Á La Patisserie: St. Michel-Mont-Mercure

Eilinen paiva meni vahasen myohaan, siksi ei jaksanu enaa mitaan blogipostausta siita paivasta tehda, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan, joten tassa tuleepi sitten se osuus.

Oltiin siis Antoniinan kanssa tutustumassa tuohon yhteistyokouluun (???), joka on ihan vaan jonkun 15 minuutin matkan paassa. Edellisena iltana hokasin jotain hyvinkin tarkeaa unhoittuneen, nimittain mun tyokengat sinne Leclercin pukkariin :----) Nooooh, aattelin etta ei siina menis ku joku pari kolme minuuttia ku noutaisin ne sillon aamulla, mutta kappas keppana, ranskalaisten tyyliin Rudy oli hieman aikataulustaan myohassa, joten ei sitten menty niita hakemaan.

Oli hilppasen sumuinen ilma, eika ne auton ikkunatkaan ollu mitenkaan kirkkaat. Eli se oli aika pelottavaa olla kaahailevan ranskalaisen kyydissa, sumuisella ilmalla, ilman etta ikkunoista nakyy ulos kunnolla. Etenkaan tuulilasista. Jesh. Mutta hyvin me sitten perille paastiin kaheksaksi.

Epareilua. Ruotsin ja Viron lippu kylla loytyvat, mutta ei Suomea!!!

Ensimaiseks me mentiin sellaseen pieneen ryhmaan, missa oli ehka 7 ihmista. Se oli sellanen grouppi jonka immeiset oli menossa jossain vaiheessa ulkomaille tyossaoppimaan. Ei ollu vakuuttavaa sakkia. Ensinnaki sielta pisti silmaan heti yks tytsy, joka naytti silta ettei vois vahempaa mikaan kiinnostaa ja varmasti on luonteeltaan aika veemainen. Kukaan heista ei osannu englantia oikeestaan mitenkaan, eli aika hataralta vaikuttaa heijan tuleva opiskelu jos ei yhteista kielta loydy. Omapahan on ongelmansa.

En tiia kuinka kauan siina oltiin esittaytymassa, mut sit meilla oli kuulemma 7 minuuttia aikaa kiertaa heijan kanssa tota aluetta lapi. Naytettiin muun muuassa missa on leipomo- ja konditoriatilat, muita tiloja en sitten muistakaan. Ku siella on ihan liian monta erillista rakennusta! Esimerkiksi nukkumispaikat noille opiskelijoille.

Voi kylla, ne pysyy siina kampusalueella koko viikon, ja sit ehka saattavat viikonloppusin lahtea kotona kaymaan. Ja mita ensimmaisen ryhman aikana saatiin kuulla, ni heijan rytmityksensa on kaks viikkoa tyossa, viikko koulussa. Koko vuoden on se sama tyopaikka ja lopuksi on sitten kokeet. Ja kaiken lisaksi heille maksetaan siita tyosta. Ja siita etta he on koulussa. Mut koulussa olijoille maksetaan vahemman ku toissa olijoille -.- Ihme vakea ku oppilaille maksetaan siita hyvasta etta kouluunki suvaitsevat saapua...

Anyway, siirryttiin sitten toisen ryhman pariin ja alettiin taas selittaa niita samoja asioita, eli esiteltiin itseamme, Suomea, kerrottiin kokemuksesta taalla ja muuta liiba laabaa. Taa oli selvasti kiinnostuneemman olosta porukkaa ku se ensimmainen ryhma. Ja naita oli selvasti enemman. Yks mika pisti silmaan kaikissa ryhmissa, oli se etta tyttoja ei ollu ku ihan muutama. En tiia mita aloja naa kaikki opiskeli, ekassa porukassa oli kokkeja ja tarjoilijoita, mut ryhma koostui lahinna pojista. Outoa. Varsinkin ku meijan ryhma on kokonaan naishenkista :D

Tassa kakkosryhmassa tuli ensimmaista kertaa enemman kiinnostusta puheenaiheisiin alkoholi ja hintaerot. Taalla kun noita viinaksia ja kaikkea muutakin saa suhteellisen halvalla ni heita kauhistutti naa hinnat mita meilla Suomessa on. Esimerkkina maitolitra, Ranskassa taitaa olla jotain 0,50-0,60 euroa, ku meilla se menee yli euroon (riippuen tietty maidosta). Ja meilla kun on puolen litran vesipullo sen 0,70 euroa kutakuinkin, taalla saa silla hinnalla vahintaan litran pullon vetta. Etta nain. Tupakat ja ehka jotkut muutamat vakevat viinalajikkeet oli about samoissa hinnoissa, mut muuten Suomi veti kylla sellaset hintaluokat etta oppilaita hirvitti. Niinku autokouluki on taalla jotain 1500 euroa ehka maksimissaan. Mut ei naa kyl kauheen hyvin aja.

