The End

Ajatuksena oli joo että laitan eilen ja huomenna vielä postaukset, mutta rakas koneeni on joutunut olemaan yksin niin monta kuukautta, että päätti heittää mulle vastaan itkupotkuraivarit eikä suostu nyttenkään toimimaan kunnolla. Kiitos siitäkin sitten vaan. Niinpä siis pidättäydyn tässä yhdessä ja viimeisessä postauksessa, se kelvatkoon.

Sateesta huolimatta on ollut oikein leppoisa ja mukava palautuminen. Tosin keskiviikon ja torstain välisen yön unet jäivät vaan siihen neljän tunnin pintaan, mutta eiköhän se oteta tässä jossain vaiheessa kiinni. Valmistautuminen niihin kisoihin on ollu vähän turhauttavaa, koska periaattessa pitäisi osata "ulkoa" ihan liian monta tuotetta, eikä tää näytä niin hyvältä ku mitä vois ajatella. Mut sanotaanko näin että toivoa on. Jonkun verran. Voimme vaan toivoa että mä saan jonkun hyvän parin... olisko ruottalainen kiva? :D 

Kaikki mun tavarat on edelleen lattialla. Tai no, ne on vähän hajaantunu... osa on edelleen tossa samassa kohtaa mihin ne jätinkin, osa on siirtyny huoneen nurkkaan häpeemään ja osa taas on vähän korkealennolla ylemmillä tasoilla. Mutta mitään en oo siivonnu! Vois melkeen alottaa, siirtää siitä saman tien tonne matkalaukkuun ylihuomista lähtöä varten :D 

Nyt mä jopa muistinkin miks mä halusin tehdä kaks erillistä postausta... ekaan mun piti laittaa kooste tosta reissusta ja toiseen loppusanat. Mahtaakohan mennä tähän samaan? Jos mä yritän vähän lyhentää, ehkä sitten. 

Alors!

LUKU 1: Menomatka Ranskaan, hei hei!

- tekstiviestihäiriköinti aamukuudelta ja kaunis vastaus siihen

- hermostunutta odottelua 

- paniikkia lentokoneessa


LUKU 2: Alkutunnelmia, eli apuaaa!

- uudet maisemat, missä mä olen?!
- uudet ihmiset, keitä te oikein ootte?!
- huimaus ja pahoinvointi matkan jäljiltä (onneks vaan ekan päivän)
- hengailua tuntemattomien ihmisten kanssa, ehh?
- poskisuudelmat, yök!
- kaupunkiin tutustumista, kaduilla kuljeskelua... ehkä jopa pientä "eksymistäkin"


LUKU 3: Matkailua ja juhlintaa!

- La Vallée de Poupet
- St Gilles Croix-de-Vie (ekaa kertaa Atlantin rannalla!)
- La S.K.A.
- Piknik naapuruston kanssa
- Puy du Fou
- lähimetsässä samoilu (kyllä sekin lasketaan!)
- Cholet
- Noirmoutier (taas mentiin rannikolle)
- St Michel Mont Mercure
- Kotimatka...


LUKU 4: Ruokaa mulle tuokaa!

- varsin uudenlainen ruokailukokemus...
- merenelävät, yök
- ratatouille, yök
- lihoissa olevat luut ja jänteet, yök
- paljon possuruokia
- ranskalaiset pavut, nami!
- ei leikkeleitä leivän päälle?!
- missä margariini?!
- kalarapupötköt, nam!
- perunoiden korvaus sipseillä, mitä ihmettä?!


LUKU 5: Nyt leivotaan! 

- aivan erilainen tuoterepertuaari mitä meillä Suomessa
- Eclairit ja tuulihatut
- Briossit (kauheen isoja!)
- hirrrrrveesti patonkeja
- suklaaleivät (voi kyllä)
- ei pyöreitä kakkuja (ainakaan tuolla meillä)
- kamalasti erilaisia hedelmätuotteita, kuten tartet ja tartelletit
- erilainen kreemi
- suklaakoristeet kunniaan!
- asettelukysymys on suurempi ku tasalaatuisuus
- ei kardemummaa peruskäytössä : O


LUKU 6: Visa vinkumaan!

