Ei ole maailma viela pyorahtanyt loppuunsa.
Kanat eivat tietaakseni viela lenna.
Smurffit ja muumit ovat kaiketi normaaleja unimaailmassa.
Tanaan on torstai.
Eli toisin sanoen ei ole tapahtunut maailman kahdeksatta ihmetta nailla nurkin. Ihan vaan tavallisen tylsa torstaipaiva. Pienella hauskanpidolla toissa tosin. Ja vieras kotona toiden jalkeen.
Pari paivaa on ollu vahan hiljasempaa tyontekoa toissa, mutta tanaan paastiin taas normaaliin arkirytmiin mihin oon tottunukin. Eli mansikkatarteja ja hedelmaleivoksia ynna muuta kyllastymiseen asti. Mutta opinpahan tuntemaan hedelmien sielun, nain runollisesti sanottuna (hyj millasta tekstia tulee vaarilla kirjaimilla).
Jossain vaiheessa aamupaivaa alettiin puhumaan vahan siita sun tasta aihepiirista, ja meijan Morgane toimi kivasti tulkkina kun haluttiin tietoa Suomesta. Niin ku halusivat tietaa onko Suomessa presidentti. Ja minka niminen. Moneen kertaan aaneen lausuttuna halusivat kuitenkin viela paperille sen, kun kuulosti sen verran hauskalta ilmeisestikin. Ja kun Sauli Niiniston sinne raapustin niin Vili Vilperi (aka Guil) halusi tietaa etta onko kyseessa kiinalainen. Voi kylla, meilla on kiinalaista alkuperaa oleva presidentti talla hetkella, allekirjoitan kaiken.
Sitten halusivat mokomat tietaa tiedanko ma Ranskan presidentin. Noh, ainoa nimi mika tuli mieleen oli Nicholas Sarkozy (miten sitten kirjotetaankaan), mutta en uskaltanut sitten lahtea arvailemaan. Tulipa sitten ainakin tietoon etta ei ole enaa presidenttina, mutta pimentoon jai kylla se uuden pressan nimi. Ranskalaiset kuulemma haluavat vaihtaa presidenttiaan lahinna joka vuosi, vaikka ymmartaakseni selittivat etta niilla on viisi vuotta se kausi.
Hienoo ku kysyivat valitaanko me joka vuosi uusi presidentti, ni ma melkeen muistinki et kuinka pitka se kausi on... Musta tuntuu etta meni pikkasen pieleen ku sanoin etta kausi on nelja vuotta (??). Toi yhteiskuntatietous kun ei kuulu mun hartaimpiin kiinnostuksenkohteisiini ni eipa taida olla faktatkaan olla ihan hallussa, vaikka jokaisen kansalaisen tarttis sekin yksityiskohta tietaa :D
Ammatillisessa mielessa ma paasin tanaan uusiin tehtaviin! Sain meinaan tehda paarynatarteihin koristepursotuksia reunoille. Onnistu muuten toooooooooosi hyvin......... Tosin iltapaivalla kieltaydyin edes yrittamasta leivosten pintaan kapylinjoja :D En uskaltanu koettaa onneani niitten kanssa.
Iltapaivan tyotunnit kului onneksi hyvin hyvin nopeasti. Ensimmaiset kaks tuntiahan ma valmistin mantelicroissantteja (jesh, en mikaan hidas oo), ja sit lusmuilin loppuajan :) Ku siella oli sitten enaa vaan mina, Morgane ja Hulivili Vilperi, ni jatin leivosten pintakoristelut lopulta Vilille ku ma en oikein handlannu niita eri komponenttien asettelua paikoilleen. Morganen piti pakasteita pellittaa mut jai siihen rupattaa meijan kanssa ja jotain outoa me sitten naureskeltiin ja seliteltiin, ja humpsista vaan ku aika vierahtikin sen viimesen tunnin aikana kivasti ku katseli vaan vieresta.
Sitten taalla kotosalla ehtisin oleskelemaan ehka 10 tai 15 minuuttia kun meidan Ranskan yhteyshenkilomme herra Rudy Martin tuli kylailemaan. Catherine oli kylla "varoittanut" tulosta pari paivaa ennen, eli ei tullut yllatyksena tuo vierailu. Taytyy myontaa et oli mahtavaa saada pitkasta aikaa KESKUSTELLA selkeesti jonkun kanssa :D ku yleensa se menee siihen etta toinen ei ymmarra yhtaan mitaan, yritan miettia ranskaks mut sekaan ei onnistu, tai sitten ma en ymmarra mita mulle selitetaan. Mut vihdoin ja viimein yksi niista harvoista englannin osaajista!
Helposti sita kylla unohtaa omatkin juurensa. Nimittain La Skassa yksi tyyppi pyysi mua sanomaan ruotsiksi hyvaa paivaa, ja arvatkaa vaan kuka ei muistanu yhtaan mitaan ruotsiksi siina tilanteessa... Niin etta se olis sitten ruotsin kertausta myoskin kun Suomeen takasin paastaan.
Tan paivan huono uutinen on se, etta meijan ajatuksen tasolla suunnitteilla ollut Pariisin matka ei taidakaan onnistua missaan vaiheessa :(( Antoniina ei paase, koska perhe ei pysty tulemaan mukaan ja meijan puolelta ei onnistu, koska ne matkat vie liikaa aikaa. Eli mikali loytyiski joku joka tulis vaikka junalla meijan kanssa isoon kaupunkiin seikkailemaan, niin ei ole kylla varmaa etta paastettaisiinko meita. VOI HOH!!! Ja sit kun on niin paljon oottanu :O Mut taytyy nyt sitten kattoa viela, ehka siihen joku keino keksitaan.
Parempi olis tai ma en enaa ala.
Kohta onpi ruoka-aika. Ilkeeta syoda nain myohaan ja just ennen ku nukkumaan menee. Mutta nalka kun koko ajan vaivaa ni pakko saada ruokaaaaa! Kalaa talla kertaa, toivottavasti on ees lohta. Se olis sellanen tuttu ja turvallinen :)
Ja yoksi taytyy toivoo vahan rauhallisempia unia, kauheesti ei nyt kiinnostais taas mitkaan smurffit riehumaan mun paan sisaan tai muumit etsimaan mua vedesta (Y).
Kiitos ja kuittaus.
torstai 30. elokuuta 2012
tiistai 28. elokuuta 2012
Normipaiva
Rakas paivakirja, tanaan oli normipaiva.
Riittaako tama vai vielako jatkan?
...no ehka sitten taman kerran...
"Spider spider on the wall.." eli hyvin lyhyt novelli siita kuinka seinallani oli hamahakki.
Eilen illalla, nukkumaan mennessa huomaan oven vieressa seinalla hamahakin. Tummanruskean ja pelottavan nakoisen hamahakin. Joka oli hirmu iso. Liian lahelta mitattuna mun peukalon ylaosan kokoinen (ylimmasta nivelesta ylospain). Siina alkaa vahan hikoiluttaa, kun miettii miten sen sais parhaiten pois. Kokeilen vanulapulla. En paase kymmenta senttia lahemmas kun alan janistaa.
Eteen, taakse, eteen, taakse... lasken lopulta vanulapun hyllylle ja luovutan sen yrityksen. Ehka vessapaperilla? Tuskinpa, yhta pahaa se yritys kuitenkin mulle tekee. Pitaiskohan kysya Fifilta apua? Tai Gwenilta kun sekin on kotona?
Ah, meika menee vessaan pesee hampaita, ehka ma keksin jotain. Ja siina samassa mun pelastukseni tulee! Catherine tulee makkarista olkkariin pain, yritan nopeesti hoitaa pesuhomman loppuun asti, etta ehdin kysymaan apua ennen kuin aiti menee takaisin "nukkumaan".
Mina ehdin!
"Uhmmm... there is a... very big spider on my wall..." osoittelen huoneeseeni pain.
"Oh," sanoo han ja hakee vessasta jonkin ratin tai muun vastaavan, tulee huoneeseeni ja ottaa hamahakin liinan sisaan. Kylmat vareet vaan kulkee selkapiissa.
"Yuck."
"You don't like spiders?"
"No!"
Hyi. Ja mikali ette usko etta se oli kamala niin alapuolella on todiste.
Eilisesta viela sen verran etta ei tullu kirjotettua sanastoja missaan muodossa. Natti paiva kun oli, niin ulos ma menin ottamaan vahan aurinkoa ja kirjottelemaan paatani tyhjaksi eraasta inspiraation poikasesta. Talla kertaa mulla oli kylla aurinkorasvaakin mukana, ja enpas palanutkaan, vaan kauniin rusketuksen ainakin kasivarsiin sain. Paankin muistin suojata aika alkuvaiheessa :)
Ja jos siirrytaankin sitten tahan paivaan... Kun kahden vapaapaivan jalkeen menee taas toihin, mita voikaan odottaa? Ei mitaan kauheen hyvaa ainakaan. Mun onnekseni oli kylla hyvin hiljainen paiva, eli ei tarvinnu tehda mitaan kymmenta eri asiaa. Mutta oli kylla toi tuntuma vahan taas hukassa.
Nimittain ensin unohdin laittaa mansikkatarteja pakatessani aluskartongit mukaan. Tajusin sen sitten viisi minuuttia sen jalkeen kun olin ne toiseen huoneeseen vienyt. En sitten uskaltanut/kehdannut mitaan ilmoittaa kenellekaan, joten toivoin vain paniikissa ettei kukaan huomaisi asiaa. Eika vissiin huomannutkaan (tein vaarin, tiedan sen, mutta selviytymisvaisto otti vallan... ja minkas ihminen vaistolleen voi ;D ).
Mansikka- ja hedelmaleivoksia siirtaessani pakkauksiinsa osuin kadellani yhteen pieneen leivokseen, johon sitten jaikin kiva monttu. Hups. Pari isoa palaa asetin vahingossa alustalle niin, etta niiden kaksi kulmaa otti kannen reunaan kiinni ja toisella puolella oli taas rutkasti tilaa. Tuplahups.
Mansikoita pilkkoessani yhdessa oli mukana mato. Tosin naytti aika kuolleelta. Kaipa se oli saanut hypotermian taalla Siperian olosuhteissa ja nukkunut sitten pois. Raukkaparka. Mutta en olis kylla kakkuuni sita halunnu.
Omenat. Ne kirotut omenapiirakkalaatat, joita on laittoman paljon, ja joiden yhden tekemisessa menee 15-20 minuuttia. Pari tuntiahan siina loppuviimeeks meni, sormetkin rakasti sita tyota ihan alyttomasti. Asettele siina sitten niita paloja ku kourat on umpijaassa eika tuntoakaan ole paljoa jaljella. Saako korvauksia jos tyokyvylliset kadet menee kuolioon tyo-olosuhteiden takia?
Ja niista omenoista viela... Koneella ne oli ensin kuorittua ja rinkuloitu sivusuunnassa. Ennen asettelua ne piti aina halkaista kahtia pystysuunnassa, eli asetettavat omenapalat olivat kutakuinkin puolikuun mallisia (no ei nyt ihan mutta tajuatte varmaan). Ja hupsistakeikkaa, yks puolikas kasa teki kamikaze-hypyn lattialle. Plots. No enpa olis teitakaan halunnu mihinkaan laittaa. Kukaan ei tainnu onneks huomata. Ma kun tuppaan pudottamaan vahan kaikkea.
Ja mulla taitaa aina olla likaisin essu koko tyoporukasta. Mutta se johtuu osittain siita et ma en aina (lue: hyvin usein) jaksa nostaa niita pirun pelteja niin korkeelle. Etenkaan sillon kun niissa on tarpeeks paljon tavaraa mukana. Mun taytyy siis keksia pellille aina jokin tukivarsi itsestani, ja usein se sattuu olemaan joko lantio ja kyynervarret, taikka sitten rintakeha.
Neito pulassa, olen ma. Niinku tanaankin. Ma en saanu ees kylmion ovea auki :----) Hups. No se oli vahan tiukka. Ja mulla oli vaan yks kasi kaytossa. Mut vaikka nojasin melkeen koko painollani ku sita vedin ni ei kuitenkaan. Taa yks Vili Vilperi kulki siita just ohi ja kattos et onnistuuko, naytti vaan et tarvitaan lisaa voimaa, mut ma olin vaan niin heikko peikko etta han tuli antaa ovelle vahan vauhtia. Damn you door.
Ja tana samaisena paivana ma loppuviimeeks pakkailin erinaisia pakastetuotteita, ja nostin sitten varovasti kuus pienta "laatikkoa" samaan aikaan (suorakulmion muotoisia, lapinakyvia pakkauksia, kolme kummassakin kadessa ja nojautin niita toisiaan vasten). Ma en oikein viela hallitse noita monen lootan kantamisia ni naa paallimmaiset tuntu vahan hataralta kun ma hiljalleen ne kaikki poydalta nostin. Eikos sitten Herra Nallekarhu seuraillu mun puuhiani poydan toiselta puolelta ja alkanu sitten "laulamaan" sirkusmusiikkia. Mua alko vaan naurattaa.
Hedelmia lattialle, tyokaverit vahan tonttuja ja muuta kommellusta... ihan normipaiva siis.
Mut hei, sit me mentiin Antoniinan kanssa tyopaivan jalkeen Hyper U:hun, eli paikalliseen toiseen ostoskeskukseen, johon oli ehka joku 10-15 minuutin kavelymatka. Antoniina halus uuden webcameran, ja sielta loyty sellanen missa oli suomenkielista tekstia!!!
Taalla ei meinaan ollenkaan oo suomen kielta missaan, hyva jos englantia nakee. Jotenka tama oli siis ihkaharvinainen tapaus! Josta voimme paatella taman webcameran taytyy olla hyva jos suomen kielikin loytyy :D
Siella ostoskeskuksella oli ison iso kauppa, vahan niinku Prisma tai vastaava, naitten pienetn erikoisliikkeiden lisaks. Kaytiin siella vahan ostoksilla, kun ma jo kovin halusin jotkut sandaalit. Ja loytyhan sielta ihanat :) Ja samalla osteltiin tohveleita. Ihan vaan talvea varten ainakin itselleni, ei nyt sentaan taalla tohveleita tarvitse, sus siunakkoon!
Ai miten niin siella oli valikoimaa?