Kuva kakkosryhman luokkahuoneesta.

Tassa ryhmassa hauskin kohta oli se, kun eras takapenkin poika halusi tiedustella, suositaanko me enemman ranskalaisia vai suomalaisia poikia :D Luokkaki nauro kun kyseinen kysymys esitettiin, ja Rudy siina sitten sano meille etta ne loi tupakasta vetoa tosta kysymyksesta. Sit ku kattosin sinne ni kylla vain, siellahan se savuke vaihtoi omistajaansa! Ma sain kylla hyvat hurraukset ku sanoin pitavani enemman ranskalaisista :---) Hihhih!

TAAAAAS kerrottiin niita samoja asioita mita oltiin edellisessa kahdessa puhuttu. Kivasti meni sekasin etta mita oikeesti on talla kertaa jo sanonu ja mita ei. Alkoholi oli taas sellanen suosittu puheenaihe. Hienoa yrittaa kertoa alkomahoolituotteiden hintoja ku et oo ikina suunnilleen niita ees ostanu. Mut onneks mulla oli "asiantuntija" siina vieressa ;D

Yks asia mika allistytti aika valtavasti heita, oli vakilukujen vertaus. Koko Suomessa on sellaset 5,3 miljoonaa asukasta, ni pelkastaan jo Pariisissa on enemman ku tuplasti asukkaita, jotain 12-13 miljoonaa :D Hiemanko oli hammentavan nakosta populaa pulpettiensa aaressa. Mut muistettiin kylla sitten uusiakin asioita tassa viimeisessa ryhmassa. Oltiin ihan kokonaan unohdettu Muumit ja sauna!

Hirveesti ei kylla ollut kenellakaan tuntemusta Suomesta. Muutaku tiesivat sanoa etta siella on kylma :D Edes Nokiaa ei osattu yhdistaa Suomeen!!! Se on jo varsinainen hapea ranskalaisilta! Kimi Raikkosen saattoivat jotkut tuntea, mutta vaikka Angry Birds ja The Rasmus (yllattavaa kylla) olivat tutut, ni ei tiedetty niiden olevan suomalaisia. Kauheesti mua ainakin ihmetytti ettei Nightwishia, HIMia tai Apocalypticaa tiedetty yhtaan, vaikka ovatkin aika julmetun kansainvalisia bandeja/artisteja... Mika lie siinakin sitten ollut.
Ai niin, ja Molkky on kanssa tunnettu merkki. Muumitkin osattiin kuvista tunnistaa. Joku ehdotti Ikeaa mutta vieresta viuhahti.

Sitten kun oltiin kokonaisuudessaan jotain nelisen tuntia selitetty Suomen asioita kerta toisensa jalkeen, ni Rudy paasti meijat viereiseen tietokoneluokkaan ja me sitten datailtiin siella Antoniinan kanssa varmaan jotain puolisen tuntia. Sitten olikin jo ruoka-aika! Kiva ku jonkun jatkan piti vissiin vieda meijat sinne ruokailuun, mut se painuki sitten kavereittensa kanssa tupakalle ja me mentiin sitten muitten perassa sinne ruokapaikkaan pain. Vahan kylla ihmeteltiin etta mitas tassa pitais nyt tehda, mutta selvittiin kunnialla.

Oppilaat tupakalla! Yllattavan moni polttaa, lahinna aina puolet luokasta O.O

Siella oli sellanen systeemi ku lahinna jossain vankilassa :D Eli piti osottaa mita ruokaa halus ja ne tyypit siella visko siihen lautaselle sita. Ei ollu kylla valinnanvaroissa kehuttavaa: juustomakkaraa, jotain ruskeeta lihajuttua ja viela jotain kolmatta, seka lisukkeena nakojaan joko muusi tai vihreat pavut, ei molempia. Tyhmaa! Ja sit tietty jalkkareita oli muutamia eri sorttimentteja. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan me mentiin istumaan sen paikan ainoaan kahden hengen poytaan :D Ettei kukaan vaaaaaaaaaaaan tuu juttelee meille! Me ei oikeen hokattu mista olis saanu juotavaa ni se ruokailu meni vahan kuivana alas.

