Ain laulain tyotas tee

Trallallallalalaaaa...

Hei hoi! Tanaan on aihetta juhlaan! Nimittain kun netti toimii taas :D Kiva korjaajaseta kavi fiksaamassa sen tanaan ^^. Muuten ihan jees, mut Catherine oli sanonu et se korjaaja tulee kuudelta, ja etta hankin tulee sitten kuudeks kotiin. Ja p****t, nain kauniisti sensuroituna, ei muuten tullu itte kotiin kuudeks. Kiva sillai tajuta et nonii, nyt se koputtaa oveen, pakko menna avaamaan. Paitsi et ma en osannu avata tota ovee :---) Piti sit akkia juosta varasto-autotallin kautta (mikalie onkaan). Onneks kyseinen heebo puhus myos englantia, jesh!

Mutta sitten asiaan.

Tanaan ma menetin aamustani ruhtinaalliset kymmenen minuuttia. Siita syysta, etta ma olin unissani painanu torkkua. Muistan kylla siirtaneeni kannykan siihen sangylle tyynyn viereen et ku se soittaa kohta, mutta ei oo minkaanlaista muistikuvaa mistaan torkkunappulan painamisesta :O Kiva herata ja kattoo et kui taa nayttaa tallasta aikaa... Oh shell! Ihan jees jos ei oliskaan heranny, tai jos olisinki vaan torkun sijaan painanu kokonaan pois ja nukkunu onnellisesti koko aamun. Scary. Mut onneks sentaan herasin, tata ei kyl hirveen usein tapahdu. Taisin olla lievasti sanottuna vaska :)

Naa pari paivaa toissa on menny varsin rattoisasti. Tosin nyt kun lopettelen sen siivuttamisen sen verran aikaseen, niin loput tyoajasta menee kellon kattomiseen. Onneks se siina alkuvaiheessa tuppaa liikkumaan eteenpain sillai 20-30 minuutin sykleissa. Sit ku nayttaa puoli yksitoista tai vahan enemman, ni sitten se alkaa hidastelemaan, mokoma rakkine. Mut oon sentaan paassy pakkailemaan paria uuttakin leipaa nyt ku on tullu enemman aikaa :D Hyva mina! Kannattaa pitaa silmat auki ;)

Konnarin puolellahan radio pauhaa aina koko aamuosuuden verran, ja siina sitten kivasti kuuntelee tyota tehdessa. Mutta tuolla leipomon puolella ei valttis oo ees radiota paalla, tai jos on ni se ei ainakaan mun korviini kuulu ennen yhtatoista. Nimittain ku se on siella ihan toisessa paassa huonetta, jossain nurkan takana olettaisin.

Siispa on pitany itte laulaa. Ei tosin aanen, hyvanen aika sentaan, ei! Ihan vaan mielessani. Mutta nyt on pakko myontaa etta biisivalinnat ei aina oo ollu mistaan parhaimmasta paasta. Eilinen viela meni, nimittain kun paassa soi aluksi Adam Lambertin Underneath, ihana kappale ni sopii ajatellakin sita ;) Mutta sitten jossakin vaiheessa aloin ajattelemaan jotain, jonka seurauksena alko pyoria jatkuvalla ripitilla "yksii ja kaksii, ja kolme pienta possua".

Juu en tiia, alkaa kysyko :D Yks tyontekija sillon Kuirolla laulo tota aina valilla. Enka ma tiia ku ton kohdan, eli on hyvin mielenkiintoista "laulaa" tota koko ajan. Eika taa paiva siita parantunu. Nostatuskaapista tuli yhdessa kohtaa lampimat henkaykset mun niskaani, ja kavi mielessa etta tassahan tulee hiki. Assosiaationa mieleen nousi laulun kohta "hiki pintaan taytyy saada", jonka seurauksena hoilailin itselleni kyseista kappaletta.

Toinen laadukas biisivalinta oli Matin ja Tepon "Ma joka paiva toita teen". Ei hittolainen oikeesti, sekottaako taa Ranska mun paani nain pahasti etta tallasii alkaa tulemaan mieleen?! Jostain kumman syysta paahani palkahti myos Disney-leffan "Ain laulain tyotas tee" ja niinhan mulle tulikin yhtakkinen halu katsoa Lumikki. Perhana tallasia ajatustenvirtoja, haitallisia tyon ohella. Ja ehka muutenkin.

Ja taas vaihteeksi olin tyopaivan jalkeen niin kuitti. Tollai ku joutuu suurimman osan paivasta vaan seisomaan paikallaan, ja tuntemaan sammumatonta janoa koko kuuden tunnin ajan, ni kroppa kiittaa miellyttavasta ajastaan. Jalat laahaa pitkin maata, pyoran selkaan nouseminenkin tuntuu hirveen vaivalloiselta, hyva jos kotiin asti jaksaa polkea. Onneks on alamakea paljon. Sit ku paasee sisalle ni puuuuuuuuhh, eiku sangyn paalle istumaan tai makaamaan. Ai etta tekee kutaa. Siita ei teekaan mieli nousta vahaan aikaan. Mut sitten kay niin etta kun olet paikallas hetken aikaa ni et paasekaan enaa ylos, tulet lievasti sanottuna kramppaiseksi. 

