Torstai on tavallisuutta taynna

Ei ole maailma viela pyorahtanyt loppuunsa.
Kanat eivat tietaakseni viela lenna.
Smurffit ja muumit ovat kaiketi normaaleja unimaailmassa.
Tanaan on torstai.


Eli toisin sanoen ei ole tapahtunut maailman kahdeksatta ihmetta nailla nurkin. Ihan vaan tavallisen tylsa torstaipaiva. Pienella hauskanpidolla toissa tosin. Ja vieras kotona toiden jalkeen.

Pari paivaa on ollu vahan hiljasempaa tyontekoa toissa, mutta tanaan paastiin taas normaaliin arkirytmiin mihin oon tottunukin. Eli mansikkatarteja ja hedelmaleivoksia ynna muuta kyllastymiseen asti. Mutta opinpahan tuntemaan hedelmien sielun, nain runollisesti sanottuna (hyj millasta tekstia tulee vaarilla kirjaimilla).

Jossain vaiheessa aamupaivaa alettiin puhumaan vahan siita sun tasta aihepiirista, ja meijan Morgane toimi kivasti tulkkina kun haluttiin tietoa Suomesta. Niin ku halusivat tietaa onko Suomessa presidentti. Ja minka niminen. Moneen kertaan aaneen lausuttuna halusivat kuitenkin viela paperille sen, kun kuulosti sen verran hauskalta ilmeisestikin. Ja kun Sauli Niiniston sinne raapustin niin Vili Vilperi (aka Guil) halusi tietaa etta onko kyseessa kiinalainen. Voi kylla, meilla on kiinalaista alkuperaa oleva presidentti talla hetkella, allekirjoitan kaiken.

Sitten halusivat mokomat tietaa tiedanko ma Ranskan presidentin. Noh, ainoa nimi mika tuli mieleen oli Nicholas Sarkozy (miten sitten kirjotetaankaan), mutta en uskaltanut sitten lahtea arvailemaan. Tulipa sitten ainakin tietoon etta ei ole enaa presidenttina, mutta pimentoon jai kylla se uuden pressan nimi. Ranskalaiset kuulemma haluavat vaihtaa presidenttiaan lahinna joka vuosi, vaikka ymmartaakseni selittivat etta niilla on viisi vuotta se kausi.

Hienoo ku kysyivat valitaanko me joka vuosi uusi presidentti, ni ma melkeen muistinki et kuinka pitka se kausi on... Musta tuntuu etta meni pikkasen pieleen ku sanoin etta kausi on nelja vuotta (??). Toi yhteiskuntatietous kun ei kuulu mun hartaimpiin kiinnostuksenkohteisiini ni eipa taida olla faktatkaan olla ihan hallussa, vaikka jokaisen kansalaisen tarttis sekin yksityiskohta tietaa :D

Ammatillisessa mielessa ma paasin tanaan uusiin tehtaviin! Sain meinaan tehda paarynatarteihin koristepursotuksia reunoille. Onnistu muuten toooooooooosi hyvin......... Tosin iltapaivalla kieltaydyin edes yrittamasta leivosten pintaan kapylinjoja :D En uskaltanu koettaa onneani niitten kanssa.

Iltapaivan tyotunnit kului onneksi hyvin hyvin nopeasti. Ensimmaiset kaks tuntiahan ma valmistin mantelicroissantteja (jesh, en mikaan hidas oo), ja sit lusmuilin loppuajan :) Ku siella oli sitten enaa vaan mina, Morgane ja Hulivili Vilperi, ni jatin leivosten pintakoristelut lopulta Vilille ku ma en oikein handlannu niita eri  komponenttien asettelua paikoilleen. Morganen piti pakasteita pellittaa mut jai siihen rupattaa meijan kanssa ja jotain outoa me sitten naureskeltiin ja seliteltiin, ja humpsista vaan ku aika vierahtikin sen viimesen tunnin aikana kivasti ku katseli vaan vieresta.

Sitten taalla kotosalla ehtisin oleskelemaan ehka 10 tai 15 minuuttia kun meidan Ranskan yhteyshenkilomme herra Rudy Martin tuli kylailemaan. Catherine oli kylla "varoittanut" tulosta pari paivaa ennen, eli ei tullut yllatyksena tuo vierailu. Taytyy myontaa et oli mahtavaa saada pitkasta aikaa KESKUSTELLA selkeesti jonkun kanssa :D ku yleensa se menee siihen etta toinen ei ymmarra yhtaan mitaan, yritan miettia ranskaks mut sekaan ei onnistu, tai sitten ma en ymmarra mita mulle selitetaan. Mut vihdoin ja viimein yksi niista harvoista englannin osaajista!

Helposti sita kylla unohtaa omatkin juurensa. Nimittain La Skassa yksi tyyppi pyysi mua sanomaan ruotsiksi hyvaa paivaa, ja arvatkaa vaan kuka ei muistanu yhtaan mitaan ruotsiksi siina tilanteessa... Niin etta se olis sitten ruotsin kertausta myoskin kun Suomeen takasin paastaan.

Tan paivan huono uutinen on se, etta meijan ajatuksen tasolla suunnitteilla ollut Pariisin matka ei taidakaan onnistua missaan vaiheessa :(( Antoniina ei paase, koska perhe ei pysty tulemaan mukaan ja meijan puolelta ei onnistu, koska ne matkat vie liikaa aikaa. Eli mikali loytyiski joku joka tulis vaikka junalla meijan kanssa isoon kaupunkiin seikkailemaan, niin ei ole kylla varmaa etta paastettaisiinko meita. VOI HOH!!! Ja sit kun on niin paljon oottanu :O Mut taytyy nyt sitten kattoa viela, ehka siihen joku keino keksitaan.

Parempi olis tai ma en enaa ala.

Kohta onpi ruoka-aika. Ilkeeta syoda nain myohaan ja just ennen ku nukkumaan menee. Mutta nalka kun koko ajan vaivaa ni pakko saada ruokaaaaa! Kalaa talla kertaa, toivottavasti on ees lohta. Se olis sellanen tuttu ja turvallinen :)

Ja yoksi taytyy toivoo vahan rauhallisempia unia, kauheesti ei nyt kiinnostais taas mitkaan smurffit riehumaan mun paan sisaan tai muumit etsimaan mua vedesta (Y).

Kiitos ja kuittaus.