Salaisuudet paljastuvat, osa 1

...mutta mitka salaisuudet? Sen saatte selville vasta taman postauksen loppupuolella! Ahakutti kaverit.

Mulla kun ei nyt ole juurikaan sen ihmeempaa sanottavaa ni ajattelin vahan ottaa itseani kiinni ja sisallyttaa tahan tekstiin sellaisia asiaseikkoja, joita on jaanyt mainitsematta tahan mennessa. Kaikkia hauskoja, kivoja, outoja ynna muita juttuja ei aina (lue ei lahinna koskaan) muista enaa siina vaiheessa kun niista pitaisi jotain kertoa. Noh, ma olen yrittanyt olla sen verran ahkera ja koettanu kirjottaa joitain tapahtumia aina vihkoon ylos etta muistan pistaa sanaa eteenpain. Aloitetaanpa sitten tama kahdeksan asian lista.

Asiaseikka nro. 1: Stagiaire Patisserie.
Eli toisin sanoen mun nimikylttini pukkarin kaapin ovessa :)) Nyt on kylla niin pakko myontaa, etta kaikki todellakin kuulostaa hienommalta ranskaksi. Toi on vahan tommonen kauniimpi ja antaa ammattimaisemman kuvan ku suomalaisittain oleva teksti "Harjoittelija". Pfffffff!


Asiaseikka nro. 2: Englannin osaaminen Ranskassa.
Eli miksi ranskalaiset eivat osaa puhua englantia, vaikka maa onkin sen verran kansainvalinen etta tarttis osata. Noh, ma olen tata kyselly pariltakin henkilolta, molemmilta tuli tosin hiukan erilainen vastaus tai sitten ma en vaan oikeen saanu niitten puheesta sen vertaa kiinni.

Ensimmaisen mukaan englantia opetetaan vasta lukiossa, jonne ei ole pakko edes hakeutua peruskoulun jalkeen. Mikali siis tapaat ranskalaisen joka osaa englantia suhteellisenkin hyvin, olet luultavasti tavannut ihmisen, joka on sivistanyt itseaan paikallisen lukion penkilla. Ole siis iloinen siita.

Toinen tapaus kertoi, etta englannin opetus aloitetaan 11-vuotiaana, ja sita on kaksi tuntia viikossa. Opetellaan siis ihan vaan niita peruslausahduksia kuten "my name is" ja muuta sellaista kivaa. Eli viikossa ehtii hyvin unohtaa mita edellisella tunnilla ollaan tehty. Ei kiva.

 Mutta jos vaikka yhdistettais naa kaksi teoriaa ni eikos se kuulostais jo aika kivalta. Opetetaan, mut ei kuitenkaan opeteta. En muista missa vaiheessa kuulemma saa valita mita vierasta kielta alkaa lukemaan, mutta vaihtoehtoina on muistaakseni englanti, espanja ja saksa. Ja kuten me suomalaiset emme hirvean helposti lahde venajan opiskelun kelkkaan, myoskaan ranskalaiset eivat suosi saksan opiskelua, historiallisista syista. Sen sijaan espanja valitaan lahes aina englannin sijaan, eli mikali et olisikaan kovin hyva englannintaitoinen ihminen niin jos osaat vaikka espanjaa niin silla sa saatat parjata Ranskassakin.

Nain ollaan saatu teitakin sivistettya pienen hetken verran. Ei tarvitse enaa ihmetella tata omituisten otusten puhumattomuuden kerhoa, ja kuinka keskella Eurooppaa sijaitseva maa ei kykene kansainvaliseen kommunikaatioon. Nih.


Asiaseikka nro. 3: Opi perussanat, osaat puhua lasta.
Tai ainakin melkein. Patee vain siina tapauksessa jos lapsi on nuori, eika osaa itse kovinkaan montaa sanaa. Mutta mikali ranskalainen mukula itse osaa aidinkieltaan paremmin kuin sina, niin peli on vain osittain menetetty. Silloin taytyy toistaa itseaan.

Tassa viime maanantaina kun olimme perheeni isan sisaren ja taman perheen luona kylassa (se joilla on hieno uima-allas pihalla), niin siella oli porukan kuopustytto, vahan kehitysvammainen olettaisin, tuskin edes kymmentakaan vuotta. Kauheesti halusi aina jotain sanoa, ja ainoat asiat mita osasin kyseiselle tyttoselle sanoa, olivat "Non", "Je ne comprends pas", "Je ne parle pas français", "Mange pas", "je m'appelle Krista", "Merci" ja "S'il vous plaît". Ja suomennettuna ei, en ymmarra, en puhu ranskaa, ala syo, minun nimeni on Krista, kiitos (kun joku antaa jotain) seka kiitos (kun pyydat jotain).