Talla lailla soljuvasti vaihtaen taas aihetta, mun on pakko sanoo et toi perheen kissa Bandie on ollu ihan mun kaverini viime aikoina! Kaikkihan tietavat sen sanonnan "Kun kissa on poissa, hiiret hyppivat poydilla." No mun puolestani sen vois muuttaa sillai etta "Kun omistajat ovat poissa, kissat hyppivat poydilla." Nimittain kun eraana iltapaivana soin muroja, niin Bandie toverillisena kattina halusi mukaan herkutteluhetkeen, ja koska kukaan muu ei ollut kotona, annoin hanen hypata poydalle ja juomaan loput maidot mun kulhostani :)

Kyseisella katilla on myos tapana aamuisin alkaa mouruamaan kova-aanisesti, kun huomaa jonkun heranneen. No tana aamuna minahan houkuttelin sen ensin kanssani vessaan, sitten omaan huoneeseeni, jotta se olisi hetken hiljaa eika herattaisi muita. Kivastihan kissanen sitten odotteli etta oon valmis, tosin han loytaa mun huoneesta aina jotain mielenkiintoista. Yleensa ne on mun kengat tai tohvelit, mita vasten voi kivasti itseaan hieroa niita vahan jaytaa. Mentiin sitten yhdessa aamupalalle siita :D

Ja ku tulin tanaan kotiin, ni han tuli heti vastaan ja tuli taas mun huoneeseen pitamaan seuraa. Awwww... Mutta vahan ajan paasta han ei ollutkaan enaa niin awww-tapaus. Nimittain kun pistin telkkarin paalle, jain siihen seisomaan niin etta keittion poyta oli mun vasemmalla puolellani. Bandie hyppasi siihen ja halusi kovaan aaneen silitysta ja rapsutusta. Mina yritin puolestani telkkarin kaukosaadin vasemmassa kadessa ja boksin oikeassa kadessani katsoa loytyyko jotain ohjelmaa, kun tuntuu sellainen hyvin terava kipu vasemmassa ranteessa, ja ma refleksinomaisesti paastan irti kaukosaatimesta samaan aikaan kattani pois liikuttaen. Niinhan siina kavi etta saadin lensi lattialle niin etta kraks vaan. Perhanan Bandie, menitkin sitten puremaan mua. Huomion kipee kissa ku ei saanu hetijustiinsa hellyytta.

Ja taas paastaan ranskalaisten ihmettelyyn. Tai ainakin tan perheen keskuuteen. Aina ruoka-aikaan laitetaan telkkari paalle, lounasaikaan me katotaan Catherinen kanssa yleensa Monkia. Ei siina tavassa mitaan vikaa sinallaan oo. Mutta miks ihmeessa se telkkari pitaa laittaa oikeen HUUTAMAAN?! Eiko sita jumaliste kuule vahemmallakin volyymilla, mitahah? Ma laittaisin sen ehka johonkin 15, Catherine lahinna 23 ja se on jo kahenkymin kohdilla hirveen kova. AAAAAAHHH! Eipa onnistuis hanelta ainakaan mikaan rauhallinen kerrostaloasuminen, ei niin mitenkaan. Tai rivitalo. Ma en vaan tajuu.

Ja sitten pihvit. Hyi etta ma sanon. Naa tyypit syo pihvinsa lahinna raakana. Eli paistavat vaan sen verran et se pinta saa erilaista varia, mut sisusta on ihan ihan ihan raaka *etova olo*. Vaikka makin sitten aina paistan oman pihvini, sinne taitaa jonkun verran punaisuuttaa jaada, nimittain siina vaiheessa ku rupeen leikkaamaan ni siita valuu oikeen ihanaa, ruokahalua herattavaa punaista nestetta. Mmmmmm.... YOK!

Ja eilen illalla oli taas vahan kommunikaatiovaikeuksia. Argh. Ma ilmotin sillai hitaasti ja oikein selvalla englannin kielella, etta olen tavallaan menossa nukkumaan, mutta olen kuitenkin vahan aikaa viela hereilla. Suljen oven. Pyydetaan toistamaan, huoh.
"I am kind of going to sleep, but I'm going to be awake for a while and I'm going to close the door."
Catherine kysyy et haluuks ma et han herattaa mun aamulla. NOOOOOOOOOOOOT!!!
Haluaks ma etta han sulkee mun ikkunaluukut? NOOOOOOOOOT!!!!