- tai ainakin mä päästin vinkaisun ku laskin kuinka paljon kokonaisuudessaan tuli käytettyä...
- vaateostostelua koko rahan edestä :D
- leivonnaiskultturellista tukemista herkkujen ostamisen myötä
- tuliaiset! totta kai :)
- "tarvetavarat"
- kokonaissumma tältä reissulta hipoi huimaa 900 euroa! Auts. Kyllä köyhän opiskelijan nyt kelpaa. Mutta on tuo kuitenkin vähemmän kuin mitä kanssamatkustajani tuhlaama 2000 euroa!!!


LUKU 7: Mitä uutta ja ihmeellistä tuli koettua?

- kukon kiekuminen aamuvarhaisella työmatkalla
- samaisina aamuina pimeää taivasta vasten tuikkivia tähtösiä, Otavakin ihan pystyasennossa
- elekielen käyttö kommunikaation välineenä
- uudenlaiset tuotteet, erilaiset tekotavat...
- juomakulttuuri eli aperitiivimenot, ei muuten varmasti sovi suomalaisille, mikäli mun kokemuksiini on uskomista :D


LUKU 8: Lopputunnelmat

- kaiken sen puolivälin tylsistymisen ja turhautuneisuuden  jälkeen pienimuotoinen kaipaus jäi työkavereiden luo
- helpotuksen huokaus loppua kohden
- yllätysmomentin lahjojen muodossa
- au revoir Ranska, toivottavasti nähdään vaikka ensi vuonna uudestaan!
- uudelleen koettavat pahoinvointi ja pään kieppuminen lentomatkan aikana (muutenkin vähän turhan kauan kesti se kotimatka, me not likey)


LUKU 9: Millainen mielikuva jäi?

- ranskalaiset on hitaita (niin toiminnallisuudeltaan kuin ajattelultaankin), äänekkäitä, välinpitämättömiä muita kuin omaa maatansa ja kulttuuriaan kohtaan (ei kiinnostusta opetella esim. englantia)...
- edellisistä ominaisuuksista huolimatta ihmiset ovat sosiaalisia, ystävällisiä ja toistensa kanssa toimeentulevia
- vaikuttavat jotenkin vaurailta? palkkataso on kuitenkin suhteellisen sama, hinnat alempaa tasoa kuin meillä, joten syystäkin vauraampia?!
- tahtoo mielellään takaisinkin sinne :D Mutta miten olis vaikka junalla?

Happy End. 


Tästä todennäköisesti jäi puuttumaan jotain, koska saatuani tekstin valmiiksi, koneeni päätti olla erittäin ystävällinen ja jumittaa sen verran että poisti lähinnä kaikki tekstit (Y). Eli eikun uudestaan vaan kirjoittamaan. Kuvia olisin mielelläni lisännyt, mutta tällä kertaa se ei ollu mahdollista, muokkaan tämän sitten joku toinen päivä (mahdollisesti huomenna), jos aparaatti vain suostuu yhteistyöhön.

Mitä siis olen tehnyt viimeiset kaksi vuorokautta? Noooo silloin kun saavuin, rupesin sotkemaan ja sen jälkeen datailemaan. Tietenkin piti kouluunkin mennä, niinkin vähillä yöunilla. Ensimmäinen maitolasillinen koulussa oli kuin häikäisevä uudelleenkohtaaminen.

Ensimmäiset ostokset kaupasta? Pari litraa maitoa, karjalanpiirakoita, margariinia ja leikkelettä ^^

Mutta nyt näin illan ratoksi täytyy vaan sanoa että tämän kertainen postaus taitaa olla tässä :(
Kaikki hyvä loppuu aina aikanaan, joten myös tämänkin pitää vihdoin tulla päätökseensä. Sinällään meni nopeasti aika, tuntuu että juuri vasta alotti ja nyt on jo kirjoittamassa viimeisiä sanojaan. Viimeiset sanat... hoh, en mä nyt sentään kuolemassa ole! Tai ainakaan tietääkseni... :D

Loppukevennykset on loppu myös, sellaistakaan ei enää tule tämän lopuksi. Joten, näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, oli ilo kirjoitella. Toivottavasti joku sai tästä iloa irti tarpeeksi :) 

Hyvästi rakkaat lukijani.

The End. 

Home Sweet Home

Lainatakseni iskän lempilaulun sanoja hieman muunneltuna: "Olen kotona taas, täällä kylmässä maas, missä ihmiset maitoa juo".