Hyvin sita kuitenkin noillakin parjasi, vaikka lapsi ei suostunut uskomaan etta en osaa ranskaa vaikka juuri olen puhunut. Si, si, vastasi han niin kovin aina takaisin. Mutta ei taida tytontyllero ymmartaa viela kansainvalisia asioita. Kauheasti kaytin aina kieltosanaa, koska tytto tuppasi ottamaan jotain kiellettya, laittamaan suuhunsa jotain mita sinne ei kuuluisi edes laittaa tai teki jotain tyhmaa/muuta vastaavaa. Hienoa kun han halusi aina valilla sanoa jotain mutta kun meikaraukka ei vaan ymmartany. Jossain vaiheessa kuitenkin sain kuulla, etta taa tyttonen oli menny "valittamaan" ku ma koko sanon vaan ei :"D

Etta silla lailla. Mutta pienellakin sanavarastolla parjaa jo pitkalle. Suosittelen siis opettelemaan jokaisesta kielesta (tai ainakin tarkeimmista) ne muutamat perussanat joilla parjaa kaikkien kanssa.


Asiaseikka nro. 4: Patonkia!
Eli miksi sanotaan ranskalaisten olevan patonkien peraan niin kovin, ja onko se edes totta. Noh, voin kertoa etta kylla se on totta. Viime lauantaina sain olla tutustumassa vieressa olevan leipomopuolen toimintaan, ja ehdin kysella talta pakkaajatytolta vaikka mita kaikkea. Han osasi tosi tosi tosi hyvin englantia, ja oli kylla ihana tunne ku pystyi puhumaan enemmankin kuin pari kolme sanaa :D

Kuitenkin, autoin siina sitten leipien (patonkien) pakkailussa ja hyllyille viemisessa. Kyselin samalla vahan etta onko sellaista oikein kiireista paivaa, ja vastauksena oli etta kylla, lauantait on niita kiireisimpia, koska on viikonloppu. Ihmiset haluaa kuulemma silloin eniten ostaa tavaraa. Ja sen kylla huomas noista tuoreista patongeista. Oltiin viety pari hyllykkoa tayteen ja palattiin pakkaamaan seuraavia, kuluu ehka viisi minuuttia ja viedaan uudet patongit kaupan puolella ---> hyllyt on melkeen jo tyhjat!

Hyva etten suu auki siina ollu, mutta kulmat ainakin nousi kysyvasti ylos. En olis tosiaankaan uskonu etta sita patonkia menee niin hirveita maaria, ja koko ajan siella leipomossa valmistu uusia patonkeja. Mutta nyt ymmarran miten sita niin paljon kuluu... yksikin ihminen voi hamstrata itselleen nelja patonkia (ma voin todistaa, ma nain!). Toisin ku kotomaassa kun ostetaan ehka maksimissaan kaks, mutta yleisimmin vaan yksi patonki. Etta sillai. Mutta on se kuitenki aikast hyvaa :))


Asiaseikka nro. 5: Tyokaverit. Keita he ovat?
Hyvin omituisia, rentoja, laulavaisia ja humoristisia tyyppeja sanon mina. Radio kun pauhaa sinne jonnekin iltapaivaan asti, ja samat kappaleet pyorivat kerta toisensa jalkeen kyllastymiseen asti, niin naa yhdet vaan lahes aina hoilaa niitten mukana. On tullu varmaan jonkinnakoinen aivopesu musiikin kautta.

Eihan siina muuten mitaan outoa oliskaan, mutta taa yks mies, sanotaan nimeksi vaikka Guil (ku en oikein tiia millattiin se oikeen lausutaan tai kirjotetaan), tuppaa vetamaan vahan kovaa ja korkealta :") Ma pystyn joka paiva kuulemaan mun paassani kertosaekohdan Shakiran uusimmasta biisista, kohdan "I'm addicted to you" tan miehen sulosointuisella korkealla aanella. Ja han muutenkin paastelee jotain outoja aania ni mua rupee aina naurattamaan. Ja totta kai han sitten varmaan joka kerta tarkistaa etta miten ma oikeen reagoin. Mut onneks oon oppinu pitamaan naamani peruslukemilla :D Joskus tosin tulee totaalisia repeamisia kun se hiippari toilailee tai tekee jotain...


Asiaseikka nro. 6: Karpanen konditoriassa!
Tanaankin oli varsin hauska paiva, koska siella konnarihuoneessa oli karpanen!!! Ihmettelin eka etta mita se hopottaa (kun englantia ei osaa kuin muutaman sanan verran), jotain mush han aina sanoi, ja jossain vaiheessa huitoi. Katsoin vahan sillai oudosti ja han vaan selittaa jotain ranskaksi. No kylla maki sen karpasen olin nahny mun en ollu vaivautunu sen porraamiselle mitaan tekemaan.

