne oli loppukiitoksista, jossa joku nainen selitti jotain ihmeellista (en saanu kauheesti selvaa), mutta sitten alkoi tulemaan ymmarrettavaa tekstia, ja erotin hyvinkin tutun nimen Krista Karhunen mainittavan siella. Iski sellainen WTF-fiilinki silla hetkella... Mita tapahtuu? Apua?!
Meijan teatterin sihteerikko "Neiti Napsa" meni sitten sinne mun tilalleni ottamaan vastaan suuren kukkakimpun, ja selitti etta meikalainen on talla hetkella Ranskassa tyossaoppimassa enka viitsinyt taman takia tulla takaisin ihan heti (tai jotain sinne pain). Tais ihmiset siina sitten jotain nauraakin :D Ja sitten kaikki huusi kuorossa "ONNEAAA!"
Ei mitaan, en ma sen kummempaa ihmetelly, mutta jostain syysta ku tiesin etta mulle oli joku "palkinto" ni mina notkeana naisena hyppaan taalla penkista ylos ja osittain kiljun, osittain nauran, kompastelen riemuissani huoneeseen hakemaan kannykkaa etta voisi soittaa jollekin (mutta jota ei sitten tapahtunutkaan), tormailen siina sitten seiniin ja sankyyn ja ties minne, ja mun Catherine tuolla poydan aaressa istuvana tuijottaa pelastyneena etta mika mulle oikeen tuli.
Yrita siina sitten selittaa tunnekuohuksissa etta oot saanu jonkun palkinnon, kukkasia ainakin. Voin sanoo ettei kovin hyvin menny mun sanomiseni :"D Ei tainnu sanoja loytya, ja kaiken lisaks olin ihan intsina koko asiasta. Ma kyl sitten otin vahan sita videoo taaksepain ja kuuntelin tarkemmin mita se nainen sanos siina, ja vasta siina vaiheessa mulle selviaa, etta MA OLEN SAANUT 500 EURON STIPENDIN.
Silla hetkella iski se kunnollinen riemu, hammennys, sekavuus, epauskoisuus, outo olotila... jne jne, lista voisi jatkua loputtomiin. Riennan iloisena kertomaan asiasta sijaisaidilleni, paa ihan ding-dong -tilassa. HUUUUUUUHHHH!!! Kaikkea sita nyt vastaan tuleekin! :D
Siis ihan oikeesti 500 euroa?!?! Ei voi olla totta?! Ensimmainen kysymys ku mieleen juolahtaa on "Miksi?!" Niin etta mitakohan ma olen oikeen tehny etta sellaisen sain meijan teatterilta???? :DDD Aaaaaahhh en tiia viela, mutta kerron sitten kun saan tarkempaa infoa tilanteesta, mutta nyt sopii sanoa etta "NJYT ON HJYVA FIILIS!!!!!"
Wohoo! Mulla on voittajan olo :D Onnea myoskin muuten mun kesan aikaiselle "veljelleni" eli Joonatanille, joka sai sen toisen stipendin ^^ Kylla Larkinin perheen on hyva hymyilla! Tietamattomille siis tiedoksi tarkennus tasta tilanteesta: kesalla esitettiin Oi Ihana Toukokuu (googlatkaa jos ette tiia), jossa mina esitin perheen vanhinta tytarta, ja Joonatan perheen ainoaa poikaa. Eli molemmat massipaketit meni "koyhalle" Larkinin perheen jasenelle ;D Hihhih!
Ainii, sijaisaiti sano etta tanaan voidaan sitten juhlia tata :D Juodaan vahasen. Lupautusin maistamaan appelsiinmehua, johon joukkoon kaadetaan jotain... vodkaa tai muuta :-----)
Sus siunakkoon, mulla on paa talla hetkella ihan toisaaltaan tyhja, toisaaltaan taynna tata juuri saamaani uutista, ma en pysty viela rauhottumaan mitenkaan, eli ehka on parempi jattaa taa kirjotus tallaiseksi. Ma teen sitten seuraavan ku siihen pystyn, ja muistan mita piti kirjottaa.
Naihin sanoihin on hyva lopettaa:
KIITOS SALON TEATTERI! TULEN RAKASTAMAAN SINUA KOKO LOPPUELAMANI AJAN!
Ps. Onko kenellakaan toiveita mista ma kirjoittaisin? Onko mitaan uteliaisuutta jotain tiettya aihealaa kohtaan? Kommentoi tuohon alas, tai laita viestin fb:ssa, harkitsen asiaa :D
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Herkutellaan!
Tanaan siis postauksen aiheena on mun tyopaikkani tuotteet. Yay! Kai te ootte odottanu innolla ja kuola valuen mita herkkuja taalla valmistetaan? ;D Kaikista mulla ei oo kuvia, mut niista joistakin mita tuolla hyllyilla on sattunut olemaan silla hetkella kun siella olen pyorinyt. En siis pyorinyt niilla hyllyilla vaan kaupassa. Kylla, lattialla. Taa ei nyt ota sujuakseen :D
Opera on sellainen kahden taytevalin leivos: toisessa valissa on suklaakreemia ja toisessa kahvilla maustettua kreemia. Paallinen on sulatettua tummaa suklaata (tai ranskalaisittain mustaa; chocolat noir), ja viivat oletettavasti vedetty valkosuklaalla. Lisaksi koristeet.