Eli mä olen saapunut kotio, vihdoinkin! Pitkä reissu takana, 12 tuntia matkailua.

Herätys klo 8.00, jotta kerkee varmasti kerkee valmistautuu ennen ku noutaja saapuu klo 9. Tosin eräs häiriköi mua jo viittä minuuttia ennen herätystä. Törkeetä. Ja kaiken lisäks nouto tuli lähinnä 20 minuuttia etuajassa. Mut tavarat sain kivasti tavarat tungettua, nimenomaan TUNGETTUA, mun kasseihin. Kotivaa'an kanssa punnittuna iso laukku painoi 27 kiloa :') Ja lisänä vielä noi kolme pikkukassia...

Mun tavararöykkiöni ^^

Jaaaaa kaiken lisäks Rudy oli antanu jonkun pussillisen erilaista Vendee-kamaa, eli joo kiva, tungetaan viela neki sitten mukaan. Siellä oli muun muuassa lippis, t-paita, pari pinssiä ja kynää sekä jotain lappusia ja lippusia.

Ilma oli tosi synkkä, alko matkan varrelle jopa satamaan. Taivas siis itki sen vuoksi ku me lähdettiin, ihan selkeesti.

Hei hei Äityli!

Sataa sataa ropisee...

Oltiin ainakin ajoissa lentokentällä, ei tarvinnu mitenkään panikoida ton lähdon kanssa. Vähän kyllä arvelutti etta tuleeko paljonki ylimääräistä maksettavaa siitä isosta laukusta, mutta tänään oli henkilökunta ilmeisesti sen verran hyvällä päällä että missään vaiheessa ei tullu lisämaksuja :D Ja mä sain ottaa kaikki kolme kassiakin koneeseen, ilman sen suurempia ongelmia. Niissä check-in pisteissä Antoniina riisumaan kengät pois ku niissä oli jotain hälyttävää... :')

Aamupalan paikka. Minä kun en ehtinyt haukkaamaan ennen lähtöä ku yhen pikkusen banaanin ja lasin appelsiinimehua. Mut kyllä oli hyvä leipä! Omnom! 

Tän kertaiset lentohetket ei ollu ihan niin kamalia ku mitä mennessä, mut kuitenki ihan tarpeeks aiheuttaakseen mulle paniikkia, pahoinvointia ja huimausta. Mua etoo jo valmiiks pelkkä ajatuski et parin päivän päästä tarttee lähtee uudestaan :((

Pariisin kentällä meillä oli ihan liikaa aikaa vaihdon välissä, nimittäin melkeen kolme tuntia. Yritä siinä sitten keksiä jotain rakentavaa tekemistä sille ajalle. Itse portille kävely vei sellaset 20 minuuttia, sattus meinaan olemaan ihan jossain toisella puolen kenttää. On muuten halvatun iso paikka.

Mä yritin siinä sitten tasata päänuppiani seuraavaa lentoa varten, mutta ei kyllä onnistunu kauheen hyvin. Koko ajan vaan päässä heitti ja yökötti. Yritin lukea yhtä kirjaa,  minkä mun vara-äitini oli ostanu läksiäislahjaksi. Täytyy myöntää että se on hirmumielenkiintonen! Siinä kerrotaan Vendeen alueen kaupungeista ja niiden historiasta, oi ihana :D

Nii ja se on vieläpä englanniksi, ymmärrän jopa mistä puhutaan!

Pariisin kentällä oli tuollainen zen-rauhoittumishuone.

Oli muuten ihanaa kuulla pitkästä aikaa suomen kieltä. Paikalla kun sattui olemaan muitakin suomalaisia kotiin päin menossa, niin höpöttelivät jonkun verran. Koti, here we come! Tällä toisella lennolla tarjoiltiin pientä välipalasafkaa, eli kolmioleipiä ja juotavaa. Päätin sitten kuitenkin syödä ku en ollu varma johtuiko huonovointisuus lentämisestä vai syömättömyydestä, kenties jopa molemmista.