Tollaset hieeeeeeenot kiilakorolliset sandaalit maa ostin ^^
Mutta koska meidan (oletettavasti) ainut miespuolinen lukijamme tuskin tietaa mita kiilakorko tarkoittaa, niin iskalle vaan sitten tiedoksi, etta kysy aitilta tai googleta :D
Aurinkolasit ma sain hommattua eilen. Hirveen hankala loytaa mitaan oikeeta mallia kun ei tiia milta nayttaa ne paassa.. siella meinaan ei ollu peileja aurinkolasien yhteydessa :( Eli piti yrittaa peilata sitten toisista laseista. Tosi helppoa kun paassa on tummentavat lasit. Eihan noi vissiin kylla ihan taydelliset oo, mutta sanoisin etta 96,58 -prosenttisesti hyvat rillit.
Tallaset tohvelit ma sitten hankkisin. Siella oli vahan tylsia kuoseja, mutta naa vaikutti ihan kivoilta.
Ostarin jalkeen mentiin haukkamaan pikaista ruokaa paikalliseen makkariin! Siis McDonalds'iin, ei mihinkaan yleiseen makuuhuoneeseen... Mahto joku silminnakija ihmetella ku me otettiin ulkoa pari kuvaa rakennuksesta. Eeeeeihan me mitaan tollasta oltu koskaan ennen nahty... eihan vaan?
Siella oli vahan eri valikoima ku mita Suomessa (yllattavaa), ni ma en ees tienny mita olis pehmis ollu ranskaks, ja me sitten siella sisalla vahan ihmeteltiin etta mita otettais, ni yks tyontekija tuli jtn hopottaa (ihana sana), ja naytti meille sellasen itsepalveluautomaatin. Siina pysty maksaa kortilla, ja valikoida kuvien ja tekstin perusteella eri kategorioista mita halus tilata. Sit se tilaus meni niille sinne koneelle, toi automaatti sylki kuitin ja tilauksen ulos, ja sitten sielta tehtiin sellaselle erilliselle tiskille niita automaattitilauksia ja tuotiin sitten poytaan. Siina kuitissa oli se tilaus ja tilauksen nro, eli ei tarvinnu arvailla onko oikeeta safkaa vai ei. Aika katevaa ettenko sanois!
Antoniina ensin tilaamassa ateriaansa. Suomeen kanssa tallaset!
Mon ticket, s'il vous plaît!
Jaaaaaa mun upean mahtava ja terveellinen valipala-ateriani, eli pienet ranskikset, pehmista (mihin valkkasin etta ei pahkinaa, mutta niita tuli kuitenkin) ja sitten pieni kokis. Antoniina ei oikeen innostunu mun ranskisten dippaamisesta tohon pehmikseen.. Mutta se on hyvaa!
Kotimatkalla ostettiin vahan postikortteja (ihan vahan vaan...) ja sitten poikkesin yksikseni postista hakemaan merkkeja, kun Antoniinalla oli sen verta kiirus kotio, ku jonkun piti tulla sinne kylaan eika niilla ollu avaimia tai jotain. Ma yritin kylla saamien ohjeiden mukaan itsepalveluautomaatilta ostaa, mutta vaikka englannin laitoin kieleksi, niin enpa oikein onnistunut :D Kun siina oli vaihtoehto "Book of stamps" ni en ma ollu ollenkaan varma tarkottiko etta ma ostaisin jonkun postimerkkikirjan vai oikeesti postimerkkeja.
Yritin kysya viereiselta naiselta neuvoa mutta han ei osannu englantia, ja mun ranskankielinen avunpyyntoni oli kutakuinkin tallainen:
"Excuse-moi, tu parle anglais?"
"Non."
"Eeeeh... Je... acheter... uuuhhmm.. timbre..." *osoitan julistetta seinalla missa on postimerkin kuvia*
"But I don't know how."
Et voilà! Eihan siita mitaan tullut. Nainen opasti mut tiskille :D Siina sitten kysyin taas etta puhuuko englantia ja vastasi etta vahan. Sain kuitenkin ostettua postimerkkeja, hyva mina! Taytyy vaan toivoo etta ostin seka kortteja etta merkkeja tarpeeks, mut hyvassa lykyssa joudun viela ostaa lisaa :D
Ihan vaan 20 korttia ja merkkia :)) "Vain elamaa, ei sen enempaa". Mutta lahetettavien lista on pitka! Joten tanaan onkin sitten kiva iltapuuha mulla.. Tarkkailkaa siis postianne, pahaa-aavistamaton ranskalainen kartonginpalanen saattaa ilmestya postilaatikkoonne milloin tahansa...
MUAHHHAHAHAAAAA!!!!
Riittaako tama vai vielako jatkan?
...no ehka sitten taman kerran...
"Spider spider on the wall.." eli hyvin lyhyt novelli siita kuinka seinallani oli hamahakki.
Eilen illalla, nukkumaan mennessa huomaan oven vieressa seinalla hamahakin. Tummanruskean ja pelottavan nakoisen hamahakin. Joka oli hirmu iso. Liian lahelta mitattuna mun peukalon ylaosan kokoinen (ylimmasta nivelesta ylospain). Siina alkaa vahan hikoiluttaa, kun miettii miten sen sais parhaiten pois. Kokeilen vanulapulla. En paase kymmenta senttia lahemmas kun alan janistaa.
Eteen, taakse, eteen, taakse... lasken lopulta vanulapun hyllylle ja luovutan sen yrityksen. Ehka vessapaperilla? Tuskinpa, yhta pahaa se yritys kuitenkin mulle tekee. Pitaiskohan kysya Fifilta apua? Tai Gwenilta kun sekin on kotona?
Ah, meika menee vessaan pesee hampaita, ehka ma keksin jotain. Ja siina samassa mun pelastukseni tulee! Catherine tulee makkarista olkkariin pain, yritan nopeesti hoitaa pesuhomman loppuun asti, etta ehdin kysymaan apua ennen kuin aiti menee takaisin "nukkumaan".
Mina ehdin!
"Uhmmm... there is a... very big spider on my wall..." osoittelen huoneeseeni pain.
"Oh," sanoo han ja hakee vessasta jonkin ratin tai muun vastaavan, tulee huoneeseeni ja ottaa hamahakin liinan sisaan. Kylmat vareet vaan kulkee selkapiissa.
"Yuck."
"You don't like spiders?"
"No!"
Hyi. Ja mikali ette usko etta se oli kamala niin alapuolella on todiste.
 |
| "Nuku vain, nuku vain..." lauleli han, sulosointuisella aanellaan... Odottaen tulevaa iskuaan... |
Eilisesta viela sen verran etta ei tullu kirjotettua sanastoja missaan muodossa. Natti paiva kun oli, niin ulos ma menin ottamaan vahan aurinkoa ja kirjottelemaan paatani tyhjaksi eraasta inspiraation poikasesta. Talla kertaa mulla oli kylla aurinkorasvaakin mukana, ja enpas palanutkaan, vaan kauniin rusketuksen ainakin kasivarsiin sain. Paankin muistin suojata aika alkuvaiheessa :)
Ja jos siirrytaankin sitten tahan paivaan... Kun kahden vapaapaivan jalkeen menee taas toihin, mita voikaan odottaa? Ei mitaan kauheen hyvaa ainakaan. Mun onnekseni oli kylla hyvin hiljainen paiva, eli ei tarvinnu tehda mitaan kymmenta eri asiaa. Mutta oli kylla toi tuntuma vahan taas hukassa.
Nimittain ensin unohdin laittaa mansikkatarteja pakatessani aluskartongit mukaan. Tajusin sen sitten viisi minuuttia sen jalkeen kun olin ne toiseen huoneeseen vienyt. En sitten uskaltanut/kehdannut mitaan ilmoittaa kenellekaan, joten toivoin vain paniikissa ettei kukaan huomaisi asiaa. Eika vissiin huomannutkaan (tein vaarin, tiedan sen, mutta selviytymisvaisto otti vallan... ja minkas ihminen vaistolleen voi ;D ).
Mansikka- ja hedelmaleivoksia siirtaessani pakkauksiinsa osuin kadellani yhteen pieneen leivokseen, johon sitten jaikin kiva monttu. Hups. Pari isoa palaa asetin vahingossa alustalle niin, etta niiden kaksi kulmaa otti kannen reunaan kiinni ja toisella puolella oli taas rutkasti tilaa. Tuplahups.
Mansikoita pilkkoessani yhdessa oli mukana mato. Tosin naytti aika kuolleelta. Kaipa se oli saanut hypotermian taalla Siperian olosuhteissa ja nukkunut sitten pois. Raukkaparka. Mutta en olis kylla kakkuuni sita halunnu.
Omenat. Ne kirotut omenapiirakkalaatat, joita on laittoman paljon, ja joiden yhden tekemisessa menee 15-20 minuuttia. Pari tuntiahan siina loppuviimeeks meni, sormetkin rakasti sita tyota ihan alyttomasti. Asettele siina sitten niita paloja ku kourat on umpijaassa eika tuntoakaan ole paljoa jaljella. Saako korvauksia jos tyokyvylliset kadet menee kuolioon tyo-olosuhteiden takia?
Ja niista omenoista viela... Koneella ne oli ensin kuorittua ja rinkuloitu sivusuunnassa. Ennen asettelua ne piti aina halkaista kahtia pystysuunnassa, eli asetettavat omenapalat olivat kutakuinkin puolikuun mallisia (no ei nyt ihan mutta tajuatte varmaan). Ja hupsistakeikkaa, yks puolikas kasa teki kamikaze-hypyn lattialle. Plots. No enpa olis teitakaan halunnu mihinkaan laittaa. Kukaan ei tainnu onneks huomata. Ma kun tuppaan pudottamaan vahan kaikkea.
Ja mulla taitaa aina olla likaisin essu koko tyoporukasta. Mutta se johtuu osittain siita et ma en aina (lue: hyvin usein) jaksa nostaa niita pirun pelteja niin korkeelle. Etenkaan sillon kun niissa on tarpeeks paljon tavaraa mukana. Mun taytyy siis keksia pellille aina jokin tukivarsi itsestani, ja usein se sattuu olemaan joko lantio ja kyynervarret, taikka sitten rintakeha.
Neito pulassa, olen ma. Niinku tanaankin. Ma en saanu ees kylmion ovea auki :----) Hups. No se oli vahan tiukka. Ja mulla oli vaan yks kasi kaytossa. Mut vaikka nojasin melkeen koko painollani ku sita vedin ni ei kuitenkaan. Taa yks Vili Vilperi kulki siita just ohi ja kattos et onnistuuko, naytti vaan et tarvitaan lisaa voimaa, mut ma olin vaan niin heikko peikko etta han tuli antaa ovelle vahan vauhtia. Damn you door.
Ja tana samaisena paivana ma loppuviimeeks pakkailin erinaisia pakastetuotteita, ja nostin sitten varovasti kuus pienta "laatikkoa" samaan aikaan (suorakulmion muotoisia, lapinakyvia pakkauksia, kolme kummassakin kadessa ja nojautin niita toisiaan vasten). Ma en oikein viela hallitse noita monen lootan kantamisia ni naa paallimmaiset tuntu vahan hataralta kun ma hiljalleen ne kaikki poydalta nostin. Eikos sitten Herra Nallekarhu seuraillu mun puuhiani poydan toiselta puolelta ja alkanu sitten "laulamaan" sirkusmusiikkia. Mua alko vaan naurattaa.
Hedelmia lattialle, tyokaverit vahan tonttuja ja muuta kommellusta... ihan normipaiva siis.
Mut hei, sit me mentiin Antoniinan kanssa tyopaivan jalkeen Hyper U:hun, eli paikalliseen toiseen ostoskeskukseen, johon oli ehka joku 10-15 minuutin kavelymatka. Antoniina halus uuden webcameran, ja sielta loyty sellanen missa oli suomenkielista tekstia!!!
Taalla ei meinaan ollenkaan oo suomen kielta missaan, hyva jos englantia nakee. Jotenka tama oli siis ihkaharvinainen tapaus! Josta voimme paatella taman webcameran taytyy olla hyva jos suomen kielikin loytyy :D
Siella ostoskeskuksella oli ison iso kauppa, vahan niinku Prisma tai vastaava, naitten pienetn erikoisliikkeiden lisaks. Kaytiin siella vahan ostoksilla, kun ma jo kovin halusin jotkut sandaalit. Ja loytyhan sielta ihanat :) Ja samalla osteltiin tohveleita. Ihan vaan talvea varten ainakin itselleni, ei nyt sentaan taalla tohveleita tarvitse, sus siunakkoon!
Mutta koska meidan (oletettavasti) ainut miespuolinen lukijamme tuskin tietaa mita kiilakorko tarkoittaa, niin iskalle vaan sitten tiedoksi, etta kysy aitilta tai googleta :D
Aurinkolasit ma sain hommattua eilen. Hirveen hankala loytaa mitaan oikeeta mallia kun ei tiia milta nayttaa ne paassa.. siella meinaan ei ollu peileja aurinkolasien yhteydessa :( Eli piti yrittaa peilata sitten toisista laseista. Tosi helppoa kun paassa on tummentavat lasit. Eihan noi vissiin kylla ihan taydelliset oo, mutta sanoisin etta 96,58 -prosenttisesti hyvat rillit.
Ostarin jalkeen mentiin haukkamaan pikaista ruokaa paikalliseen makkariin! Siis McDonalds'iin, ei mihinkaan yleiseen makuuhuoneeseen... Mahto joku silminnakija ihmetella ku me otettiin ulkoa pari kuvaa rakennuksesta. Eeeeeihan me mitaan tollasta oltu koskaan ennen nahty... eihan vaan?
Siella oli vahan eri valikoima ku mita Suomessa (yllattavaa), ni ma en ees tienny mita olis pehmis ollu ranskaks, ja me sitten siella sisalla vahan ihmeteltiin etta mita otettais, ni yks tyontekija tuli jtn hopottaa (ihana sana), ja naytti meille sellasen itsepalveluautomaatin. Siina pysty maksaa kortilla, ja valikoida kuvien ja tekstin perusteella eri kategorioista mita halus tilata. Sit se tilaus meni niille sinne koneelle, toi automaatti sylki kuitin ja tilauksen ulos, ja sitten sielta tehtiin sellaselle erilliselle tiskille niita automaattitilauksia ja tuotiin sitten poytaan. Siina kuitissa oli se tilaus ja tilauksen nro, eli ei tarvinnu arvailla onko oikeeta safkaa vai ei. Aika katevaa ettenko sanois!