Mmmmmmm.... taa oli kylla ihanan raikas! Tuulihattu halkaistu, pursotettu pohjalle vahan kreemia, kaksi puolitettua mansikkaa, pieni truuttaus kreemia taas ja kansi nurinpain siihen sillai etta pysyy pystyssa. Sitten taas kreemia ja koristeet, jotka tassa tapauksessa ovat puolitettu mansikka (kantoineen paivineen), seka tuollainen suklaatottero. Suosittelen!
Vois kylla teha vaikka koulussakin joskus... :----) Tai ainaki kotona.
Liisi: voidaan tehda joskus yhdessa tallasia! Sa teet tuulihatut ja sitten kootaan yhessa eiks je ;D
Tuollainen hassu iso "laskiaispulla" :D Halkaistu, levitetty kreemia ja kyseisen kuvan perusteella tahan on laitettu paarynan paloja. Meinasin laittaa etta mansikoita, koska niita ma olen useimmiten pistany, mutta teksissahan lukee selvasti "poire" eli paaryna, eli en viittiny yrittaakaan juksata teita. Hedelmapalojen paalle vahan kreemia etta saadaan ne pysymaan, sitten kansi paalle. Ruiskutetaan koko kansialueelle kiilletta, ja hierotaan sitten raesokeria. Et voilà!
Kaaretorttu-/taytekakkupohja, en oo ihan varma, ne on meinaan valmispohjia mita me kaytetaan :D Toi "rakennetaan" sellasten kehysten sisalla, mita en nyt osaa/kykene nimeamaan. Kuitenkin, pohja peitetaan kreemilla, aletaan puolittaa mansikoita ja asetetaan niita koko alueelle vieri viereen sillai vahan niinku vaarinpain, eli se sisusosa ylospain. Sitten ku on valmis ni painellaa keposesti etta pysyvat siina, sitten meinaan laitetaan hilppasen kreemia siihen. Vaan sen verran etta ne saadaan pidettya paikoillaan. Sitten pistetaan toinen pohja ja kreemia niin paljon etta tulee reunoja myoten. Nostetaan ne "kehykset" pois.
Ja sitten koristellaan. Eli sirotellaan kaakaojauhetta sihdin lapi (?), ruiskutetaan kiilletta. Leikataan oikean kokoisiksi paloiksi, tehdaan koristepursotukset, ripotellaan niillekin vahan kaakaojauhetta, asetellaan mansikat/muut hedelmat, kiilletta niille ja pursotuksiin. Sitten lopuksi vuorossa koristeet, eli yleensa jotain suklaata.
Valmiit kupit, pursotetaan kreemia, pilkotaan mansikoita puoliksi ja asetellaan natisti :)
Veikkaisin ihan vaan olevan lahinna samanlainen ku muutki hedelmatartet, eli valmiiseen pohjaan levitetaan kreemia ja sit vaan laitetaan kaikennakosia hedelmanpaloja paalle :D Nii ja noita koristehompotyksia. Vaniljasta en tiia missa on, oliskohan kreemi maustettu silla aromilla?
Mahdoinkohan ma joskus selittaa tata? Muuta ku niissa julkasemattomissa videoissa.. : )) No kuitenkin, pohjalle vahan kreemia.... jaaaa... eeeeeh.... sitten tuli varmaan niita hedelman paloja :D Ja kostutettu pieni pohjapala (sama kuin leivoksissa), paljon kreemia ja koristeet, eli samoja hedelmia ja suklaahorsokkeita.
Olen paassyt kerran pari koristelemaan. Kyseessa siis lahinna valmistuote, tuohon vaan lisataan nuo pursotukset, kaakaot, mansikat ja koristeet. Iisi piisi.
Aamun ensiaskareihin kuuluva, puuduttavan tylsa mutta helppo tuote. Kreemia pohjalle ja mansikan puolikkaita sitten kehiin.
Antoniinalta kysyttaessa mirabellet on jotain luumun tapaisia. Mutta eivat kylla nayta herkullisilta... Sama rakennustyyli kuin mansikkatarteilla.
Eli nyt siirryttiin siis pakastetuotteisiin. Otetaan vaan sulamaan ja se on siina. Suklaamohnaa niin sisalla kuin paallakin. Mmmmm... nopeaan suklaannalkaan riittaa kylla yksikin. Tai ehka puolikas.
Hyyyyhh... Karmivan makusia, ei oo ihan mun juttuni. Samankaltainen ku ylakerran tuotteet, sisalla jotain tohnaa, nyt en vaan tiia etta mita, mut ei ainakaan kauheen hyvalta maistunu O.O
Mmmmm... naa oli hyvia! Tuulihattuja, missa on molemmissa palluroissa sisalla sita samaa suklaatohnaa ku Eclairseissa. Sitten on paalle valutettu suklaata ja nakojaan pursotettu kreemia. Oih, ihania!