Mutta senkin jälkeen oli vielä puolitoista tuntia aikaa ennen kotikentälle saapumista... Luojan kiitos onnistuin nukahtamaan sen verran pitkäksi aikaa että loppu olikin sitten jo parempaan päin. Pahoinvointi oli hellittäny jonkun verran sen nukkumisen aikana, mutta pääkoppa saneli edelleen vastalausetta ilmassa kieppumiselle.

Se on hauskaa miten moni kappale voi olla oikein sopiva aihepiiriltään tietyissa tilanteissa. Nimittäin kun jossain vaiheessa meidän lentoja tokaisin Antoniinalle et "ihmisiä ei ole luotu lentämään" niin hän vaan alkaa hyräilemään "Minä olin lentäjän poika..." Jesh. Ja kun mp3:sta kuuntelin, niin sieltä sai poimittua ainakin kaksi oivaa kohtaa: "Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän" sekä "I'm hyperventilating". Että näin.

Pikkuhiljaa alettiin olemaan jo Helsingin lähistöllä, ja alettiin laskeutumaan. Taivas oli tosi pilvinen, mutta sieltä yläilmoista katsottuna näytti ensin olevan tosi aurinkoista, lisää laskeuduttuamme alkoikin jo hämärtää kivasta ja maisemat oli jonkinasteisen sumun peitossa. Kannustava kotiinpaluu. Me oltiin varmaan tosi fiksun näkösiä koko päivän ajan ku oltiin laitettu aurinkolasin pään päälle ettei mene hajalle, ja sit sää on vähän tollanen sateinen, sumuinen, hämärä... Jesh!

Auringonlaskun viimeisiä säteitä laskeutumisen yhteydessä..

Vihdoin ja viimein tutunnäköistä maisemaa! Tervetuloa Suomeen!

Antoniinan rakas oli häntä vastassa ja he sitten lähtivät siitä Espoota kohti, minä jäin yksikseni ulos odottamaan bussia, joka lähtisi vasta kolmen vartin kuluttua. No mutta hei, onneks oli puhelin ni tottakai piti lupaus pitää ja soittaa yhdelle kaverille, joka kovin oli jo mua kaivannut :)) Siinähän se odottelu meni varsin mukavasti.

Bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden! Eihän siinä varmaan muuten mitään ongelmaa olis ollukaan, mutta kun olo ei ollu mikään maailman paras ni hinku kotiin oli hyvin hyvin suuri. Mutta hienosti tuli kestettya se bussireissu. Plus viela taksimatka. Kotona oven aukaistuani vastaan leyhähti raikas viemärintuoksu <3 Ai miten niin vessanpönttö oli ehtiny kuivua näiden noin puolen vuoden poissaolokuukausien aikana? Huuuups.

Ja eikun koneelle. Tässä vaiheessa voin sanoa että en vastaa kirjoitusvirheistä. On muuten suhteellisen hankalaa opetella taas uudestaan näiden kirjainten ja merkkien paikat, etenkin ääkköset tuntuu luonnistuvat hirveen sujuvasti... Mun onnekseni kaikki näyttää säilyneen ehjänä, jopa ne kolme viinipulloa! Mut nekin ehkä vaan sen takia ku oli sen verran tiiviisti pakattu kassi ettei voinu paljoa heilua siellä, jos ollenkaan.

Ai että kuinka paljon tavaraa siellä oli? No näin paljon:

Nii-i...

Vielä kun saisi siivottua ne pois tosta lattialta... Olis ihan kiva. Ehkä mä jätän huomiselle, kello alkaa olemaan jo sen verran paljon ja pian täytyy mennä kouluunki jo :D Tosi virkeenä ja kaikkee. Uhhuh. Jos vaikka kokeilis ottaa särkylääkettä ja mennä nukkumaan, tuntuu meinaan edelleenki tosi heiluvalta ja huojuvalta tää olotila, ei yhtään kiva. Musta tuntuu että mulla on vähän turbulenssia meneillään...

Se oli sitten tällä erää varmastikin tässä. Vielä kuitenkin ajattelin laittaa pari postausta, joten tarina ei ole vielä ohi. Mutta pian...

Viimeista viedaan!

Aooouuuuu! Viimeiset tunnit jaljella, 15 tuntia ja lahdetaan matkaan taalta Les Herbiersista kohti Nantesia. Sitten koittaa ensimmaisen lennon hetki klo 11.25, silloin pitaa katsella ikkunasta ulos ja vilkuttaa hyvastit talle maankamaralle. Pariisissa joudutaan tosin odottamaan kolme tuntia seuraavaa lentoa, mutta Suomessa meijan pitais olla siina seitteman aikoihin.