Kotimatkalla ostettiin vahan postikortteja (ihan vahan vaan...) ja sitten poikkesin yksikseni postista hakemaan merkkeja, kun Antoniinalla oli sen verta kiirus kotio, ku jonkun piti tulla sinne kylaan eika niilla ollu avaimia tai jotain. Ma yritin kylla saamien ohjeiden mukaan itsepalveluautomaatilta ostaa, mutta vaikka englannin laitoin kieleksi, niin enpa oikein onnistunut :D Kun siina oli vaihtoehto "Book of stamps" ni en ma ollu ollenkaan varma tarkottiko etta ma ostaisin jonkun postimerkkikirjan vai oikeesti postimerkkeja.
Yritin kysya viereiselta naiselta neuvoa mutta han ei osannu englantia, ja mun ranskankielinen avunpyyntoni oli kutakuinkin tallainen:
"Excuse-moi, tu parle anglais?"
"Non."
"Eeeeh... Je... acheter... uuuhhmm.. timbre..." *osoitan julistetta seinalla missa on postimerkin kuvia*
"But I don't know how."
Et voilà! Eihan siita mitaan tullut. Nainen opasti mut tiskille :D Siina sitten kysyin taas etta puhuuko englantia ja vastasi etta vahan. Sain kuitenkin ostettua postimerkkeja, hyva mina! Taytyy vaan toivoo etta ostin seka kortteja etta merkkeja tarpeeks, mut hyvassa lykyssa joudun viela ostaa lisaa :D
MUAHHHAHAHAAAAA!!!!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Party party eli La Ska!
Eilen oli siis tiedossa sellaset isot juhlat tuolla jossain pellolla, vain viiden minsan matkan paassa kaupungista. La Ska oli tapahtuman nimi ja ne on Vendeen alueen suurimmat juhlat, jotka jarjestetaan joka vuosi. Sita ennen menien Amélien mukana syomaan. Tosin alkuperainen suunnitelma oli menna johonkin ravintolaan porukalla syomaan (nain ymmarsin) ja siita Catherine sitten heittaisi meidat sinne juhlapaikalle. Mutta sitten jostain syysta olinkin lahdossa Amélien kanssa kahdestaan, ja saattoi olla etta syotaisiin yhden Nikon luona (jaaha, selva).
Kaytiin ensin A:n asunnolla, koska han halus vaihtaa vaatteita ynna muuta. Siita sitten kaveltiin jonnekin oven taakse, eika ketaan oletettavasti ollut kotona. Lahdettiin jonnekin kaupungille pain, pienimuotoiselle baarialueelle, ja menin A:n perassa yhteen "baariin" (naa ei oo samanlaisia mita Suomessa) ja treffattiin jotain kavereita. Mietin siina etta tanneko me jaadaan, mutta ei. Eiku seuraavaa paikkaa kohti. Sinne sitten jaatiin istumaan muutaman tyypin kanssa, mulla ei ollu mitaan hajua mika oli suunnitelman nimi kun Amélie ei selittany yhtaan mitaan.
Tilattiin sitten juotavaa ja A oli puhelimensa kanssa koko ajan vahan odottavan nakoinen, aattelin etta ehka se Niko sitten soittelee kun on jotenkin kotona tai muuta. Mitaan soittoa ei koskaan tullut, eli oletukseni saattoi olla vaara. Kavi sitten niin etta istuttiin siina varmaan pari kolme tuntia, mentiin silla porukalla syomaan ja kello laheni pikkuhiljaa puoltayota. Mun kasittaakseni tarkotus oli menna sinne juhlapaikalle joskus yhdentoista aikoihin... Jassoo. Kavi jo mielessa etta ehka ma pyydankin paasta takas kotiin nukkumaan.
Raflasta mentiin takasin siihen kakkosbaariin missa oltiin istuskeltu ja "juopoteltu", Amélie selitti jotain etta muita tyyppeja oli tulossa sinne pain. Niin etta tekemaan mita? Ilmeisestikin hakemaan meita. Tai mua. Mutta tulossa oli. Seeeeelva. Kiitos tastakin aikaisesta infosta. Noh, tuttujahan sielta auton kanssa kurvaili, mentiin molemmat kyytiin ja mentiin sitten itse asiassa takaisin sinne meijan kadulle, mutta naapuriin, silla kuskimme Dedet (Audrey) asuu viereisessa talossa. A taisi haluta vessaan tai jotain (????), tallainen mielikuva mulle ainakin jai.
Sielta sitten takapenkin Claudet (toinen Audrey, siksi lempinimet) hyppasi ulos ja vaihtoi omaan autoonsa. Han kun asuu juhlapaikan lahella ja halusi juoda tanaan, niin ajettiin ensin hanen luokseen, missa han vaihtoi takaisin meidan autoon ja suunnattiin sitten kohti juhlia.
Se nimenomaan oli jossain pellolla, silla sinne ku auto jatettiin ni oli aikalailla pomppuisan tuntuista kyytia :D Musiikki kuului oikeen hyvin ja hienoja valoja nakyi joittenkin jatesakkiaitojen takaa. Ei siella viela hirveesti populaa ollut, mutta jonkun verran kuitenkin. Haettiin juotavaa, mina kilttina tyttona otin limukkaa, ja sitten vaan hengailtiin siella.
Tosiaan, kaikki juomat oli ilmaisia tuolla, ja tarjolla oli joitain alkoholipitoisia juomia ja sitten tietty ei-alkoholisteille limukkaa ja mehua. Siella "tiskien" takana olevat serverit oli pukeutunu hauskannakosiin asuihin: ihonmyotaiset tarjoilija-asut, eli nayttivat vahan pingviineilta. Yksi niista oli eraan Charlinen veli (yllattavaa kylla heissa oli jopa samaa nakoa), ja sitten yksi oli silloin ekana iltana tavatun hyvaa englantia puhuvan tyton poikaystava (hienosti selitetty mut kaikki varmaan ymmarsi). Eli kaikki lahinna seurustelee toistensa kanssa, taa on tosi outoa.
Yksi henkilokunnasta suostui kanssani kuvaan :D Hanella tosin on erikseen viela housut nakojaan jalassa, eli valitettavasti te naislukijat ette nyt paase nakemaan tiukkaa ja timmia alavartaloa :'))
Pikkuhiljaa alko porukkaakin tulemaan enemman paikalle, ja alko olemaan jo vahan tungosta :D Mut vaikka oli vahan vilponen ilma, ni sitten ku ymparilla oli tarpeeks ihmisia, tuntu jo oikeen lampimalta. Eika ees satanu vaikka olin vahan sita pelanny.
Nainkin paljon porukkaa yhdessa kohti, tossa takana nakyy noita tarjoilupisteita.
Siella oli yhden katoksen alla tallainen valkoinen taulu, mihin sai kirjottaa jotain. Jatin sitten oman puumerkkini sinne, tietavat etta oli mukana myos suomalaista sisua. Eivat kylla ymmarra sanaakaan mun tekstista mut haittaaks se? ;)
En muista mita tuo nuolen suunnassa oleva teksti tarkoitti kun kysyin, taisi olla jotain etta kehoitettiin juomaan paljon :"D Joo-o, kyllahan ma pari mukillista kokista join, riittaaks se?
Tassa pari ihmista joiden kanssa siella olin, eli vasemmalla Dedet ja oikealla Julie.
Joku Amélien tuttu osasi hyvin puhua englantia ja mentiin sitten sinne pain hengailemaan. Tama jaba oli kuulemma ollut jenkeissa, oliskohan ollu etta kaks vuotta sitten pidemmankin aikaa vai etta oli kaks vuotta ollu siella, niin osasi kylla tosi hyvin puhua. Ja han sitten sanoi toimivansa mun tan illan tulkkina, lovely. Han muun muuassa kaansi mun tekstiani sitten ranskaksi ku kahdelle tai kolmelle ihmiselle selitettyani asiaa kukaan ei ymmartanyt mua :D Etta nain. En ma kylla hanta sitten enaa nahny ku siita siirryttiin jonnekin pain.
Sitten yksi mieshenkilo tasta koko kaveriporukasta, joka on hyvin hyvin laaja, (olisikohan ollut jopa itse Niko) tahtoi vissiinkin tietaa etta olenko ma joku gootti :"D Mulla kun meinaan sattui olemaan mustat housut, pitka musta villaneule (Catherinelta lainattu), jota pidin kylmissani niin ettei alla olevia vaatteita nakynyt, seka mustat hiukset ja mustat rajaukset... Hienosti ma osaan nakojaan omia eri tyyleja itseeni :D Mutta piti kylla myontaa etta en ollut, vaikka silta saatoin nayttaakin. Ja olisikohan viela ollut niin etta kun valo osui muhun edestapain niin taisin nayttaa vahan pelottavalta :')) Hihhih.
Kauheesti yritti myos yks Flo jaaaaaa Dedetin poikaystava tarjoilla juomia, muun muuassa Sangriaa, mutta ma kovin sanoin kieltaytyvani. Eraan kerran aika alussa kun taa Dedetin poikaystava tarjo mukiaan ni kiisteltiin siina vahan aikaa juonko vai en, ja sanoin sitten etta ehka myohemmin. Ja han kun ei englantia osaa niin kysyin leikillani muilta, etta onko nyt se hetki ku pitaa paeta :D
Hienoja kuvioitu laitettua "aitoihin".
Illan "kohokohta": mahdollista deittiseuraa melkeinpa jonoksi asti...
Jossain vaiheessa oltuamme lahempana lavaa, pari ihan outoa miesta tuli jotain juttelemaan siihen meidan kanssa (keita ikina siina olikaan, ihmiset kun vaihtu nopeasti keskenaan), ja mita nyt kaverit taas mulle vahan kaansivat niin olisivat mokomat halunneet tehda vahan lahempaakin tuttavuutta. Mun onnekseni kuitenkin eivat kumpikaan oikeen osanneet englantia eli se hyyty siihen (*nakymattomia tuuletuksia*).
Myohemmin yks hyypio bongas mut jotenki ja halus kans vahan jutella mutta ei osannu englantia, tanssiinkin viela pyysi ja osittain pakotettuna sitten meninkin, hitaat kun oli parhaillaan alkaneet. Sita onneks kesti vaan ehka 10 sekuntia ku alko vetta ripsuttamaan taivaalta ni mun pelastukseni tuli siina. Mutta hitsi viekoon se halus viela keskustella mun kanssa ja jouduin sitten lopulta hakemaan itselleni tulkin, ja loppuvaiheilla kun han olisi numeroa antanut ja pyytanyt tapaamaan uudelleen niin Niko tuli tietamattaan pelastamaan tilanteen ja veti mut takasin "tanssilattialle" >:) Ja ma siina sitten vahan leikin neiti avutonta ja koetin olla niin etten paase takasin sinne katoksen alle :DD Hoohoo!
No en sitten mennykaan takasin ja se mies oli sitten haipynykin eli en voinu edes yrittaa uudestaan alottaa keskustelua (mika harmi!), olin sitten siina muiden kanssa. Ja jumantsuikka, ei mennykaan taas kauaa kun eras tyyppi tuli taas juttelemaan O.O Se tosin osasi hyvin englantia, oli joku Amélien tuttua ja ehdotti etta ma voin menna A:n ja muiden mukana hanen luokseen kylaan ens viikolla, mies kun asuu Toulousessa. Jooooo ma siina yritin selittaa etta taytyy nyt kattoo miten kerkee ku on toita, ja sitten en tiia onko perheella jotain suunnitelmia :---) Olen ma kylla aika ovela.
Otetaan tahan valiin pienta loppukevennysta ja laitetaan lisaa hienosti tarahtaneita kuvia (salamaa kun en kayttanyt):
Miesten pissiaita (Y).
Mikali tarkat silmanne oikein nakevat, niin tuolla on vaakatasossa yksi tapahtuman staffeista.
Hienot vrumvrum-janssonit lavalla koristeina.
Siina vaiheessa kun tama kolmas iskuyritys oli aamuyosta tapahtunut, niin paatin etta nyt on kylla sen verran ahdistavasti tata populaa perassa, etta on parempi lahtea kotiin ennen seuraavaa tapausta, silla noita pelastavia vesisateita ja ihmisia tuskin tulee enaa enempaa... No onneks naa muut oli vahan niinku ja ajatellu lahtevansa nukkumaan ni lyottaydyin heijan mukaan ja Dedet heitti mut sitten kotiin. Kello oli kutakuinkin puoli kuusi aamulla.
Nukuin sitten sinallaan pitkaan, jos kellon numeroita katsotaan, mutta kokonaisunen maaraksi tuli sellaiset seitseman tuntia, eli herasin siis yhdelta. Tai no, ajattelin etta taytyy varmaan nousta kun on kello jo sen verran paljon. Olisin kylla pidempaankin nukkunut. Immeiset taalta lahtivat ehka tossa kahden aikoihin poikansa asuntoon siivoamaan ja hakemaan joitain tavaroita, joten jain sitten yksikseni taloon (wohoo!).
Valmistin itselleni niinkin upean gourmet-aterian kuin lammitysta vailla olevia herneita ja porkkanoita jaakaapista, jotain kinkkua, kurkunsiivuja (olivat valmiiksi siivutettuina) seka lisukkeena patonkia ja kuumaa kaakaota. Ajattelin kokeilla pelkkaa maitoa, mutta se rasvainen tuoksu ja ei niin mahtava maku pistivat sitten kaakaon piikkiin. Kylmaa kaakaota en uskaltanut siis edes kokeilla, ja vetta en aina jaksaisi juoda kun maito houkuttaisi :))
Ja taalla muuten kaytetaan sitten tollaisia teravia teurastusveitsia.
Lopun aikaa tasta paivasta olenkin sitten ollu koneella etsimassa mm. toissa radiossa kuultuja kappaleita (ainakin yksi on viela taysi mysteeri) ja kirjoittelemassa tata blogia. Olin laittanut tv:sta eraan musiikkikanavan paalle, niin kuin Suomessa on Voice niin taalla on Directstar. Ajattelin etta sielta kuulisin sitten jos tulee jotain. Ja poh, ei se aani tanne makkariin asti ulotu eika kovemmallekaan saa, kaikki muut kanavat huutaa kylla ihan vietavasti mutta ei tuo.