Ruokailun jalkeen meilla ei ollu hajuakaan minne olis pitany menna, tiedettiin vaan etta pitais 13.45 alottaa se leivontaosio, mutku Rudylla oli meijan tyovaatteet autossa, eika me todellakaan tiedetty missa se parkkipaikka oli, saatikka etta missa itse herra Martin oli! Me sitten istahdettiin ulos sellasen poydan aareen ja odoteltiin siina jotain tapahtuvaksi.

Noilla poydilla me oltiin. Ja kappas vaan, Antoniinasta on tullu sarvikuono!

Tammonen kaveri kipitteli siina poydalla. Kivat imukuppitassut ja sillai :D

Kyllahan meijat sitten lopulta siita loydettin ja mentiin vaihtamaan meijan "syopalaisen" vaatteet paalle :D Vahan kylla havetti kulkee niissa ku ne paahineet ei oikeen oo niin kamalan hyvannakoset kenenkaan paassa, ja ku noi ei kayta mitaan vastaavia, ni muut oppilaat nayttaa inhimillisimmilta ku me :D Alkukankeudesta selvittyamme tunsimme olevamme kutakuinkin ihmismaisia.

Jos leivontatuokiosta mitaan voi sanoa, ni ei menny kylla ihan nappiin.
1. Ensinnakin, se vesi mita tuolla kaytetaan, ma en suostuis edes juomaan sita, koska siina on sen verran ainaki klooria mukana et se oikeen haiskahtaa siita.
2. Toiseks, niilla ei ollu kardemummaa (damn you!). Eihan se tietty pakollinen raaka-aine olis ollu korvapuusteissa, mutta taydellinen lisa siihen makuun.
3. Taikinalampo oli kylla aaaaaaika korkea! Vaikka pistettiin ihan ihan kylmaa vetta, eika koneessakaan ollu ku sen 10-12 minuuttia :O Piti siis heti alkaa sita tekemaan. Ja kaiken lisaks se oli ihan kumisen tuntunen. Mut hyva sitko!
4. Ei kaulintakonetta. Daaaaaaaaaaaaaaarn! Siispa vaan kaulimaan sellasessa puukalikalla. Kivat sulle Batman.

Nimimerkilla "laadukkaat raaka-aineet". Seassa jotain keltaista, jota en kyennyt nimeamaan. Lisaksi siella oli joitain suklaapisaroita mukana?!?!

5. Aivan liian tehokas nostatuskaappi ja uuni! Ei jumankekka, kivasti "pissivat alleen" ne meijan pullaset siella kohotuskaapissa, sen verran kuumat oltavat niilla oli, vaikka lampoa oli semmoset 35 astetta (tai ainakin pyydettiin laittamaan). Uunissa ei menny ku pari minuuttia ja ylimmaisen pellin pullat oli paalta ruskeita. Jaiks! eiku vaan lampoa pienentamaan ja peltien vaihto-operaatiota kehiin.

Tyoskentelytilat. Jokasella on niin sanotusti tommonen about metri kertaa metri tilaa...

Raaka-ainevarasto.

Mut hei, aika hyvin me osattiin kuitenkin sopeutua niihin olotiloihin! Ja hienosti yritettiin soveltaa meijan tietoja ja taitoja niissa tilanteissa mitka ei menny ihan niinku on opetettu (eli kaikki mahdolliset tilanteet). Eli kylla me ollaan KOLMOSEN ARVOSIA!!! ^^ eiks vaan? ;D

Korvapuustien liiskausvaihe ammattilaisen ottein.

Pullat pois! Hienoa yrittaa ottaa pelteja pois ku ei oo hanskoja... taalla kaytettiin nakojaan vaan ihan tavallisia liinoja.

Ainii, siita uunista johtuen osa niista pullista oli ruskeampia ku toiset. Oli vahan epatasainen paisto siina harvelissa :O Ei tykatty! Mut maistettiin yhta ja kylla se ihan syotavaa ainaki oli. Mut se oliki sillanen vaalee. Me tehtiin siis yhden litran taikina ku pyydettiin arviolta 50 pullaa. Laskutaitomme avulla saatiin arvioitua etta yhesta litrasta 70 gramman pullia tulee noin 70 kappaletta. Niista tuli kylla pienempia ku normaalisti, me ei siis edes punnittu niita ku se tilanpuute oli hieman ongelma, eika ne vaa'atkaan ollu mitenkaan hirmusen siirrettavia. Keskityttiin vaan siis saamaan tasakokoisia ja enemman ku 50 kappaletta. Ja hyvin onnistu! HYVA ME!