Jumaliste koita nyt jo ymmartaa ees hiukan tata asiasisaltoa, mulla menee hermot. Ei siina auttanu sitten ku vaan sanoa etta ma meen nukkumaan. Ku ei kerran muuta voinu ymmartaa. Mikalie vaikeus siinakin on. Ma todellaki toivon etta siella Makedoniassa tulee mun parikseni joku brittilainen, tai vahintaan hyvin englantia puhuva hyypio tai ma jarjestan kunnon itkupotkuraivarikohtauksen, varokoot vaan. Ma en nimittain jaksa nyt enaa tata ranskalaisten kulttuurista osaamattomuutta englannin kielen suhteen.

BURN THE FRANCE!!!

Noh anyway, meijan piti menna Antoniinan kanssa tanaan tonne vesipuistoon, mut saa ei ollukaan mikaan ihan niin aurinkoinen ja lammin kuten eilen, joten skipattiin se reissu. Ma siis lahinna makoilin pari tuntia vaan sangyn paalla ku en keksiny mitaan tekemista. Lahin kylla sitten jossain vaiheessa Antoniinan luokse, taas jalleen kerran. Siella kun oli mahdollisuus paasta nettiinkin ;D

Kaytiin taas vaihteeks Leclercissa ostoksilla. Tosin ma jatin taas kaymatta siella eraalla leivontahyllylla, mista mun piti shoppailla mainosten mukaan sellasia 0,60 euroa maksavia minivuokia. Mut ehka huomenna sitten. Ku pitais postittaa pari juttuakin. Mut ei kyl heti toitten jalkeen, ei vaan jaksa. Yhella hyllyrivilla ku oltiin ni siina pyori sellanen pelottavan nakonen tummaihoinen vartija, en tiia mita se teki. Mut sit kassoille ku mentiin ni se seiso siella toisella puolen tarkkailemassa ihmisia.

Ai niin, jos en oo muistanu sanoa, ni siella kaupassa tosiaan on vartija tai kaks seisomassa kassojen ulkopuolella ja tuijottamassa asiakkaita. No taa sama tummaihoinen oli taas tosi pelottavan nakonen ja tuntu et se olis hirveesti tarkkaillu meita kahta :D Vaikka mitaan pahaa ei oltu tehty! Mut kylla pelotti, ehka me kuviteltiin vaan.

Musta tuntuu muuten etta joku olis murjonu mua jotenki. Nena tuntuu kumman aristavalta... : D Syyta siihen en tiia, ehka ma olen tapellu unissani itteni kanssa, tai sitten ottanu yhteen jonkun kanssa enka vaan muista sita just nyt. Ja oikeen puolen kaden rannealueellaki nayttaa olevan tollasia saannonmukasia viiltoja... jotka tiedan tulleen leivista! Mut joku tietamaton ku nakis, vois ajatella jotain ihan muuta :")) Hohhoijaa.


Pakollisena loppukevennyksena ilmoitan ilouutisen:
Tan viikon jalkeen yks kokonainen tyoviikko lauantaihin asti konnarin puolella, sitten loppupaivat vapaata lahtoon asti!!! Eli toisin sanoen mun sunnuntai- ja maanantaivapaiden lisaks mulla on tiistaikin vapaa :D Ku kavin pyytamassa Benoitilta nimmaria mun tosi tosi siistiin tyossaoppimislappuseen, ni han siina sitten selitti ettei mulla oo sillon maanantaina ja tiistaina toita.

LUOJALLE KIITOS SIITAKIN!!! Happy happy happy happy happy happy happy happy, I'm so happyyyyyy :DD Ihana kolmen paivan rentoutuminen ennen kotiinpalua (tosin valiaikaista vain, valitettavasti). Sinallaan kurja ajatella et taa loppuu jo, mut nyt on kylla ollu sellasta hinkua kotiinkin pain, ettei voi valittaa :)) Joten ilolla odottaen ja toita tehden nama viimeiset kaksi viikkoa.

Sitten onkin sellainen muutaman paivan stressi-paniikki-olotila niitten kisojen takia. Damn. Mitakohan viela? No Rinkeli Grand Prix:n en oo viela osallistunu, mut eikohan sekin aika koita jossain vaiheessa :D Taa menee kyl niin mahdottomaks taa opiskelu nykyaan...

Jeps, mut meika lahtee tuutilullaa, huomenna on jalleen paiva uus ja mahdollisuus aiheuttaa ongelmia sen laitteen kanssa. Joka muuten on hieman pelottava, koska sillonki ku siina oli se irtonainen tera ni kukaan ei ottanu sita pois ja se osus kerran mun kateenki :O Tosin ei se tuntunu oikeen paljoo mitenkaan, mut saikahin kumminki. Kauheesti en uskalla sen koneen kanssa enaa tyoskennella, mut pakkohan se on...

Turvallisia unia ja sillai...