Ja luojan kiitos kukaan ei tullut silla aikaa kotiin, nimittain kun kavin jossain vaiheessa hakemassa vahan syotavaa, niin ruudussa nakyva ohjelma sai minutkin vahan pysahtymaan ja tuijottamaan epauskoisena... Silta kanavalta meinaan tuli nyt jotain olettaakseni enemman erotiikkapainoitteista animeohjelmaa :D Oli kylla ihan pakko sitten vaihtaa kanavaa. Saattoi se toki olla jokin ihan tavallinenkin animeohjelma, mutta siina nyt sattui olemaan meneillaan jotain sellaista joka antoi ihan muuta kuvaa...
Ei siita sitten sen enempaa, kello on puoli yhdeksan, eli koko paiva mennyt ihan ohi eika mitaan jarkevaa oo oikeastaan tullut tehtya, mutta onneksi on huomenna viela yksi vapaapaiva. Ehka ma saan itseni tekemaan jotain fiksua, kuten suunnitelmana olevata sanastolistat suomesta englantiin ja sita kautta ranskaksi. Onhan tassa kuitenkin viela aikaa jokunen viikko, helpottaisi huomattavasti esimerkiksi lista "hedelmat" tai "tarvesanat".. kommunikointi onnistuisi ehka hivenen helpommin ja muakin saatettaisiin ymmartaa paremmin.
Sen nakee sitten toteutuuko moinen kauaskantoinen suunnitelma, nyt meikalainen kuitenkin lahtee nauttimaan paivallista (mita ikina siella taas onkaan). Kirjoittelemisiin!
Kaytiin ensin A:n asunnolla, koska han halus vaihtaa vaatteita ynna muuta. Siita sitten kaveltiin jonnekin oven taakse, eika ketaan oletettavasti ollut kotona. Lahdettiin jonnekin kaupungille pain, pienimuotoiselle baarialueelle, ja menin A:n perassa yhteen "baariin" (naa ei oo samanlaisia mita Suomessa) ja treffattiin jotain kavereita. Mietin siina etta tanneko me jaadaan, mutta ei. Eiku seuraavaa paikkaa kohti. Sinne sitten jaatiin istumaan muutaman tyypin kanssa, mulla ei ollu mitaan hajua mika oli suunnitelman nimi kun Amélie ei selittany yhtaan mitaan.
Tilattiin sitten juotavaa ja A oli puhelimensa kanssa koko ajan vahan odottavan nakoinen, aattelin etta ehka se Niko sitten soittelee kun on jotenkin kotona tai muuta. Mitaan soittoa ei koskaan tullut, eli oletukseni saattoi olla vaara. Kavi sitten niin etta istuttiin siina varmaan pari kolme tuntia, mentiin silla porukalla syomaan ja kello laheni pikkuhiljaa puoltayota. Mun kasittaakseni tarkotus oli menna sinne juhlapaikalle joskus yhdentoista aikoihin... Jassoo. Kavi jo mielessa etta ehka ma pyydankin paasta takas kotiin nukkumaan.
Raflasta mentiin takasin siihen kakkosbaariin missa oltiin istuskeltu ja "juopoteltu", Amélie selitti jotain etta muita tyyppeja oli tulossa sinne pain. Niin etta tekemaan mita? Ilmeisestikin hakemaan meita. Tai mua. Mutta tulossa oli. Seeeeelva. Kiitos tastakin aikaisesta infosta. Noh, tuttujahan sielta auton kanssa kurvaili, mentiin molemmat kyytiin ja mentiin sitten itse asiassa takaisin sinne meijan kadulle, mutta naapuriin, silla kuskimme Dedet (Audrey) asuu viereisessa talossa. A taisi haluta vessaan tai jotain (????), tallainen mielikuva mulle ainakin jai.
Sielta sitten takapenkin Claudet (toinen Audrey, siksi lempinimet) hyppasi ulos ja vaihtoi omaan autoonsa. Han kun asuu juhlapaikan lahella ja halusi juoda tanaan, niin ajettiin ensin hanen luokseen, missa han vaihtoi takaisin meidan autoon ja suunnattiin sitten kohti juhlia.
Se nimenomaan oli jossain pellolla, silla sinne ku auto jatettiin ni oli aikalailla pomppuisan tuntuista kyytia :D Musiikki kuului oikeen hyvin ja hienoja valoja nakyi joittenkin jatesakkiaitojen takaa. Ei siella viela hirveesti populaa ollut, mutta jonkun verran kuitenkin. Haettiin juotavaa, mina kilttina tyttona otin limukkaa, ja sitten vaan hengailtiin siella.
 |
| Tallasta aluetta. Peltoa :D |
Tosiaan, kaikki juomat oli ilmaisia tuolla, ja tarjolla oli joitain alkoholipitoisia juomia ja sitten tietty ei-alkoholisteille limukkaa ja mehua. Siella "tiskien" takana olevat serverit oli pukeutunu hauskannakosiin asuihin: ihonmyotaiset tarjoilija-asut, eli nayttivat vahan pingviineilta. Yksi niista oli eraan Charlinen veli (yllattavaa kylla heissa oli jopa samaa nakoa), ja sitten yksi oli silloin ekana iltana tavatun hyvaa englantia puhuvan tyton poikaystava (hienosti selitetty mut kaikki varmaan ymmarsi). Eli kaikki lahinna seurustelee toistensa kanssa, taa on tosi outoa.
Pikkuhiljaa alko porukkaakin tulemaan enemman paikalle, ja alko olemaan jo vahan tungosta :D Mut vaikka oli vahan vilponen ilma, ni sitten ku ymparilla oli tarpeeks ihmisia, tuntu jo oikeen lampimalta. Eika ees satanu vaikka olin vahan sita pelanny.
Siella oli yhden katoksen alla tallainen valkoinen taulu, mihin sai kirjottaa jotain. Jatin sitten oman puumerkkini sinne, tietavat etta oli mukana myos suomalaista sisua. Eivat kylla ymmarra sanaakaan mun tekstista mut haittaaks se? ;)
Joku Amélien tuttu osasi hyvin puhua englantia ja mentiin sitten sinne pain hengailemaan. Tama jaba oli kuulemma ollut jenkeissa, oliskohan ollu etta kaks vuotta sitten pidemmankin aikaa vai etta oli kaks vuotta ollu siella, niin osasi kylla tosi hyvin puhua. Ja han sitten sanoi toimivansa mun tan illan tulkkina, lovely. Han muun muuassa kaansi mun tekstiani sitten ranskaksi ku kahdelle tai kolmelle ihmiselle selitettyani asiaa kukaan ei ymmartanyt mua :D Etta nain. En ma kylla hanta sitten enaa nahny ku siita siirryttiin jonnekin pain.
Sitten yksi mieshenkilo tasta koko kaveriporukasta, joka on hyvin hyvin laaja, (olisikohan ollut jopa itse Niko) tahtoi vissiinkin tietaa etta olenko ma joku gootti :"D Mulla kun meinaan sattui olemaan mustat housut, pitka musta villaneule (Catherinelta lainattu), jota pidin kylmissani niin ettei alla olevia vaatteita nakynyt, seka mustat hiukset ja mustat rajaukset... Hienosti ma osaan nakojaan omia eri tyyleja itseeni :D Mutta piti kylla myontaa etta en ollut, vaikka silta saatoin nayttaakin. Ja olisikohan viela ollut niin etta kun valo osui muhun edestapain niin taisin nayttaa vahan pelottavalta :')) Hihhih.
Kauheesti yritti myos yks Flo jaaaaaa Dedetin poikaystava tarjoilla juomia, muun muuassa Sangriaa, mutta ma kovin sanoin kieltaytyvani. Eraan kerran aika alussa kun taa Dedetin poikaystava tarjo mukiaan ni kiisteltiin siina vahan aikaa juonko vai en, ja sanoin sitten etta ehka myohemmin. Ja han kun ei englantia osaa niin kysyin leikillani muilta, etta onko nyt se hetki ku pitaa paeta :D
Illan "kohokohta": mahdollista deittiseuraa melkeinpa jonoksi asti...
Jossain vaiheessa oltuamme lahempana lavaa, pari ihan outoa miesta tuli jotain juttelemaan siihen meidan kanssa (keita ikina siina olikaan, ihmiset kun vaihtu nopeasti keskenaan), ja mita nyt kaverit taas mulle vahan kaansivat niin olisivat mokomat halunneet tehda vahan lahempaakin tuttavuutta. Mun onnekseni kuitenkin eivat kumpikaan oikeen osanneet englantia eli se hyyty siihen (*nakymattomia tuuletuksia*).
Myohemmin yks hyypio bongas mut jotenki ja halus kans vahan jutella mutta ei osannu englantia, tanssiinkin viela pyysi ja osittain pakotettuna sitten meninkin, hitaat kun oli parhaillaan alkaneet. Sita onneks kesti vaan ehka 10 sekuntia ku alko vetta ripsuttamaan taivaalta ni mun pelastukseni tuli siina. Mutta hitsi viekoon se halus viela keskustella mun kanssa ja jouduin sitten lopulta hakemaan itselleni tulkin, ja loppuvaiheilla kun han olisi numeroa antanut ja pyytanyt tapaamaan uudelleen niin Niko tuli tietamattaan pelastamaan tilanteen ja veti mut takasin "tanssilattialle" >:) Ja ma siina sitten vahan leikin neiti avutonta ja koetin olla niin etten paase takasin sinne katoksen alle :DD Hoohoo!
No en sitten mennykaan takasin ja se mies oli sitten haipynykin eli en voinu edes yrittaa uudestaan alottaa keskustelua (mika harmi!), olin sitten siina muiden kanssa. Ja jumantsuikka, ei mennykaan taas kauaa kun eras tyyppi tuli taas juttelemaan O.O Se tosin osasi hyvin englantia, oli joku Amélien tuttua ja ehdotti etta ma voin menna A:n ja muiden mukana hanen luokseen kylaan ens viikolla, mies kun asuu Toulousessa. Jooooo ma siina yritin selittaa etta taytyy nyt kattoo miten kerkee ku on toita, ja sitten en tiia onko perheella jotain suunnitelmia :---) Olen ma kylla aika ovela.
Otetaan tahan valiin pienta loppukevennysta ja laitetaan lisaa hienosti tarahtaneita kuvia (salamaa kun en kayttanyt):
Siina vaiheessa kun tama kolmas iskuyritys oli aamuyosta tapahtunut, niin paatin etta nyt on kylla sen verran ahdistavasti tata populaa perassa, etta on parempi lahtea kotiin ennen seuraavaa tapausta, silla noita pelastavia vesisateita ja ihmisia tuskin tulee enaa enempaa... No onneks naa muut oli vahan niinku ja ajatellu lahtevansa nukkumaan ni lyottaydyin heijan mukaan ja Dedet heitti mut sitten kotiin. Kello oli kutakuinkin puoli kuusi aamulla.
Nukuin sitten sinallaan pitkaan, jos kellon numeroita katsotaan, mutta kokonaisunen maaraksi tuli sellaiset seitseman tuntia, eli herasin siis yhdelta. Tai no, ajattelin etta taytyy varmaan nousta kun on kello jo sen verran paljon. Olisin kylla pidempaankin nukkunut. Immeiset taalta lahtivat ehka tossa kahden aikoihin poikansa asuntoon siivoamaan ja hakemaan joitain tavaroita, joten jain sitten yksikseni taloon (wohoo!).
Valmistin itselleni niinkin upean gourmet-aterian kuin lammitysta vailla olevia herneita ja porkkanoita jaakaapista, jotain kinkkua, kurkunsiivuja (olivat valmiiksi siivutettuina) seka lisukkeena patonkia ja kuumaa kaakaota. Ajattelin kokeilla pelkkaa maitoa, mutta se rasvainen tuoksu ja ei niin mahtava maku pistivat sitten kaakaon piikkiin. Kylmaa kaakaota en uskaltanut siis edes kokeilla, ja vetta en aina jaksaisi juoda kun maito houkuttaisi :))
Lopun aikaa tasta paivasta olenkin sitten ollu koneella etsimassa mm. toissa radiossa kuultuja kappaleita (ainakin yksi on viela taysi mysteeri) ja kirjoittelemassa tata blogia. Olin laittanut tv:sta eraan musiikkikanavan paalle, niin kuin Suomessa on Voice niin taalla on Directstar. Ajattelin etta sielta kuulisin sitten jos tulee jotain. Ja poh, ei se aani tanne makkariin asti ulotu eika kovemmallekaan saa, kaikki muut kanavat huutaa kylla ihan vietavasti mutta ei tuo.
Ja luojan kiitos kukaan ei tullut silla aikaa kotiin, nimittain kun kavin jossain vaiheessa hakemassa vahan syotavaa, niin ruudussa nakyva ohjelma sai minutkin vahan pysahtymaan ja tuijottamaan epauskoisena... Silta kanavalta meinaan tuli nyt jotain olettaakseni enemman erotiikkapainoitteista animeohjelmaa :D Oli kylla ihan pakko sitten vaihtaa kanavaa. Saattoi se toki olla jokin ihan tavallinenkin animeohjelma, mutta siina nyt sattui olemaan meneillaan jotain sellaista joka antoi ihan muuta kuvaa...
Ei siita sitten sen enempaa, kello on puoli yhdeksan, eli koko paiva mennyt ihan ohi eika mitaan jarkevaa oo oikeastaan tullut tehtya, mutta onneksi on huomenna viela yksi vapaapaiva. Ehka ma saan itseni tekemaan jotain fiksua, kuten suunnitelmana olevata sanastolistat suomesta englantiin ja sita kautta ranskaksi. Onhan tassa kuitenkin viela aikaa jokunen viikko, helpottaisi huomattavasti esimerkiksi lista "hedelmat" tai "tarvesanat".. kommunikointi onnistuisi ehka hivenen helpommin ja muakin saatettaisiin ymmartaa paremmin.
Sen nakee sitten toteutuuko moinen kauaskantoinen suunnitelma, nyt meikalainen kuitenkin lahtee nauttimaan paivallista (mita ikina siella taas onkaan). Kirjoittelemisiin!
lauantai 25. elokuuta 2012
Eksoottista kulinarismia
Meinasinpa ensin laittaa ihan jonkun muun otsakkeen, kun ei oikein kunnolla ollu asiapitoista ideaa, mutta eikohan tuo sovi tan paivan paateemaan.
Tassa on nyt taas parin paivan sisaan tehty pienia ruokakokeiluja. Huonolla menestyksella. Eilen oli vahan eksoottisempi ruokapaiva (ainakin mulle), koska syotiin seka alku- etta paaruuaksi merenelavia.