Mun taytyy tietenkin yrittaa sitten paasta siihen kaheksalta lahtevaan bussiin, ja Lahdessa meika on vasta puoli kymmenen maissa... Taitaa siis jaada kauppareissu hyvassa lykyssa valista jos kauemmin kestaa. Mut hei, onhan mulla matkaevaana briossia, nutellaa ja punaviinia :D Niista siis sellainen kevyt iltapala jos ei muuta keksi! Seuraavana paivana on hyva menna krapulassa kouluun...

Huhhuh, mitas tassa nyt viimeisiksi sanoiksi sanois? Rento paiva tanaan ainakin ollu. Kymmenelta nousin vasta ylos, eli ma olen nukkunu lahes kellon ympari. Pieni ero siihen etta normaalisti on joutunu heraamaan taalla sillai vahan ennen kuutta, parina viikkona jopa ennen viitta. Mmmmm... Tulevasta puolestatoista viikosta en sitten enaa tiiakaan.

Ma tassa muuten miettisin etta mulla on tammosta "lomailua" aika paljon. Ensin oli kesaloma (tosin hyvin kiireinen ja ylibuukattu), paiva koulussa, kaks kuukautta taalla Ranskassa, pari paivaa taas koulussa ja sit viikoks Makedoniaan. Ja mikali olen oikein katsonut kalenteria ynna muita niin sitten olen viikon koulussa ja wohoo, SYYSLOMA! :DD Sen jalkeen taytyyki varmaan jo palata normaaliin koulurytmiin... Ja odotella joululomaa? Mikali se seuraava loma sitten on. Eli alkaa pliis buukatko mua enaa mihinkaan pitkakestoiseen juttuun, kitooos!

Kavin tanaan sitten shoppailemassa sen 150 euron edesta Antoniinan kanssa. Eihan meilla mennykaan ku joku tunti siella :---) Mulla meinaan oli pahasti valinnanvaikeuksia loppupuolella ku viimesta kolmeekymppia ei saanu millaan taytettya! Mitas kaikkea sita tolla rahalla sitten saikaan ostettua? No ainaki yhet kengat, laukun, paidan, kihartimen, naamanpesuaineen, herkkuja... Olikohan viela jotain muuta tarkeeta listasta puuttuvaa? No mutta hankalaa oli oikeesti ostaa silla rahamaaralla :D Ma jatin vahan vajaaks ku en keksiny enaa mitaan kivaa!

Nyt on siis yritetty pakata kaikki mita ei aamulla enaa tarvii, pahalta nayttaa. Iso laukku painaa ku synti, hyva jos pystyn nostamaan sita, vaikka naitten vaa'an mukaan se olis vaan 23 kiloo... mut luultavasti on paljon enemman : D Toivottavasti ei tartte molemmille lentoyhtioille maksaa sita ylimenevaa osuutta, kallista tulee! Ihan kiva kuitenki jos saisin vaikka laukun kiinni, olis jo paljon parempi : D Ja toivottavasti koneeseen saa ottaa kasimatkatavaroina noi kolme laukkua... shiiiit jos ei saakaan, sit ollaan pulassa :O Ku ei noista voi mitaan poiskaan jattaa, enaa ei pysty ees lahettaa mitaan erikseen paketissa Suomeen ku posti on jo kiinni. Hemmetin hienoa.

Viela tarttis lisaa tunkea...

Kaikki sarkyva tuliainen on hienosti askarreltu omiin laatikoihin hajoamisen ehkaisemiseksi. Ma todella toivon ettei niita tartte ruveta avaamaan tuolla lentokentalla, argh! Kauhee vaiva leikata kenkalaatikoista oikeen kokoset osaset ja teipata ne sitten tavarat ymparille :D Sainpahan ainakin aikaa kulutetuksi. Viinipullot sailynee suhteellisen ehjana, ja toivon mukaan eivat valuta mitaan. Laitoin ne sellaseen pussiin ja yritin teipata tiukasti kiinni, mutta saas nyt sitten nahda...

Tavarat yritetty tunkea sisaan. Huom! Yritetty...