Jossakin vaiheessa Guil alkoi "miekkailemaan" paletin kanssa. Ulkopuolisen silmin nahtyna varmaan tosi mielenkiintoista. Huiteli siina sitten ilmaa ja yritti seivastaa pienta porisijaa. Ja ma en voinu muuta ku hekotella sille touhulle, niin holmon nakosta ku se olikin. Ei mennyt kauaakaan kun mies ryntasi leipomoa kohden, ajattelin vaan etta mitakohan se nyt oikein keksi. Mutta iloisena tuli takaisin ja riemuissaan kertoi karpasen olevan kuollut; "It's dead!"   :")

Iltapaivalla oli taas yksi karpanen, mutta nyt han rupesi polkemaan jalkaa, ja mina kun en aluksi tiennyt mita varten niin kylla oli taas mullakin riemu katossa.


Asiaseikka nro. 7: "Oui, je sais."
Mulla ei oo sitten kylla yhtaan mahdollisuutta olla anonyymina Leclercin kaupassa. Nimittain kun tassa eraana paivana olin toista lahdossa, otin kaapista mukaani tyovaatteet (kun en kerta niita tarvitsekaan), jotka oli erillisessa pussissa. Poistuin normaaliin tapaan siita infotiskin viereisesta portista (mista paasee vaan yhteen suuntaan), niin taa yks infonainen pyytaa mua pysahtymaan. Sitten han sanoo jotain ja osottaa kassia, ymmarran asian ja ojennan sen hanen tutkittavaksi. Sitten taas sanoo jotain, johon vastaan etta en puhu ranskaa. Ja mun yllatyksekseni nainen vastaa vaan etta "kylla, mina tiedan".

Niin etta anteeksi mita? Mun naamavarkkini tiedetaan jo siinakin pisteessa. Hieno homma hei.


Asiaseikka nro. 8: Hei hou ja rommia pullo!
Eli miten esipomomies osaa olla hauska.

Patrice on miehen nimi, ja tanaan iltapaivalla tultuani toihin han opettaa mulle yhden kreemin tekemista. Sitten kun han haki eraan ponikan, jossa oli jotain nestemaista, han sanoo sen olevan rommia. Aattelin kuulleeni vaarin ja toistan sitten kysyvasti. Kylla vain, sanoo han, mutta ei kannata juoda sita. Muuten tulee sellaseks etta "ooooooohhh Finlaaaand, Finlaaaand!" laulaa han ja leikkii vahan hiprakassa olevaa. Ja mulla on taas hauskaa.

Ja kun myohemmin tehdaan kostutuslienta croisantteja varten, han kaataa rommia ja jotain hyvin nestemaista siirappia. Tapansa mukaan han kaskee mua maistamaan, ja ma hullu vahan eparoiden kastan sormeni sinne ja maistan. Hyi olkoon! Kylla naki ilmeisesti mun ilmeestan kun alko miesta naurattaa. Sit han sanoo vaan etta se on hyvaa ja maistelee sielta itsekin, tehden oikeen sellasia ylitsevuotavan autuaita aania. Ja ma vaan naytan yuck-ilmetta...



...josta paastaankin sitten taman paivan aiheeseen, eli salaisuuksien paljastamiseen!!!
Kyseessa on siis kreemien valmistusta :D Kolmen eri kreemin valmistuksen sain selville. Se, mita ranskalaiset kutsuu crème patisserieksi, on oikeasti vaniljakreemia. Sita ma kylla veikkasinkin varista paatellen, mutta varmaks en uskaltanu menna vannomaan.

Mantelikreemi:
5kg voita, 5kg sokeria ---> vatkataan.
5kg mantelijauhetta ---> sekoitetaan joukkoon.
5kg munia/munamassaa ---> kaadetaan hiljalleen sekaan.
Ja lopuksi lisataan rommia, korkeintaan ehka puolisen litraa.

Peruskreemi:
Crème patissieria 6kg.
4litraa kermaa vatkataan vaahdoksi.
Massat yhdistetaan.

Eli jos jollakulla on aikaa ja innostusta ni kokeilemaan vaan (mut ei ehka ihan noin suurina maarina :D), kertokoot kuitenkin mullekin millasta tulee. Ja sit tietty tohon peruskreemiin voi lisata mita ikina aromia haluaakaan.

Se niista salaisuuksista sitten, kaikki mita ei oo erikseen kiellettya, on sallittua. Ja esipomomies Patricekin sano etta voin kirjottaa ylos ni voin Suomessakin tehda ;)

Mut se on nyt sitten suihkun ja nukkumaanmenon paikka, huomenna taas yhdeksan tunnin tyopaiva edessa.