Alkupalana oli kotilosimukoita jaaaaaa... jotain ayriaisia (?), jotka on kuvattuna alla. Kumpikaan ei ollu mikaan makunystyroita miellyttava kokemus, varsinkaan noi simpukat. Yuck! Kauheen limasia ja jotenki tunkkasen makusia. Punanuttuiset oli puolestaan vahan siedettavampi maisteltava, mut en kylla vapaaehtoisesti toiste sois.
Paaruokana olikin sitten vaalealihaista kalaa, valkosipulilla ja persiljalla maustettua merikrottia. Mielenkiintoista, enpa ollu ennen syonytkaan. En tieda oliko mausteita liikaa vai kuuluiko se suolaisuus kalan ominaismakuun. Noh, se jaakoon ratkaisemattomaksi mysteeriksi.
Jalkkariksi halusin maistaa erasta riisijalkkaria, jossa oli mukana caramellia. Ja mausta paatellen myos jotain rommiin liittyvaa... En sita varmaan muuten olisikaan rommiksi tunnistanut ellen juuri askettain olisi toissa vahan "kitannut" sita kurkkuuni. Hyh. Ja tossa oli rusinoita mukana, ne oli vissiinkin ehka kaiketi uskoakseni uitettu rommin kamalassa aromissa. Ei pahalla kyseisen alkoholituotteen suosijoille, drinkissa se kylla menee mutta etta nain... ei kiitos!
Tanaan on tullut taas maisteltua jotain uutta, mutta paremmalla tuloksella kuin eilen. Ruokana oli nimittain perunaa ja vasikanlihapaloja keitettyna samassa kattilassa. Ei se vasikka pahalta maistunut, pain vastoin se oli aika mautonta :D Mutta kokeilemisen arvoinen kuitenkin. Ja sitten oli tarjolla tavallista riisisorsselia seka vaihtoehtoisesti jotain kakkua ja englantilaista kastiketta lisana. Kuvista voikin paatella kumpaan jalkkariin paadyin.
Duodélisse.
Kakkua ja kastiketta.
Lisaksi tanaan oli hiiiiiirrrrrmuisoa patonkia! Joka on kuulemma ranskalaisten mittapuulla normaalikokoinen O.O Ihmettelenpa sitten vaan, nimittain hyva kun mahtuu molemmat kammenet sen ympari!
It. Is. BIG! Ja isompiakin kuulemma viela on...
Sitten jotain mita itse olen vahan ostellut. Joskus meinaan on sen verran nalka illallakin kun kuudelta paasee pois, etta ei jaksa odottaa sita paria tuntia etta saa ruokaa, niin aattelinpa vahan katsastella taytettyjen leipien valikoimaa kaupasta. Katevaa kun ei tarvitse erikseen lahtea minnekaan muualle, voi pukkarista tullessa suoraan jaada kauppaan ostoksille :) No kuitenkin, paljon on kylla kolmioleipia ynna muita, mutta mua houkutti sitten eniten tuo Sandwich Jambon/Beurre, eli suomeks ihan vaan kinkkupatonki. Rasvaa siina oli vahan liikaa mun makuun, mutta se kinkku oli ihan sikahyvaa. Muuta siina ei sitten ollukaan taytteena... Doh!
Siina oli vielapa servetti mukana :O
Ja toissa maistoin yhta hyvan nakosta pienta kuutioita, ja paatin sitten ostaa kokonaisen lootallisen omaan herkutteluun 0:)) Mutta kylla on hyvia! Keksipohja, jotain caramellia valissa ja maitosuklaata paalla. Mmmmm... vahan samankaltasta ku Santerinleivokset (mikali jotkut tietaa), mutta vahan vaan eri makunen. Mut tosi tosi tosi tosi tosi hyvaa, niista tulee riippuvaiseks :D
Musta on tullu taalla vahan tommonen piiloherkuttelija. En kehtaa muiden nahden vahan valia maistella kaikkea kivaa mita me tuolla konnaripuolella tehdaan (naita tuskin ollaan kylla tehty), ni olen "piilottanu" kaikki herkut aina tonne mun huoneen hyllyyn :)) Samoin kun appelsiinimehupurkin. Sitten aina kun ihmisten silma valttaa niin meen sielta vahan napsimaan. Ja he varmaan muutenki luulis etta mulla on nalka, ja etta se ruoka on ollu pahaa. Eli piiloherkuttelija siis viela seuraavat... vahan paalle viisi viikkoa?!
Josta tulikin mieleeni, etta se ensimmainen viikko tuntui ihan kuukaudelta, niin hitaasti se aika kului (vaikka hauskaa olikin), mutta nyt taa toinen viikko on menny hirmunopeesti :O En ma oikeen tiia miten tassa pitais olla ku toi aika heittelee noin paljon :D
Ja toihinkin viela liittyen, tanaan ma paasin todistamaan eraan tosi makeen nakosen tilaustuotteen tekoa. Kyseessa oli haakakku, joka on rakennettu tuulihatuista. En tieda olivatko ne taytettyja, mutta niista koostettiin sellainen ontto pyramidi (ei ihan sellaisen muotoinen). Kiinnitettiin vissiin jollain sokeri- tai siirappijutulla, vain vaan etta oli sellasta tummaa kullanruskeeta tai jotain. Ja sitten haapari paalle, vahan koristeita mukaan ja onnittelulaatta. Sus siunakkoon se oli hieno!!! Varmaan puoli metria korkea teos, kiva varmaan kantaa kaupastakin ulos :"D
84 hengen kakku, hintaa tuli vahan yli 200 euroa... nice. Ja ma sain syoda yhden yli jaaneen tuulihatun, mihin oli purstotettu jotain valiin. Ai etta maistuki hyvalta!
Taa taiski taas olla tassa talta paivalta (hirveesti samankuulosia sanoja :D), meika lahtee suihkun kautta nukkumaan paikkareita, KOSKA illalla ma oon menossa johonki isoihin bileisiin, ja siella muuten menee myohaan. Mietityttaa vaan vahan ku ne on jossain ulkoalueella tietaakseni, ja nyt on tallasia sadepaivia meneillaan... ma en haluu kastua ja olla kylmissani siella! Mina kun en ees varustautunu lampimilla vaatteilla tanne tuloon :") Damn it. Taytyy varottaa ens vuoden lahtijaa tarpeeks.
Mut se on soronoo!
Tassa on nyt taas parin paivan sisaan tehty pienia ruokakokeiluja. Huonolla menestyksella. Eilen oli vahan eksoottisempi ruokapaiva (ainakin mulle), koska syotiin seka alku- etta paaruuaksi merenelavia.
Alkupalana oli kotilosimukoita jaaaaaa... jotain ayriaisia (?), jotka on kuvattuna alla. Kumpikaan ei ollu mikaan makunystyroita miellyttava kokemus, varsinkaan noi simpukat. Yuck! Kauheen limasia ja jotenki tunkkasen makusia. Punanuttuiset oli puolestaan vahan siedettavampi maisteltava, mut en kylla vapaaehtoisesti toiste sois.
 |
| Tollasia ne peijakkaat oli. Naitakin myytiin muutamassa eri kalalaarissa (samassa tiskissa tosin), ja mita ilmeisimmin ne oli kaikki jotenkin erilaisia vaikka samalta mun silmiini nayttivat. |
 |
| Tolta se nayttaa kuorittuna. En suosittele kenenkaan syomaan, ilkeen sitkeeta tavaraa. Ja mua vahan epailytti ku siella sisalla oli semmosta vahan tummaa irtoavaa mohnaa, etta ei kai vaaaaaaaaaaan ollu kyseisen olion kakkaa...? O.O (kaapisin pois). |
Paaruokana olikin sitten vaalealihaista kalaa, valkosipulilla ja persiljalla maustettua merikrottia. Mielenkiintoista, enpa ollu ennen syonytkaan. En tieda oliko mausteita liikaa vai kuuluiko se suolaisuus kalan ominaismakuun. Noh, se jaakoon ratkaisemattomaksi mysteeriksi.
Jalkkariksi halusin maistaa erasta riisijalkkaria, jossa oli mukana caramellia. Ja mausta paatellen myos jotain rommiin liittyvaa... En sita varmaan muuten olisikaan rommiksi tunnistanut ellen juuri askettain olisi toissa vahan "kitannut" sita kurkkuuni. Hyh. Ja tossa oli rusinoita mukana, ne oli vissiinkin ehka kaiketi uskoakseni uitettu rommin kamalassa aromissa. Ei pahalla kyseisen alkoholituotteen suosijoille, drinkissa se kylla menee mutta etta nain... ei kiitos!
Tanaan on tullut taas maisteltua jotain uutta, mutta paremmalla tuloksella kuin eilen. Ruokana oli nimittain perunaa ja vasikanlihapaloja keitettyna samassa kattilassa. Ei se vasikka pahalta maistunut, pain vastoin se oli aika mautonta :D Mutta kokeilemisen arvoinen kuitenkin. Ja sitten oli tarjolla tavallista riisisorsselia seka vaihtoehtoisesti jotain kakkua ja englantilaista kastiketta lisana. Kuvista voikin paatella kumpaan jalkkariin paadyin.
Lisaksi tanaan oli hiiiiiirrrrrmuisoa patonkia! Joka on kuulemma ranskalaisten mittapuulla normaalikokoinen O.O Ihmettelenpa sitten vaan, nimittain hyva kun mahtuu molemmat kammenet sen ympari!
Sitten jotain mita itse olen vahan ostellut. Joskus meinaan on sen verran nalka illallakin kun kuudelta paasee pois, etta ei jaksa odottaa sita paria tuntia etta saa ruokaa, niin aattelinpa vahan katsastella taytettyjen leipien valikoimaa kaupasta. Katevaa kun ei tarvitse erikseen lahtea minnekaan muualle, voi pukkarista tullessa suoraan jaada kauppaan ostoksille :) No kuitenkin, paljon on kylla kolmioleipia ynna muita, mutta mua houkutti sitten eniten tuo Sandwich Jambon/Beurre, eli suomeks ihan vaan kinkkupatonki. Rasvaa siina oli vahan liikaa mun makuun, mutta se kinkku oli ihan sikahyvaa. Muuta siina ei sitten ollukaan taytteena... Doh!
Ja toissa maistoin yhta hyvan nakosta pienta kuutioita, ja paatin sitten ostaa kokonaisen lootallisen omaan herkutteluun 0:)) Mutta kylla on hyvia! Keksipohja, jotain caramellia valissa ja maitosuklaata paalla. Mmmmm... vahan samankaltasta ku Santerinleivokset (mikali jotkut tietaa), mutta vahan vaan eri makunen. Mut tosi tosi tosi tosi tosi hyvaa, niista tulee riippuvaiseks :D
Musta on tullu taalla vahan tommonen piiloherkuttelija. En kehtaa muiden nahden vahan valia maistella kaikkea kivaa mita me tuolla konnaripuolella tehdaan (naita tuskin ollaan kylla tehty), ni olen "piilottanu" kaikki herkut aina tonne mun huoneen hyllyyn :)) Samoin kun appelsiinimehupurkin. Sitten aina kun ihmisten silma valttaa niin meen sielta vahan napsimaan. Ja he varmaan muutenki luulis etta mulla on nalka, ja etta se ruoka on ollu pahaa. Eli piiloherkuttelija siis viela seuraavat... vahan paalle viisi viikkoa?!
Josta tulikin mieleeni, etta se ensimmainen viikko tuntui ihan kuukaudelta, niin hitaasti se aika kului (vaikka hauskaa olikin), mutta nyt taa toinen viikko on menny hirmunopeesti :O En ma oikeen tiia miten tassa pitais olla ku toi aika heittelee noin paljon :D
Ja toihinkin viela liittyen, tanaan ma paasin todistamaan eraan tosi makeen nakosen tilaustuotteen tekoa. Kyseessa oli haakakku, joka on rakennettu tuulihatuista. En tieda olivatko ne taytettyja, mutta niista koostettiin sellainen ontto pyramidi (ei ihan sellaisen muotoinen). Kiinnitettiin vissiin jollain sokeri- tai siirappijutulla, vain vaan etta oli sellasta tummaa kullanruskeeta tai jotain. Ja sitten haapari paalle, vahan koristeita mukaan ja onnittelulaatta. Sus siunakkoon se oli hieno!!! Varmaan puoli metria korkea teos, kiva varmaan kantaa kaupastakin ulos :"D
84 hengen kakku, hintaa tuli vahan yli 200 euroa... nice. Ja ma sain syoda yhden yli jaaneen tuulihatun, mihin oli purstotettu jotain valiin. Ai etta maistuki hyvalta!
Taa taiski taas olla tassa talta paivalta (hirveesti samankuulosia sanoja :D), meika lahtee suihkun kautta nukkumaan paikkareita, KOSKA illalla ma oon menossa johonki isoihin bileisiin, ja siella muuten menee myohaan. Mietityttaa vaan vahan ku ne on jossain ulkoalueella tietaakseni, ja nyt on tallasia sadepaivia meneillaan... ma en haluu kastua ja olla kylmissani siella! Mina kun en ees varustautunu lampimilla vaatteilla tanne tuloon :") Damn it. Taytyy varottaa ens vuoden lahtijaa tarpeeks.
Mut se on soronoo!
torstai 23. elokuuta 2012
Salaisuudet paljastuvat, osa 1
...mutta mitka salaisuudet? Sen saatte selville vasta taman postauksen loppupuolella! Ahakutti kaverit.
Mulla kun ei nyt ole juurikaan sen ihmeempaa sanottavaa ni ajattelin vahan ottaa itseani kiinni ja sisallyttaa tahan tekstiin sellaisia asiaseikkoja, joita on jaanyt mainitsematta tahan mennessa. Kaikkia hauskoja, kivoja, outoja ynna muita juttuja ei aina (lue ei lahinna koskaan) muista enaa siina vaiheessa kun niista pitaisi jotain kertoa. Noh, ma olen yrittanyt olla sen verran ahkera ja koettanu kirjottaa joitain tapahtumia aina vihkoon ylos etta muistan pistaa sanaa eteenpain. Aloitetaanpa sitten tama kahdeksan asian lista.
Asiaseikka nro. 1: Stagiaire Patisserie.
Eli toisin sanoen mun nimikylttini pukkarin kaapin ovessa :)) Nyt on kylla niin pakko myontaa, etta kaikki todellakin kuulostaa hienommalta ranskaksi. Toi on vahan tommonen kauniimpi ja antaa ammattimaisemman kuvan ku suomalaisittain oleva teksti "Harjoittelija". Pfffffff!