Eeeeh.. mun kasimatkatavarat... : D Ma taidan jaada kentalle huomenna...

Kisukin oli sita mielta etta ei tartte lahtea mihinkaan. Miu mau, rakas murunen :)

Tuli muuten mieleen yks karpanen. Joka liihotteli eilen mun huoneessani. Se oli sellanen tosi iso ja mua arsytti ku se vaan porras siina eika menny pois. Minapa sitten hiivin mun ristikkolehteni kanssa lahelle sen laskeutumispaikkaa, maiskasin oikeen kovaa ja se tippus. Kuulosti silta etta se osu mun yhteen pussiin, mutta kun varovasti etsin siita ymparilta niin mitaan ei loytynyt. Toivoin vaan ettei tippunu siihen pussiin :D

Jossain vaiheessa kuitenki kattosin tohon yopoydalle ja ihmettelin et kui siina oli joku karpasen raato. Tanaan nostin sita siivesta ja huomasin etta se olikin puolikas karpanen... Ehhh? Mahdoinkohan ma vahingossa saada sen kahtia halki ku loin? Ups? RIP karpanen.

Nyt siis viela viimeisia haikeita katseita ymparistoon, viimeinen yhteinen paivallinen aitimuorin kanssa (isapappa kun lahti eilen aikaisin aamulla taas toihin koko viikoksi), ja sitten vihoviimeinen yo taalla... Taytyy kylla viela menna sanomaan hyvastit tolle pienella lahimetsalle, se kun on mun kaverini :D Mutta muuten on kaikki varmaan hoidettu jo alta pois...

Rakas metsa... Ja ainoa sellainen taalla!

Viimeiset muistot

Tanaan oli siis vihoviimeinen tyopaiva, se velvollisuus on nyt taytetty :(
Kerrankin voi sanoa etta paiva meni ihan liian nopeasti ohi...
Tama postaus on siis omistettu lahinna kaikille viimeisille hetkille :')

20 vaille seitseman on siis yleensa se aika kun pitaa viimeistaan toihin lahtea etta kerkee kunnolla ajoissa paikalle.Viimeiset viisi tuntia toissa on viela edessa pain... Ja eikun matkaan.

Aamuisessa taysikuun loisteessa, tahdetkin nakyivat mulle viimeista kertaa...

Viimeinen parkkeeraus eturiviin...

Viimeiset askeleet tunnelin poikki...

Tyopaiva itsessaan oli aivan ihana, lahinna paras mita missaan vaiheessa tata top-jaksoa on ollut. Tyontekijoiden suusta tuli sen verran levotonta juttua et ei vaan pystyny pysymaan housuissaan. Heista paljastuikin mielenkiintoisia seikkoja, kuten etta osa on transseksuaaleja, yhdella on seka tytto- etta poikaystava, kahdella on suhde keskenaan, yksi joukosta pois ollut oli kuulemma elaimiin sekaantuja ja eras toinen nekrofilian harrastaja... :""D

Etta nain sairasta vakea tuolla hyytavissa olotiloissa on. Kaiken lisaks ma taisin suostua menemaan naimisiin Herra Nallen kanssa :D Hups. Mut eikohan se voi odottaa myohempaa ajankohtaa, ku hanella kuitenkin on kotona vaimo ja lapsi oottamassa. Nii ja kuulemma tuolla vihannesosastolla olis ollu joku hyyppa joka olis vissiin mielellaan mut ottanu... Aaaahaa, selva? Ihmettelin etta mistas sen nyt muka tietaa, ni kyseinen henkilo oli vissiin kayny  jossain vaiheessa tossa tyoskentelytilassa, tykkaa kuulemma hirveesti sinisilmaisista ihmisista :D

On siis aikamoinen eksoottinen etu omata tallaset sopon siniset simmukat ^^ Ulkomailla saa niin helposti sulhasehdokkaita ja kaikkea. Joo mut ehka ma kuitenkin skippaan sen tyypin, en ees tiia minka nakonen on. Kaiken lisaks ma sanoin et jos ma joskus ranskalaisen miehen ittelleni otan, ni se saa tulla kyl mun mukanani Suomeen. Ettas tietavat! Kesa-asunto taalta olis tosin ihan jees...