Sisalla siis vaan jotain suklaata. Mutta ihanan hyvia (kauniilla suomen kielella sanottuna), ja jotenkin kevyita vaikka ei oikeesti pitais kylla olla. Suosittelen!
SITTEN SIIRRYTAAN LEIPOMON PUOLELLE:
Ma en tajuu, onkohan ranskalaiset oikeesti niin pirun laiskoja etteivat voi ite leikata kotona leipaa? Koska kaikki leivat lahinna siivutetaan, ja sit jotkut tulee jonkun siivuttamattoman pikkupatongin kanssa pyytamaan et se siivutettais.. WTS?! Kysynpa vaan. Ranskalaiset, hankkikaa elama.
MUUTA:
Ja tassa olikin sitten tama herkutteluhetki talla kertaa. Toivottavasti ei tullu kauheen ahky kaikista naista herkuista, taikka paha olo. Jos tuli, niin sitten kannattaa varmaan jo pikkuhiljaa hilpasta sinne vessan puolelle...
Siirrytaanpa sitten taas jalleen kerran pakollisen loppukevennyksen pariin, eli lepuutetaan silmia ranta-aiheisissa kuvissa. Eli mun SIMPUKKA - JA KIVIKOKOELMISSA!
 |
| Opera. Pakkauksessa kaksi leivosta. 2,60e. |
 | |
| Choux Parisiens. Eli mun termein mansikka-tuulihattuleivos. Pakkauksessa oli kaksi leivosta. 1,80e. |
Vois kylla teha vaikka koulussakin joskus... :----) Tai ainaki kotona.
Liisi: voidaan tehda joskus yhdessa tallasia! Sa teet tuulihatut ja sitten kootaan yhessa eiks je ;D
 |
| Tropezienne poires. 5,15e. |
 |
| Fraisier. Tallasta ma harkitsin naytossa tekevani. 9,90e. |
Ja sitten koristellaan. Eli sirotellaan kaakaojauhetta sihdin lapi (?), ruiskutetaan kiilletta. Leikataan oikean kokoisiksi paloiksi, tehdaan koristepursotukset, ripotellaan niillekin vahan kaakaojauhetta, asetellaan mansikat/muut hedelmat, kiilletta niille ja pursotuksiin. Sitten lopuksi vuorossa koristeet, eli yleensa jotain suklaata.
 | ||
| Naa on naa joka-aamuiset mansikka-tartelletit :D |
 |
| Luulin tata ensin hedelmatarteksi, mutta kuvan zoomailu osoitti tuotteen olevan nimeltaan Marie-Louise, Vanille/Fruits. Hintaa kakkusella on 5,60e, eli ei loppupeleissa paljoa. |
 |
| "Salaattiannosleivos" :D Niinku ma naita nimitan. |
 |
| Sekahedelmatarte, samalla tavalla koottu kuin se aikaisempikin samannakoinen. Hintana nakojaan 7,50e. |
 |
| Suklaatarte. |
 |
| Mansikkatarte, kaveri niille tarteletteille. 8,25e. |
 |
| Mirabelletarte. |
 |
| Eclairs Chocolat, kuvassa kahden kappaleen pakkaus (daa). Ignooratkaa toi mehupurkki. |
 |
| Glands. Hinnasta en just nyt tiia. |
 |
| Religieuse. 2,05e. |
 |
| Suklaamunkkeja :----) |
SITTEN SIIRRYTAAN LEIPOMON PUOLELLE:
 |
| Kuvaa leipahyllysta. |
 |
| Briosseja :D |
 |
| Kylla. Kilon leipa maksaa 1,40e. |
 |
| Tallasia ma en ollukaan aiemmin huomannu. Suklaalla maustettua briossia :D Taytyyki varmaan ostaa joku paiva... |
 |
| Fougasse. |
MUUTA:
 |
| Mmmmm.. Naa on ihan sairaan hyvia! Rakastan! Varmasti ostan pakaasin mukaan :D |
 |
| Hyper U -kaupan konnarin tuote. |
 |
| Kuten myos tama. |
Ja tassa olikin sitten tama herkutteluhetki talla kertaa. Toivottavasti ei tullu kauheen ahky kaikista naista herkuista, taikka paha olo. Jos tuli, niin sitten kannattaa varmaan jo pikkuhiljaa hilpasta sinne vessan puolelle...
Siirrytaanpa sitten taas jalleen kerran pakollisen loppukevennyksen pariin, eli lepuutetaan silmia ranta-aiheisissa kuvissa. Eli mun SIMPUKKA - JA KIVIKOKOELMISSA!
 |
| Nain monta simpukkaa mulla on kerattyna :)) Tosin joukkoon jai pari ovelaa kivea... naamioituivat hyvin. |
 |
| Minun kivet :D Toi iso valkonen oikeella ei oo ihan normaali kivi :O Se on semmonen joku koykasempi, mut en tiia mita se on tai mihin yleisesti kaytetaan. |
 |
| Sinne pakkasin turvaan kaikki mun rakkaat lapseni. Tosin kolme jai ottolapsiks :(( |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)