Voittajan on helppo hymyilla.

Rudy oli sanonu meille etta tavataan kuudelta receptionissa (nyt ei muistu suomennos millaan mieleen enka jaksa googlettaa), ja me oltiin sillai kivasti valmiita jo ennen viitta : D Me oltiin kuolemassa janoon ja lahettiin sitten vaatteiden vaihdon jalkeen ettimaan jotain mista sais juotavaa. Toisin sanoen me karattiin kaupungille! (Alkaa kertoko kenellekaan).

Loydettiin lahelta Spar-kauppa ja meika osti litran appelsiinmehua ja puolen litran kokiksen. Appelsiinmehut meni sen tunnin aikana, mut kokis on viela avaamaton!

JANO!!!

Ilmeet tays kymppi!

Suunnistettiin sen reissun jalkeen takas sinne koululle ja jaatiin sen samaisen ulkopoydan aareen juoruamaan ja riehumaan. Kuunneltiin muun muuassa hyvinkin nostalgista musiikkia, eli parin lastenohjelman tunnaria! Ainakin oli Pokémon ja Tontut :') Oi vitsit!


Meijan kaveri oli siella taas. Tai no, mun kaveri. Antoniina ei ollu kauheen innostunut. Ei menny kauaakaan ku olin heivannu ton maahan ni tais olla sama heppu ku roikku mun paidassani kiinni. Ihmettelin vaan etta mitas kylmaa mun rintakehaan oikeen osu... Antoniinallaki oli tosin kaveri! Yks amppari pyrki hanen poksyihin :")

Kuudeksi hiippailtiin sinne tapaamispaikkaan, Rudy tuli jossain vaiheessa, taytettiin joku mielipidekysely ja keskusteltiin pienesti joistain asioista. Catherine tuli yhdessa vaiheessa hakemaan meita, ni han meni siks aikaa juttelemaan joittenkin ihmisten kanssa toiseen huoneeseen, ja sit ku meki oltiin jo valmiita ni voi herranjumala, jouduttiin sitten odottamaan et han vaivautuis tulemaan pois sielta. Kello oli kivasti jo seitteman ja oltiin aika puhki siina vaiheessa. Tollaset 11 tunnin koulupaivat ei oo oikeen kivoja. Tahtoo Suomeen! Salpauksessa on sentaan inhimilliset tyoskentelyajat :D

Salakuvattu Rudy Martin.

Mulla ei ollu yhtaan nalka enaa illalla ku kotiin paastiin, ja kavinkin sitten suihkussa ja ajattelin menna nukkumaan ku kuulin ruuanvalmistusaania, kurkkasin huoneesta ja nain etta poydalla oli jo astioita kahdelle ni enhan ma voinu sitten enaa sanoa etten ma syo. Vahasen siis menin haukkaamaan ruokaa. Toi ei oikeesti oo yhtaan hyva syoda tohon aikaa, ma en pysty meinaan nukkumaan :( Muutenki hankaluuksia nukahtaa, saatikka etta yritta tehda sita vatsa tays ruokaa ja ruuansulatus kaynnissa.

Etta sillanen paiva eilen oli. Ai nii, Rudy sanos viela sillon lopuks jotain etta normaalisti meille vierailijoille annetaan jotain, mutta se ihminen joka on vastuussa siita hommasta, tais olla eilen sitten vapalla tai jotain, ni me kuulemma saadaan sitten myohemmin. Mulla ei vaan oo tiedossa etta mita. Nii ja tuliaisetki annettiin. Tosin siina oli kayny semmonen pikkanen tsydeemi et Antoniina oli vahingossa syony Rudynkin tuliaiset :"D

Han oli muistanu vaarin ne suklaalevyjen maaran ja kylla me vaan naurettiin tossa joku viikko sitten ku asiasta puhuttiin ja todettiin etta han on syony Rudyn suklaat :""D Mut onneks mulla oli tallessa yks Fazerin sininen (tosin aika karsineen nakonen) ja sitten Helsingin lentokentalta ostettu Revontulet-magneetti. Ajattelin etta olis kiva antaa myos jotain sellasta mika sailyy kauemminkin.