Asiaseikka nro. 2: Englannin osaaminen Ranskassa.
Eli miksi ranskalaiset eivat osaa puhua englantia, vaikka maa onkin sen verran kansainvalinen etta tarttis osata. Noh, ma olen tata kyselly pariltakin henkilolta, molemmilta tuli tosin hiukan erilainen vastaus tai sitten ma en vaan oikeen saanu niitten puheesta sen vertaa kiinni.
Ensimmaisen mukaan englantia opetetaan vasta lukiossa, jonne ei ole pakko edes hakeutua peruskoulun jalkeen. Mikali siis tapaat ranskalaisen joka osaa englantia suhteellisenkin hyvin, olet luultavasti tavannut ihmisen, joka on sivistanyt itseaan paikallisen lukion penkilla. Ole siis iloinen siita.
Toinen tapaus kertoi, etta englannin opetus aloitetaan 11-vuotiaana, ja sita on kaksi tuntia viikossa. Opetellaan siis ihan vaan niita peruslausahduksia kuten "my name is" ja muuta sellaista kivaa. Eli viikossa ehtii hyvin unohtaa mita edellisella tunnilla ollaan tehty. Ei kiva.
Mutta jos vaikka yhdistettais naa kaksi teoriaa ni eikos se kuulostais jo aika kivalta. Opetetaan, mut ei kuitenkaan opeteta. En muista missa vaiheessa kuulemma saa valita mita vierasta kielta alkaa lukemaan, mutta vaihtoehtoina on muistaakseni englanti, espanja ja saksa. Ja kuten me suomalaiset emme hirvean helposti lahde venajan opiskelun kelkkaan, myoskaan ranskalaiset eivat suosi saksan opiskelua, historiallisista syista. Sen sijaan espanja valitaan lahes aina englannin sijaan, eli mikali et olisikaan kovin hyva englannintaitoinen ihminen niin jos osaat vaikka espanjaa niin silla sa saatat parjata Ranskassakin.
Nain ollaan saatu teitakin sivistettya pienen hetken verran. Ei tarvitse enaa ihmetella tata omituisten otusten puhumattomuuden kerhoa, ja kuinka keskella Eurooppaa sijaitseva maa ei kykene kansainvaliseen kommunikaatioon. Nih.
Asiaseikka nro. 3: Opi perussanat, osaat puhua lasta.
Tai ainakin melkein. Patee vain siina tapauksessa jos lapsi on nuori, eika osaa itse kovinkaan montaa sanaa. Mutta mikali ranskalainen mukula itse osaa aidinkieltaan paremmin kuin sina, niin peli on vain osittain menetetty. Silloin taytyy toistaa itseaan.
Tassa viime maanantaina kun olimme perheeni isan sisaren ja taman perheen luona kylassa (se joilla on hieno uima-allas pihalla), niin siella oli porukan kuopustytto, vahan kehitysvammainen olettaisin, tuskin edes kymmentakaan vuotta. Kauheesti halusi aina jotain sanoa, ja ainoat asiat mita osasin kyseiselle tyttoselle sanoa, olivat "Non", "Je ne comprends pas", "Je ne parle pas français", "Mange pas", "je m'appelle Krista", "Merci" ja "S'il vous plaît". Ja suomennettuna ei, en ymmarra, en puhu ranskaa, ala syo, minun nimeni on Krista, kiitos (kun joku antaa jotain) seka kiitos (kun pyydat jotain).
Hyvin sita kuitenkin noillakin parjasi, vaikka lapsi ei suostunut uskomaan etta en osaa ranskaa vaikka juuri olen puhunut. Si, si, vastasi han niin kovin aina takaisin. Mutta ei taida tytontyllero ymmartaa viela kansainvalisia asioita. Kauheasti kaytin aina kieltosanaa, koska tytto tuppasi ottamaan jotain kiellettya, laittamaan suuhunsa jotain mita sinne ei kuuluisi edes laittaa tai teki jotain tyhmaa/muuta vastaavaa. Hienoa kun han halusi aina valilla sanoa jotain mutta kun meikaraukka ei vaan ymmartany. Jossain vaiheessa kuitenkin sain kuulla, etta taa tyttonen oli menny "valittamaan" ku ma koko sanon vaan ei :"D
Etta silla lailla. Mutta pienellakin sanavarastolla parjaa jo pitkalle. Suosittelen siis opettelemaan jokaisesta kielesta (tai ainakin tarkeimmista) ne muutamat perussanat joilla parjaa kaikkien kanssa.
Asiaseikka nro. 4: Patonkia!
Eli miksi sanotaan ranskalaisten olevan patonkien peraan niin kovin, ja onko se edes totta. Noh, voin kertoa etta kylla se on totta. Viime lauantaina sain olla tutustumassa vieressa olevan leipomopuolen toimintaan, ja ehdin kysella talta pakkaajatytolta vaikka mita kaikkea. Han osasi tosi tosi tosi hyvin englantia, ja oli kylla ihana tunne ku pystyi puhumaan enemmankin kuin pari kolme sanaa :D
Kuitenkin, autoin siina sitten leipien (patonkien) pakkailussa ja hyllyille viemisessa. Kyselin samalla vahan etta onko sellaista oikein kiireista paivaa, ja vastauksena oli etta kylla, lauantait on niita kiireisimpia, koska on viikonloppu. Ihmiset haluaa kuulemma silloin eniten ostaa tavaraa. Ja sen kylla huomas noista tuoreista patongeista. Oltiin viety pari hyllykkoa tayteen ja palattiin pakkaamaan seuraavia, kuluu ehka viisi minuuttia ja viedaan uudet patongit kaupan puolella ---> hyllyt on melkeen jo tyhjat!
Hyva etten suu auki siina ollu, mutta kulmat ainakin nousi kysyvasti ylos. En olis tosiaankaan uskonu etta sita patonkia menee niin hirveita maaria, ja koko ajan siella leipomossa valmistu uusia patonkeja. Mutta nyt ymmarran miten sita niin paljon kuluu... yksikin ihminen voi hamstrata itselleen nelja patonkia (ma voin todistaa, ma nain!). Toisin ku kotomaassa kun ostetaan ehka maksimissaan kaks, mutta yleisimmin vaan yksi patonki. Etta sillai. Mutta on se kuitenki aikast hyvaa :))
Asiaseikka nro. 5: Tyokaverit. Keita he ovat?
Hyvin omituisia, rentoja, laulavaisia ja humoristisia tyyppeja sanon mina. Radio kun pauhaa sinne jonnekin iltapaivaan asti, ja samat kappaleet pyorivat kerta toisensa jalkeen kyllastymiseen asti, niin naa yhdet vaan lahes aina hoilaa niitten mukana. On tullu varmaan jonkinnakoinen aivopesu musiikin kautta.
Eihan siina muuten mitaan outoa oliskaan, mutta taa yks mies, sanotaan nimeksi vaikka Guil (ku en oikein tiia millattiin se oikeen lausutaan tai kirjotetaan), tuppaa vetamaan vahan kovaa ja korkealta :") Ma pystyn joka paiva kuulemaan mun paassani kertosaekohdan Shakiran uusimmasta biisista, kohdan "I'm addicted to you" tan miehen sulosointuisella korkealla aanella. Ja han muutenkin paastelee jotain outoja aania ni mua rupee aina naurattamaan. Ja totta kai han sitten varmaan joka kerta tarkistaa etta miten ma oikeen reagoin. Mut onneks oon oppinu pitamaan naamani peruslukemilla :D Joskus tosin tulee totaalisia repeamisia kun se hiippari toilailee tai tekee jotain...
Asiaseikka nro. 6: Karpanen konditoriassa!
Tanaankin oli varsin hauska paiva, koska siella konnarihuoneessa oli karpanen!!! Ihmettelin eka etta mita se hopottaa (kun englantia ei osaa kuin muutaman sanan verran), jotain mush han aina sanoi, ja jossain vaiheessa huitoi. Katsoin vahan sillai oudosti ja han vaan selittaa jotain ranskaksi. No kylla maki sen karpasen olin nahny mun en ollu vaivautunu sen porraamiselle mitaan tekemaan.
Jossakin vaiheessa Guil alkoi "miekkailemaan" paletin kanssa. Ulkopuolisen silmin nahtyna varmaan tosi mielenkiintoista. Huiteli siina sitten ilmaa ja yritti seivastaa pienta porisijaa. Ja ma en voinu muuta ku hekotella sille touhulle, niin holmon nakosta ku se olikin. Ei mennyt kauaakaan kun mies ryntasi leipomoa kohden, ajattelin vaan etta mitakohan se nyt oikein keksi. Mutta iloisena tuli takaisin ja riemuissaan kertoi karpasen olevan kuollut; "It's dead!" :")
Iltapaivalla oli taas yksi karpanen, mutta nyt han rupesi polkemaan jalkaa, ja mina kun en aluksi tiennyt mita varten niin kylla oli taas mullakin riemu katossa.
Asiaseikka nro. 7: "Oui, je sais."
Mulla ei oo sitten kylla yhtaan mahdollisuutta olla anonyymina Leclercin kaupassa. Nimittain kun tassa eraana paivana olin toista lahdossa, otin kaapista mukaani tyovaatteet (kun en kerta niita tarvitsekaan), jotka oli erillisessa pussissa. Poistuin normaaliin tapaan siita infotiskin viereisesta portista (mista paasee vaan yhteen suuntaan), niin taa yks infonainen pyytaa mua pysahtymaan. Sitten han sanoo jotain ja osottaa kassia, ymmarran asian ja ojennan sen hanen tutkittavaksi. Sitten taas sanoo jotain, johon vastaan etta en puhu ranskaa. Ja mun yllatyksekseni nainen vastaa vaan etta "kylla, mina tiedan".
Niin etta anteeksi mita? Mun naamavarkkini tiedetaan jo siinakin pisteessa. Hieno homma hei.
Asiaseikka nro. 8: Hei hou ja rommia pullo!
Eli miten esipomomies osaa olla hauska.
Patrice on miehen nimi, ja tanaan iltapaivalla tultuani toihin han opettaa mulle yhden kreemin tekemista. Sitten kun han haki eraan ponikan, jossa oli jotain nestemaista, han sanoo sen olevan rommia. Aattelin kuulleeni vaarin ja toistan sitten kysyvasti. Kylla vain, sanoo han, mutta ei kannata juoda sita. Muuten tulee sellaseks etta "ooooooohhh Finlaaaand, Finlaaaand!" laulaa han ja leikkii vahan hiprakassa olevaa. Ja mulla on taas hauskaa.
Ja kun myohemmin tehdaan kostutuslienta croisantteja varten, han kaataa rommia ja jotain hyvin nestemaista siirappia. Tapansa mukaan han kaskee mua maistamaan, ja ma hullu vahan eparoiden kastan sormeni sinne ja maistan. Hyi olkoon! Kylla naki ilmeisesti mun ilmeestan kun alko miesta naurattaa. Sit han sanoo vaan etta se on hyvaa ja maistelee sielta itsekin, tehden oikeen sellasia ylitsevuotavan autuaita aania. Ja ma vaan naytan yuck-ilmetta...
...josta paastaankin sitten taman paivan aiheeseen, eli salaisuuksien paljastamiseen!!!
Kyseessa on siis kreemien valmistusta :D Kolmen eri kreemin valmistuksen sain selville. Se, mita ranskalaiset kutsuu crème patisserieksi, on oikeasti vaniljakreemia. Sita ma kylla veikkasinkin varista paatellen, mutta varmaks en uskaltanu menna vannomaan.
Mantelikreemi:
5kg voita, 5kg sokeria ---> vatkataan.
5kg mantelijauhetta ---> sekoitetaan joukkoon.
5kg munia/munamassaa ---> kaadetaan hiljalleen sekaan.
Ja lopuksi lisataan rommia, korkeintaan ehka puolisen litraa.
Peruskreemi:
Crème patissieria 6kg.
4litraa kermaa vatkataan vaahdoksi.
Massat yhdistetaan.
Eli jos jollakulla on aikaa ja innostusta ni kokeilemaan vaan (mut ei ehka ihan noin suurina maarina :D), kertokoot kuitenkin mullekin millasta tulee. Ja sit tietty tohon peruskreemiin voi lisata mita ikina aromia haluaakaan.
Se niista salaisuuksista sitten, kaikki mita ei oo erikseen kiellettya, on sallittua. Ja esipomomies Patricekin sano etta voin kirjottaa ylos ni voin Suomessakin tehda ;)
Mut se on nyt sitten suihkun ja nukkumaanmenon paikka, huomenna taas yhdeksan tunnin tyopaiva edessa.
Mulla kun ei nyt ole juurikaan sen ihmeempaa sanottavaa ni ajattelin vahan ottaa itseani kiinni ja sisallyttaa tahan tekstiin sellaisia asiaseikkoja, joita on jaanyt mainitsematta tahan mennessa. Kaikkia hauskoja, kivoja, outoja ynna muita juttuja ei aina (lue ei lahinna koskaan) muista enaa siina vaiheessa kun niista pitaisi jotain kertoa. Noh, ma olen yrittanyt olla sen verran ahkera ja koettanu kirjottaa joitain tapahtumia aina vihkoon ylos etta muistan pistaa sanaa eteenpain. Aloitetaanpa sitten tama kahdeksan asian lista.
Asiaseikka nro. 1: Stagiaire Patisserie.
Eli toisin sanoen mun nimikylttini pukkarin kaapin ovessa :)) Nyt on kylla niin pakko myontaa, etta kaikki todellakin kuulostaa hienommalta ranskaksi. Toi on vahan tommonen kauniimpi ja antaa ammattimaisemman kuvan ku suomalaisittain oleva teksti "Harjoittelija". Pfffffff!
Asiaseikka nro. 2: Englannin osaaminen Ranskassa.
Eli miksi ranskalaiset eivat osaa puhua englantia, vaikka maa onkin sen verran kansainvalinen etta tarttis osata. Noh, ma olen tata kyselly pariltakin henkilolta, molemmilta tuli tosin hiukan erilainen vastaus tai sitten ma en vaan oikeen saanu niitten puheesta sen vertaa kiinni.
Ensimmaisen mukaan englantia opetetaan vasta lukiossa, jonne ei ole pakko edes hakeutua peruskoulun jalkeen. Mikali siis tapaat ranskalaisen joka osaa englantia suhteellisenkin hyvin, olet luultavasti tavannut ihmisen, joka on sivistanyt itseaan paikallisen lukion penkilla. Ole siis iloinen siita.