Mitakohan muuta? Hirveesti oli kaikennakosta huulenheittoa toissa, nyt vaan ei muista enaa ees puoliakaan :( Ai nii, oli vahan kansallista tunnelmaa. Meika joutu meinaan laulamaan Maamme-laulua muutamalle tyokaverille : D Ei kiva! Ja sitten kovasti kyselivat perheen/sukulaisten etunimia. Veljelleni nauroivat kovin :D Heti kun olin maininnut nimen Sami, tuli sekunnin hiljaisuus ja seka Nalle etta Hulivili sanoivat samaan aikaan "Scooby Dooby Doo!"

Olin hetken etta mita ihmetta :D Mista tollanen nyt tuli mieleen! En nyt muista tarkalleen mita mahtoivat sanoa mutta jotain liittyen ehka koiravahtiin? Seleva, vai etta sellanen homma. Muista nimista ei tullu yhta isoa haloota. Muutenkin kun piti kertoa yleisimpia nimia Suomessa, ni Nalle kuunteli ilmeisesti tosi tarkasti, koska osasi kysya etta onko meilla paljonkin noita a-loppuisia nimia :D Yay, hyva Nalle!

Viimeinen katsaus tuohon suuntaan. Taaempana yksi kaulauskone, jota kaytetaan 99-prosenttisesti tyopoytana.

Enemman kaytetty kaulauskone. Joka ei-kaytossa ollessaan on tuollaisessa asennossa. Tuota hirvitysta minakin kaytin kun Croissanttitaikinaa kaulailin. Toinen tyopoyta nakyy tassa alakulmassa, edessa oleva ovi johtaa kaupan puolelle.

Tyokaverit, jotka sattuivat enaa olemaan paikalla lahtoaikaan. Ai miten niin ma olin vahan myohassa aikataulusta? Eihan kello oo ku vartin yli 12 :)) Kuvassa siis oikealla Herra Hulivili (joka muuten tanaan lahti isyyslomalle!), keskella Esipomomies (otti mokoma lasit ja hatun pois paasta etta nayttaisi paremmalta), seka vasemmalla ainut naispuolinen talla puolella. Nimea en kuitenkaan muista :D Mutta olen saattanu viitata mansikanmyyjaan?

Kiitokset heille kuvaan tulemiselle :) Taytyy katsella josko huomenna saisi paparazattua myos herra Nallen. Stephan muistaakseni nimittain on huomenna vapaapaivan vietossa. Tosin taisi olla tanaankin :O Ainakin kaupassa normivaatteissa oli ostoksilla. Ja ehka Herra Pomomieskin olisi toissa?

Kuvassa muuten takaseinustan vasemmassa laidassa oleva ovi johtaa tilaan, jossa sailytetaan muun muuassa mansikoita ja muita hedelmia. Siella on myos lattianpesuletku. Oikealla reunalla oleva kulkureitti johtaa ensin pieneen valitilaan, josta loytyy oikealta puolelta ensin oveton pikkutila kaasuliedella, seka sen jalkeen iso jaakaappihuone. Vasemmalle puolella tota valitilaa on iso huone, jossa sailytetaan pakkausmateriaaleja, ROMMIA, avaamattomia sailykepurkkeja... jne jne. Sitten on edessa samanlaiset valkoiset ovet, ja nain olet paassyt leipomon puolelle.

Huomenna on siis hyva syy yrittaa vierailla viimeisen kerran tuolla tiloissa, koska mun on PAKKO tehda eraita shoppailuja. Nimittain kun tanaan yhdessa vaiheessa Herra Isopomo tuli eraan kaupan tyontekijan kanssa (sellainen joka osaa englantia tosi hyvin ja toimi yhtena paivana tulkkina meijan valilla), ja heilla oli mukanaan sellanen iso kassi taynna tavaraa.

No mutta kappas kappas, kavi ilmi etta kaupan puolesta sain sellaisen kivan "pikkusen" laksiaislahjan! Voi etta :D En olis kylla yhtaan arvannu etta tommosta tulee. Se tyontekija (Samuel nimeltaan, mita ehtisin nahda nimikyltista), selitti mulle siita kaikkea. Olin ihan aiman kakena! (kuulostipa fiksulta termilta).

