Raskaan tyon raatajaa sapettaa

Talla hetkella menossa taas "haluan kotiin nyt heti"-vaihe. Mua vasyttaa, ketuttaa, sapettaa, tylsistyttaa ynna muuta ynna muuta. On se kiva juu ku paasee toista aikasin kotiin, voi tehda vaikka mita. Jos vaan olis jotain tekemista. Nettiakaan ei oo ainakaan vahaan aikaan, en tiia mika siihen tuli, Tyyris Tyllero (aka Lyllero) on pelannu varmaan liikaa fb-peleja.

Ja talleen ku vasyttaa ni noi ajatukset ei oo mitaan parhainta mahdollista kastia. Nimittain ku ma oon juonu noitten appelsiinimehuvarastoa salaa tyhjaks >:) Jalkeni olen peittany mahdollisimman hyvin, mutta kai sen joskus huomaa. Viimeistaan sitten ku heijan taytyy sielta joku purkki hakee :D Hihhih. No mitas eivat laita niita tohon yleiseen jaakaappiin, mua on kasketty ettimaan kaapeista jos tarviin jotain ja nyt ma oon ettiny. Ja juonu. Ja ottanu salaa yhesta kaapista piparia. Ja suklaata.

Ei siis parhaimpia mahdollisia ajatuksia. Enka sitten vastaa naista kirjotusvirheista, mikali niita tulee. Meinaan kun olen nyt Antoniinan minilapparilla, jossa on siis suomalaiset kirjaimet. Eli kaikki on taas ihan vaarilla paikoilla, ei onnistu kymmensormijarjestelma enaa.

-

Viikko leipomossa on nyt ohi. Ikava kylla sain tietaa etta oon viela ens viikonki siella. PRKL! Kivat sulle Batman, saan taas kuus paivaa seista ensin nelja tuntii leipien siivutuksessa, ja loput pari tuntia patonkeja pakkaamassa. Hienosti tulee juu taitoja ja kokemusta lisaa, ai etta ku ma rakastan.

Kaiken lisaks mua arsyttaa ne pyoreet leivat.
Arsyttaa se pussinsulkijatarrakone.
Arsyttaa ku ne leivat ei mee kunnolla sinne pussiin.
Arsyttaa se puuduttavuus.
AAAAAAAHHHHHH!!!

Sinallaan helppoa hommaa, ei tartte ajatella mitaan siihen hommaan liittyvaa. Niinpa ma yritan miettia aina kaikkee turhaa, kuten tulevaa kisamatkaa, mita ma kirjoittaisin blogiin, mulla on nalka yms yms. Mut siina on se paha juttu et loppupuolella ne ajatukset aina tyrehtyy ja siina vaiheessa kay mielessa vaan et "yks leipa, kaks leipaa, kolme leipaa... viela kuus peltia. Yks leipaa, kaks leipaa... vielaki kuus peltii jaljella." DUH!

Tassa eraana paivana sai kylla kasista huomata etta ei se iho kaikkea kesta. Ai etta mista tietaa olleensa oikea raskaan tyon raataja? No siita etta palaa kotiin sormet veressa.

It's blood...

Ei mitenkaan nahkaa lahteny tai mitaan.

Juu kiltteja kivoja leipia ovat kun tolleen pahoinpitelevat mua paiva toisensa jalkeen. Rakastan niita. Ja hypin riemusta kun paasen ens viikolla uudestaan.

-

Nyt on muuten taas yks hamahakki vahemman tassa maailmassa. Tai ainakin mun huoneessa. Niinku se paljookaan lohduttaa. Edellisiltana huomasin jotain liiketta mun hyllylla ja luulin sen ensin olevan perhonen, mut tarkemmin katsottuna se oli sellanen iso hamahakki. Isompi ku lukki. Mut nyt se on siirtynyt elainten taivaaseen, eika hairitse mua enaa karvasilla koivillaan. Rest in pieces.

-

Sain muuten tassa eraan paivana kaksi kirjetta samana paivana :))

Kummasti se posti kulkee eri aikataulutuksissa. Taalta ku lahettaa kirjeen, se kestaa viikon menna Suomen. Mut sitten ku Suomesta tulee jotain tanne pain ni menee pari kolme paivaa -.-'

-

Tan paivan teemana on nyt kylla sapetus, ketutus, arsytys ja kaikki muutki synonyymit tata tunnetilaa kuvaamaan. Ensin tuli toivonkipina aikaisemmasta lahdosta, mutta sekin karahti kiville saman vuorokauden sisaan, lensi ku tuhka tuuleen. Nyt ketuttaa. Ku mikaan ei innosta, vasyttaa ja tahtois vaan kotiin, syomaan suomalaista ruokaa ja juomaan suomalaista maitoa!

Arrrhhh...