Toinen tapaus kertoi, etta englannin opetus aloitetaan 11-vuotiaana, ja sita on kaksi tuntia viikossa. Opetellaan siis ihan vaan niita peruslausahduksia kuten "my name is" ja muuta sellaista kivaa. Eli viikossa ehtii hyvin unohtaa mita edellisella tunnilla ollaan tehty. Ei kiva.
Mutta jos vaikka yhdistettais naa kaksi teoriaa ni eikos se kuulostais jo aika kivalta. Opetetaan, mut ei kuitenkaan opeteta. En muista missa vaiheessa kuulemma saa valita mita vierasta kielta alkaa lukemaan, mutta vaihtoehtoina on muistaakseni englanti, espanja ja saksa. Ja kuten me suomalaiset emme hirvean helposti lahde venajan opiskelun kelkkaan, myoskaan ranskalaiset eivat suosi saksan opiskelua, historiallisista syista. Sen sijaan espanja valitaan lahes aina englannin sijaan, eli mikali et olisikaan kovin hyva englannintaitoinen ihminen niin jos osaat vaikka espanjaa niin silla sa saatat parjata Ranskassakin.
Nain ollaan saatu teitakin sivistettya pienen hetken verran. Ei tarvitse enaa ihmetella tata omituisten otusten puhumattomuuden kerhoa, ja kuinka keskella Eurooppaa sijaitseva maa ei kykene kansainvaliseen kommunikaatioon. Nih.
Asiaseikka nro. 3: Opi perussanat, osaat puhua lasta.
Tai ainakin melkein. Patee vain siina tapauksessa jos lapsi on nuori, eika osaa itse kovinkaan montaa sanaa. Mutta mikali ranskalainen mukula itse osaa aidinkieltaan paremmin kuin sina, niin peli on vain osittain menetetty. Silloin taytyy toistaa itseaan.
Tassa viime maanantaina kun olimme perheeni isan sisaren ja taman perheen luona kylassa (se joilla on hieno uima-allas pihalla), niin siella oli porukan kuopustytto, vahan kehitysvammainen olettaisin, tuskin edes kymmentakaan vuotta. Kauheesti halusi aina jotain sanoa, ja ainoat asiat mita osasin kyseiselle tyttoselle sanoa, olivat "Non", "Je ne comprends pas", "Je ne parle pas français", "Mange pas", "je m'appelle Krista", "Merci" ja "S'il vous plaît". Ja suomennettuna ei, en ymmarra, en puhu ranskaa, ala syo, minun nimeni on Krista, kiitos (kun joku antaa jotain) seka kiitos (kun pyydat jotain).
Hyvin sita kuitenkin noillakin parjasi, vaikka lapsi ei suostunut uskomaan etta en osaa ranskaa vaikka juuri olen puhunut. Si, si, vastasi han niin kovin aina takaisin. Mutta ei taida tytontyllero ymmartaa viela kansainvalisia asioita. Kauheasti kaytin aina kieltosanaa, koska tytto tuppasi ottamaan jotain kiellettya, laittamaan suuhunsa jotain mita sinne ei kuuluisi edes laittaa tai teki jotain tyhmaa/muuta vastaavaa. Hienoa kun han halusi aina valilla sanoa jotain mutta kun meikaraukka ei vaan ymmartany. Jossain vaiheessa kuitenkin sain kuulla, etta taa tyttonen oli menny "valittamaan" ku ma koko sanon vaan ei :"D
Etta silla lailla. Mutta pienellakin sanavarastolla parjaa jo pitkalle. Suosittelen siis opettelemaan jokaisesta kielesta (tai ainakin tarkeimmista) ne muutamat perussanat joilla parjaa kaikkien kanssa.
Asiaseikka nro. 4: Patonkia!
Eli miksi sanotaan ranskalaisten olevan patonkien peraan niin kovin, ja onko se edes totta. Noh, voin kertoa etta kylla se on totta. Viime lauantaina sain olla tutustumassa vieressa olevan leipomopuolen toimintaan, ja ehdin kysella talta pakkaajatytolta vaikka mita kaikkea. Han osasi tosi tosi tosi hyvin englantia, ja oli kylla ihana tunne ku pystyi puhumaan enemmankin kuin pari kolme sanaa :D
Kuitenkin, autoin siina sitten leipien (patonkien) pakkailussa ja hyllyille viemisessa. Kyselin samalla vahan etta onko sellaista oikein kiireista paivaa, ja vastauksena oli etta kylla, lauantait on niita kiireisimpia, koska on viikonloppu. Ihmiset haluaa kuulemma silloin eniten ostaa tavaraa. Ja sen kylla huomas noista tuoreista patongeista. Oltiin viety pari hyllykkoa tayteen ja palattiin pakkaamaan seuraavia, kuluu ehka viisi minuuttia ja viedaan uudet patongit kaupan puolella ---> hyllyt on melkeen jo tyhjat!
Hyva etten suu auki siina ollu, mutta kulmat ainakin nousi kysyvasti ylos. En olis tosiaankaan uskonu etta sita patonkia menee niin hirveita maaria, ja koko ajan siella leipomossa valmistu uusia patonkeja. Mutta nyt ymmarran miten sita niin paljon kuluu... yksikin ihminen voi hamstrata itselleen nelja patonkia (ma voin todistaa, ma nain!). Toisin ku kotomaassa kun ostetaan ehka maksimissaan kaks, mutta yleisimmin vaan yksi patonki. Etta sillai. Mutta on se kuitenki aikast hyvaa :))
Asiaseikka nro. 5: Tyokaverit. Keita he ovat?
Hyvin omituisia, rentoja, laulavaisia ja humoristisia tyyppeja sanon mina. Radio kun pauhaa sinne jonnekin iltapaivaan asti, ja samat kappaleet pyorivat kerta toisensa jalkeen kyllastymiseen asti, niin naa yhdet vaan lahes aina hoilaa niitten mukana. On tullu varmaan jonkinnakoinen aivopesu musiikin kautta.
Eihan siina muuten mitaan outoa oliskaan, mutta taa yks mies, sanotaan nimeksi vaikka Guil (ku en oikein tiia millattiin se oikeen lausutaan tai kirjotetaan), tuppaa vetamaan vahan kovaa ja korkealta :") Ma pystyn joka paiva kuulemaan mun paassani kertosaekohdan Shakiran uusimmasta biisista, kohdan "I'm addicted to you" tan miehen sulosointuisella korkealla aanella. Ja han muutenkin paastelee jotain outoja aania ni mua rupee aina naurattamaan. Ja totta kai han sitten varmaan joka kerta tarkistaa etta miten ma oikeen reagoin. Mut onneks oon oppinu pitamaan naamani peruslukemilla :D Joskus tosin tulee totaalisia repeamisia kun se hiippari toilailee tai tekee jotain...
Asiaseikka nro. 6: Karpanen konditoriassa!
Tanaankin oli varsin hauska paiva, koska siella konnarihuoneessa oli karpanen!!! Ihmettelin eka etta mita se hopottaa (kun englantia ei osaa kuin muutaman sanan verran), jotain mush han aina sanoi, ja jossain vaiheessa huitoi. Katsoin vahan sillai oudosti ja han vaan selittaa jotain ranskaksi. No kylla maki sen karpasen olin nahny mun en ollu vaivautunu sen porraamiselle mitaan tekemaan.
Jossakin vaiheessa Guil alkoi "miekkailemaan" paletin kanssa. Ulkopuolisen silmin nahtyna varmaan tosi mielenkiintoista. Huiteli siina sitten ilmaa ja yritti seivastaa pienta porisijaa. Ja ma en voinu muuta ku hekotella sille touhulle, niin holmon nakosta ku se olikin. Ei mennyt kauaakaan kun mies ryntasi leipomoa kohden, ajattelin vaan etta mitakohan se nyt oikein keksi. Mutta iloisena tuli takaisin ja riemuissaan kertoi karpasen olevan kuollut; "It's dead!" :")
Iltapaivalla oli taas yksi karpanen, mutta nyt han rupesi polkemaan jalkaa, ja mina kun en aluksi tiennyt mita varten niin kylla oli taas mullakin riemu katossa.
Asiaseikka nro. 7: "Oui, je sais."
Mulla ei oo sitten kylla yhtaan mahdollisuutta olla anonyymina Leclercin kaupassa. Nimittain kun tassa eraana paivana olin toista lahdossa, otin kaapista mukaani tyovaatteet (kun en kerta niita tarvitsekaan), jotka oli erillisessa pussissa. Poistuin normaaliin tapaan siita infotiskin viereisesta portista (mista paasee vaan yhteen suuntaan), niin taa yks infonainen pyytaa mua pysahtymaan. Sitten han sanoo jotain ja osottaa kassia, ymmarran asian ja ojennan sen hanen tutkittavaksi. Sitten taas sanoo jotain, johon vastaan etta en puhu ranskaa. Ja mun yllatyksekseni nainen vastaa vaan etta "kylla, mina tiedan".
Niin etta anteeksi mita? Mun naamavarkkini tiedetaan jo siinakin pisteessa. Hieno homma hei.
Asiaseikka nro. 8: Hei hou ja rommia pullo!
Eli miten esipomomies osaa olla hauska.
Patrice on miehen nimi, ja tanaan iltapaivalla tultuani toihin han opettaa mulle yhden kreemin tekemista. Sitten kun han haki eraan ponikan, jossa oli jotain nestemaista, han sanoo sen olevan rommia. Aattelin kuulleeni vaarin ja toistan sitten kysyvasti. Kylla vain, sanoo han, mutta ei kannata juoda sita. Muuten tulee sellaseks etta "ooooooohhh Finlaaaand, Finlaaaand!" laulaa han ja leikkii vahan hiprakassa olevaa. Ja mulla on taas hauskaa.
Ja kun myohemmin tehdaan kostutuslienta croisantteja varten, han kaataa rommia ja jotain hyvin nestemaista siirappia. Tapansa mukaan han kaskee mua maistamaan, ja ma hullu vahan eparoiden kastan sormeni sinne ja maistan. Hyi olkoon! Kylla naki ilmeisesti mun ilmeestan kun alko miesta naurattaa. Sit han sanoo vaan etta se on hyvaa ja maistelee sielta itsekin, tehden oikeen sellasia ylitsevuotavan autuaita aania. Ja ma vaan naytan yuck-ilmetta...
...josta paastaankin sitten taman paivan aiheeseen, eli salaisuuksien paljastamiseen!!!
Kyseessa on siis kreemien valmistusta :D Kolmen eri kreemin valmistuksen sain selville. Se, mita ranskalaiset kutsuu crème patisserieksi, on oikeasti vaniljakreemia. Sita ma kylla veikkasinkin varista paatellen, mutta varmaks en uskaltanu menna vannomaan.
Mantelikreemi:
5kg voita, 5kg sokeria ---> vatkataan.
5kg mantelijauhetta ---> sekoitetaan joukkoon.
5kg munia/munamassaa ---> kaadetaan hiljalleen sekaan.
Ja lopuksi lisataan rommia, korkeintaan ehka puolisen litraa.
Peruskreemi:
Crème patissieria 6kg.
4litraa kermaa vatkataan vaahdoksi.
Massat yhdistetaan.
Eli jos jollakulla on aikaa ja innostusta ni kokeilemaan vaan (mut ei ehka ihan noin suurina maarina :D), kertokoot kuitenkin mullekin millasta tulee. Ja sit tietty tohon peruskreemiin voi lisata mita ikina aromia haluaakaan.
Se niista salaisuuksista sitten, kaikki mita ei oo erikseen kiellettya, on sallittua. Ja esipomomies Patricekin sano etta voin kirjottaa ylos ni voin Suomessakin tehda ;)
Mut se on nyt sitten suihkun ja nukkumaanmenon paikka, huomenna taas yhdeksan tunnin tyopaiva edessa.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Kultturellista ostostelua
Tanaan oli varsin mukava paiva. Mun sormet pysy toissa lampimana pidempaan ku koskaan aikasemmin, eli pienet sille. Sitten ma paasin tekemaan semmosta kivaa hienoutta mansikkaleivospohjan paalle: ensin kaakaojauhetta, sitten kiilletta, pienimuotoista kreemipursotusta, mansikan puolikkaita ja appelsiinin lohkoja, seka lopuksi viela vahan suklaakoristeiden asettelua. Kylla ma nyt oon hirmusen ylpea ittestani ku niista tuli aika hienoja. Tosin mallista tein mutta teinpahan kuitenkin!
Muutenkin sellanen aika rento paiva. Tanaan tuli kylla huomattua ettei omatoimisuus kannata... Stefan naytti mulle etta ma puran laatikoista sellasia pienia valmiita piirakkapohjia pelleille. No siina oli sitten kolme laatikkoa ja viimeista avatessani huomasin, etta siella on sellasia isoja. Pistin nekin sitten siihen peraan ja just ku olin repimassa sita laatikkoa auki ni Jean-Philip (tai mikalie onkaan hanen nimensa) sanoo etta non non non ja ma vaan jahmetyn siihen paikkaan. Aattelin etta selva, ehka han tarvii sita laatikkoa johonkin ni lasken sen vaan sitten siihen. Sit naa molemmat miehet alkaa ottaa niita isojen piirakoiden pelteja pois ja purkaa ne kaikki pohjat takas siihen laatikkoon ja ma katon vaan vieresta etta anteeks mita te oikein teette. J-P sanoo sitten vaan etta désolee, Stefan tuo sielta sitten uuden laatikon missa oli lisaa niita pikkusia pohjia. Jaahas, etta vaaran laatikon olit sitten tuonu, kiitos siitakin. Ja ma ku olin niin hirveen reipas ja ahkera ja ihana ja mitalie ku laitoin ne isotkin ilman pyytamatta ja sit tolleen vaan otetaan kaikki pois. Reilua hei jatkat, tosi reilua.
Toista paasin klo 12, ja oltiin sitten sovittu treffit Antoniinan kanssa kaupungille ku hankin paasi sillon omista toista. Oltiin vahan niinku suunniteltu etta mennaan shoppailemaan. Ensin kaytiin kuitenkin syomassa yhdessa ravintolassa, ja paadyttiin sitten molemmat samaan pitsaan, missa oli tomaattisoosia, juustoa, sienia ja vaaleaa lihaa/kinkkua. Tosin Antoniina ei halunnu sienia. Hienosti osattiin tilata ja maksaa meijan ateriat ilman etta piti periaatteessa sanoa ettei me puhuta ranskaa. Oletettiin vaan (tai ainakin ma oletin) etta mita se tarjoilija/tilauksen tekija meille sanos ja sen mukaan sitten mentiin :D
Saatiin mielenkiintosen nakoset veitset :D Se nainen vei meilta tavalliset pois :"(
Ei siis silla etta me niita mihinkaan olis tarvittu... mutta kuitenkin.
Taa ruoka taalla on muuten aika lailla erilaista ku mita Suomessa. Kana on ihan perustuttuhuttua sapuskaa, mutta se on ollu lahinna sellasessa muodossa, etta ne luutkin on ollu kiinni siina lihassa. Eli sitten on saanu narpia aikansa ennen ku mitaan ruokaa on saanut maaruunsa. Sitten on ollu jotain sellasia possufileita, ihan hyvia kuitenkin. Ja ranskalaisia papuja olen maistellu, nekin oli aika hyvia. Pelottavan nakosia vaan, tuli mieleen vahan jonkun elaimen suolikanavat. Eli hyvaa ruokahalua ja muuta kivaa.
Niilla lauantain yllatysjuhlissa syotiin jotain ihme papukastiketta tai -lienta. Ei sita taida voida oikeen kastikkeeksi sanoa ku se ei ollu niinku kastiketta, vaan sita syotiin ihan vaan sellasenaan, ilman lisukkeita. Tai no, oli siina sitten leipaa. Mut kuulin sellasen hyvan vinkin noihin papuihin liittyen. Kun niista kuulemma tulee helposti ilmavaivoja, ni mikali haluaa kuitenkin syoda papuja mutta ei saada kaasuongelmia, kannattaa laittaa siihen papujen sekaan porkkanaa. Porkkana kuulemma imee ne kaasut itseensa ja sitten voi syoda kaikessa rauhassa niita papuja. Mutta jattakaa ne porkkanat rauhaan, niissa on kaasuja.
Sitten on tullu kokeiltu ihan uusiakin juttuja. Kuten yhtena kertana oli jotain lihaa, mika naytti hyvin oudolta, eika Catherine suostunu kertomaan mita se on ennen ku oon maistanu. Hyvaahan se oli mutta nimi ranskaksi tai englanniksi ei kertonu yhtaan mitaan. Eiku sitten myohemmin vaan vahan sanakirjaa kayttamaan niin selvis etta se on kanan tai ankan lihasmahaa... mielenkiintoista. Ruokahalua herattava termi. Nam.
Edellisiltana ma maistoin simpukoita. Ei ollu mikaan makunystyroita hiveleva kokemus, taidan jattaa vastaisuudessa valiin. Paitsi etta menin lupautumaan maistamaan sita uudestaan jonkun muun ruuan yhteydessa. Jesh. Sitten olen syonyt jotain outoa kala-rapupotkoa, joka sekin oli kylla tosi hyvaa. Porsaasta tehtya makkarapotkoa sipsien kera (se oli outo yhdistelma). Ratatouillea, hyi. Hunajamelonia (oletin etta se oli sita), hyi. Juustoa, osittain hyi mutta Camembert oli siedettavaa syotavaa.
Kaiken lisaksi ainakin tassa perheessa melkeen kaikkeen ruokaan lisataan joko majoneesia tai jotain muuta kastiketta. Eli hirrrrrrveen terveellisesti taalla syodaan. Ja nyt ma voin paljastaa mun yhden synkan salaisuuden... mun vakituiseen aamupalaan liittyen...
Briossia, jonka paalla on Nutellaa, seka juomana kuumaa kaakaota.... hirrrrrveen terveellista!
Nutella ihan vaan sen takia etta se peittaa briossin maun :----) ku se maistuu vahan oudolta.
Mutta joo, mennaanpa sitten taas asiaan. Kuten otsikkokin kertoo (mun tekstini lisaksi), niin shoppailtiin vahan kaikenlaista. Meijan piti kylla kayda ton ravintolakaynnin jalkeen jossain kahvilassa, mutta arvatkaapa vaan onko MIKAAN kauppa auki 12 ja 15 valilla.... Voin kertoa etta ei ole. Eihan me sita taas tiedetty. Harhailtiin vahan joka puolella kaupunkia kun yritettiin etsia mita tahansa auki olevaa kahvilaa, kauppaa tai muuta vastaavaa. Tyhma Ranska.
Antoniinaa odottamassa. Vauhdikas ajopeli alla. VRUUUUUUUUMMMM!!!
Katuja kierrellessa, ruoka tuli vastaan joka kadunkulmassa... Mutta voi, kun vain jokin paikka auki olis' ollut...
Sitten paadyttiin menemaan Leclercin kauppakeskukseen ostoksille kun kerran mikaan kauppa ei suostunut oviaan meille avaamaan. Sniif.
24 kpl Twix-patukoita 3,30... lievasti sanottuna epareilua.
Mmmmm... Kinder Bueno-hetki. "Because you got in France!"
Maaratietoiset askeleet johtavat kohti vieressa olevaa ostoskeskusta
ja sen aaneen huutavia vaatekauppoja.
Ja ma seuraan kiltisti perassa :D
Ja niinhan siina sitten kavi etta kun mun toiveissa oli saada ostetuksi aurinkolasit ja yhden sandaalit (kiilakorkoiset mielellaan), niin tuloksena oli jotain ihan muuta...
...eli toisin sanoen kaks kirjaa ja yhdeksan paitaa :----) Hups.
Mut noi kirjat on hyvin hyvin kultturelleja, toisessa (tossa isommassa) on meinaan hienoja kuvia Ranskan kauneimmista maisemista, ja pienemmassa kirjassa taas tietoa eri Ranskalaisista kylista, kauneista sellaisista myoskin (taivutinko oikein?). Yhteensa mun kukkaron pohjaani kulutettiin yli satasen verran 0:) Mutta panostus itseen kannattaa aina! Varsinkin kun tallasia ostoksia tulee tehtya vuodessa korkeintaan kaksi, mutta yleensa kerran tai ei yhtaan. Ja Suomessa on kallista. Ja ne vaatteet kilju ikavasti mun korvaani etta "OSTA MUT OSTA MUT" ni enhan ma sit kestany kuulla sita melua enempaa. Tein kaikille vaan palveluksen.
Nih.
Ainii. Maanantain reissulla kun satuin saamaan itselleni punaisen nenan auringon aiheuttamana, niin punakuono edelleenkin viela olen. Mutta ei se sentaan ihan niin paljoa enaa hohkaa :"D
Muutenkin sellanen aika rento paiva. Tanaan tuli kylla huomattua ettei omatoimisuus kannata... Stefan naytti mulle etta ma puran laatikoista sellasia pienia valmiita piirakkapohjia pelleille. No siina oli sitten kolme laatikkoa ja viimeista avatessani huomasin, etta siella on sellasia isoja. Pistin nekin sitten siihen peraan ja just ku olin repimassa sita laatikkoa auki ni Jean-Philip (tai mikalie onkaan hanen nimensa) sanoo etta non non non ja ma vaan jahmetyn siihen paikkaan. Aattelin etta selva, ehka han tarvii sita laatikkoa johonkin ni lasken sen vaan sitten siihen. Sit naa molemmat miehet alkaa ottaa niita isojen piirakoiden pelteja pois ja purkaa ne kaikki pohjat takas siihen laatikkoon ja ma katon vaan vieresta etta anteeks mita te oikein teette. J-P sanoo sitten vaan etta désolee, Stefan tuo sielta sitten uuden laatikon missa oli lisaa niita pikkusia pohjia. Jaahas, etta vaaran laatikon olit sitten tuonu, kiitos siitakin. Ja ma ku olin niin hirveen reipas ja ahkera ja ihana ja mitalie ku laitoin ne isotkin ilman pyytamatta ja sit tolleen vaan otetaan kaikki pois. Reilua hei jatkat, tosi reilua.
Toista paasin klo 12, ja oltiin sitten sovittu treffit Antoniinan kanssa kaupungille ku hankin paasi sillon omista toista. Oltiin vahan niinku suunniteltu etta mennaan shoppailemaan. Ensin kaytiin kuitenkin syomassa yhdessa ravintolassa, ja paadyttiin sitten molemmat samaan pitsaan, missa oli tomaattisoosia, juustoa, sienia ja vaaleaa lihaa/kinkkua. Tosin Antoniina ei halunnu sienia. Hienosti osattiin tilata ja maksaa meijan ateriat ilman etta piti periaatteessa sanoa ettei me puhuta ranskaa. Oletettiin vaan (tai ainakin ma oletin) etta mita se tarjoilija/tilauksen tekija meille sanos ja sen mukaan sitten mentiin :D
 |
| Me odotamme tilausta saapuvaksi... Ja kokikset vain odottavat meita. Oikea oravanpyora. |
 |
| Mmmmmm... Pizza La Royale. Koska olen sen arvoinen! |
Ei siis silla etta me niita mihinkaan olis tarvittu... mutta kuitenkin.
Taa ruoka taalla on muuten aika lailla erilaista ku mita Suomessa. Kana on ihan perustuttuhuttua sapuskaa, mutta se on ollu lahinna sellasessa muodossa, etta ne luutkin on ollu kiinni siina lihassa. Eli sitten on saanu narpia aikansa ennen ku mitaan ruokaa on saanut maaruunsa. Sitten on ollu jotain sellasia possufileita, ihan hyvia kuitenkin. Ja ranskalaisia papuja olen maistellu, nekin oli aika hyvia. Pelottavan nakosia vaan, tuli mieleen vahan jonkun elaimen suolikanavat. Eli hyvaa ruokahalua ja muuta kivaa.
Niilla lauantain yllatysjuhlissa syotiin jotain ihme papukastiketta tai -lienta. Ei sita taida voida oikeen kastikkeeksi sanoa ku se ei ollu niinku kastiketta, vaan sita syotiin ihan vaan sellasenaan, ilman lisukkeita. Tai no, oli siina sitten leipaa. Mut kuulin sellasen hyvan vinkin noihin papuihin liittyen. Kun niista kuulemma tulee helposti ilmavaivoja, ni mikali haluaa kuitenkin syoda papuja mutta ei saada kaasuongelmia, kannattaa laittaa siihen papujen sekaan porkkanaa. Porkkana kuulemma imee ne kaasut itseensa ja sitten voi syoda kaikessa rauhassa niita papuja. Mutta jattakaa ne porkkanat rauhaan, niissa on kaasuja.
Sitten on tullu kokeiltu ihan uusiakin juttuja. Kuten yhtena kertana oli jotain lihaa, mika naytti hyvin oudolta, eika Catherine suostunu kertomaan mita se on ennen ku oon maistanu. Hyvaahan se oli mutta nimi ranskaksi tai englanniksi ei kertonu yhtaan mitaan. Eiku sitten myohemmin vaan vahan sanakirjaa kayttamaan niin selvis etta se on kanan tai ankan lihasmahaa... mielenkiintoista. Ruokahalua herattava termi. Nam.
Edellisiltana ma maistoin simpukoita. Ei ollu mikaan makunystyroita hiveleva kokemus, taidan jattaa vastaisuudessa valiin. Paitsi etta menin lupautumaan maistamaan sita uudestaan jonkun muun ruuan yhteydessa. Jesh. Sitten olen syonyt jotain outoa kala-rapupotkoa, joka sekin oli kylla tosi hyvaa. Porsaasta tehtya makkarapotkoa sipsien kera (se oli outo yhdistelma). Ratatouillea, hyi. Hunajamelonia (oletin etta se oli sita), hyi. Juustoa, osittain hyi mutta Camembert oli siedettavaa syotavaa.
Kaiken lisaksi ainakin tassa perheessa melkeen kaikkeen ruokaan lisataan joko majoneesia tai jotain muuta kastiketta. Eli hirrrrrrveen terveellisesti taalla syodaan. Ja nyt ma voin paljastaa mun yhden synkan salaisuuden... mun vakituiseen aamupalaan liittyen...
Nutella ihan vaan sen takia etta se peittaa briossin maun :----) ku se maistuu vahan oudolta.
Mutta joo, mennaanpa sitten taas asiaan. Kuten otsikkokin kertoo (mun tekstini lisaksi), niin shoppailtiin vahan kaikenlaista. Meijan piti kylla kayda ton ravintolakaynnin jalkeen jossain kahvilassa, mutta arvatkaapa vaan onko MIKAAN kauppa auki 12 ja 15 valilla.... Voin kertoa etta ei ole. Eihan me sita taas tiedetty. Harhailtiin vahan joka puolella kaupunkia kun yritettiin etsia mita tahansa auki olevaa kahvilaa, kauppaa tai muuta vastaavaa. Tyhma Ranska.
Katuja kierrellessa, ruoka tuli vastaan joka kadunkulmassa... Mutta voi, kun vain jokin paikka auki olis' ollut...
Sitten paadyttiin menemaan Leclercin kauppakeskukseen ostoksille kun kerran mikaan kauppa ei suostunut oviaan meille avaamaan. Sniif.
ja sen aaneen huutavia vaatekauppoja.
Ja niinhan siina sitten kavi etta kun mun toiveissa oli saada ostetuksi aurinkolasit ja yhden sandaalit (kiilakorkoiset mielellaan), niin tuloksena oli jotain ihan muuta...
...eli toisin sanoen kaks kirjaa ja yhdeksan paitaa :----) Hups.
Mut noi kirjat on hyvin hyvin kultturelleja, toisessa (tossa isommassa) on meinaan hienoja kuvia Ranskan kauneimmista maisemista, ja pienemmassa kirjassa taas tietoa eri Ranskalaisista kylista, kauneista sellaisista myoskin (taivutinko oikein?). Yhteensa mun kukkaron pohjaani kulutettiin yli satasen verran 0:) Mutta panostus itseen kannattaa aina! Varsinkin kun tallasia ostoksia tulee tehtya vuodessa korkeintaan kaksi, mutta yleensa kerran tai ei yhtaan. Ja Suomessa on kallista. Ja ne vaatteet kilju ikavasti mun korvaani etta "OSTA MUT OSTA MUT" ni enhan ma sit kestany kuulla sita melua enempaa. Tein kaikille vaan palveluksen.
Nih.
Ainii. Maanantain reissulla kun satuin saamaan itselleni punaisen nenan auringon aiheuttamana, niin punakuono edelleenkin viela olen. Mutta ei se sentaan ihan niin paljoa enaa hohkaa :"D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)