Kassissa oli punaviinia, briossia, suklaata, jotain vaaleanpunaisia karkkeja, SARDIINEJA (voi kylla!), jotain possupateeta (meijan kissat saa kyl syya sen, jos tykkaavat) seka iso purkki papu-porkkanasekotusta... Uuuuhhuh, ma voin kylla ehka kaiken muun sailyttaa, mut pavut saa jaada vaikka tanne mun perheelleni. He kun mun kasittaakseni tykkaavat :D Mut arvatkaapa vaan kenella ylittyy painorajat!

Viela pahemmin menee yli huomisten shoppailujen takia. Arvatkaas miksi? Huomaatte varmaan tuossa kuvassa tollasen kivan kirjekuoren, siella oli sellainen shokkiyllari mulle. Ihmettelin etta mikakohan taa nyt sitten on ku Isopomo anto sen mulle ja sano etta kaupan johtaja on naa kaikki paattany. Avatessani kuoren Isopomo/Samuel sanovat etta ma voin kayttaa ne taalla kaupassa.

Otan esiin pienen "nipun" pienia papereita ja silmat pyoristyy jarkytyksesta... Ensimmainen mika silmiin osuu on luku 50e. Ja kun niita on kolme lappua missa se sama luku on... Jessus Kristus! Ma kysyin vaan jarkyttyneena et "ARE YOU KIDDING ME?!" mut ei, ei ollu mikaan vitsi. Ma sain siis kolme 50 euron lahjakorttilappusta kauppaan kaytettavaksi.

Ilme oli varmaan mulla ihan taysin kohillaan... Ei hitsilainen, oikeesti? Kuka antaa 150e puolituntemattomalle ihmiselle lahjaks??? :D Mut hitto viekoon, kiitos Leclercin vaki! Hitsin iso kiitos ja kumarrus naista lahjoista! Mulla vaan tulee ongelmaks miettia etta mita ma ostaisin koko silla summalla. Ensinnakaan mun laukku taitaa nyt jo tulla aika tayteen, saatikka et mulla on toi punaviinipullo, plus kaks tuliaisiks ostamaa pulloa ni hip hei, painorajat voiton vei. Luulen ma. Mut mikali selvitettiin oikein, ni 30 kiloon asti saa laukussa olla tavaraa, ja maksaa vaan 40e. Eli jos mulla nyt jo menis vaikka yli ni antaa menna sit sinne kolmeenkymppiin asti! Meika ei meinaan rupee jattamaan mitaan pois laukusta!!!

Kassin sisalto...  Kuka haluaa sardiineja?

Mun yllatyksekseni taa Samuel on ihan yhden suomalaisen kirjailijan fani! Han kysy etta tiedanko ma sita kirjailijaa, mutta en saanu mitaan selvaa ni pyysin kirjottamaan. En saanu siita oikeen kunnolla selvaa ni alotin vaan sanomaan etta en tiia... Mut sit se nayttiki yhtakkia hirveen selvalta ja korjasin nopeesti etta joo, kylla tiedan. Kyseessa oli siis Arto Paasilinna!!! :D Tyyppi kuulemma rakastaa niita kirjoja. Niissa on hanen mukaan niin hyvaa mustaa huumoria ja oisko ollu etta Suomen kulttuuria kuvattu : D Voi elama, oli pakko mainita etta yhtakaan en oo lukenu. En nyt sitten oo ihan varma mita han siita viela selitti, mut oisko ollu niin etta hanella tai hanen veljelle (tai jollain) on ne kaikki kirjat, tai sitten han haluais ne kaikki kirjat... En tiia, joskus noi lauseiden ideat karkaa saman tien toisesta korvasta ulos.

Huhhuh mika paiva, huomenna siis oikeen urakalla shoppailemaan. Mikali ei tullu viela selvaks :D Oi voi, lahtolaskenta on alkanut! 48 tuntia tasta hetkesta ja ollaan melkeen jo Suomen maankamaralla ^^ Saas kattoa loydanko ma sita oikeeta bussipysakkia ajoissa, en oo viela ees tarkistanu etta kuinka paljon mulla on aikaa loytaa se ku ollaan koneesta ulos paasty. Ja mua vahan mietityttaa etta missa kohtaa Lahessa sita bussiasemaa on se taksipaikka : D Ku juna-asemalta on otettu taksi muutamia kertoja mut bussista tullessa ei oo hajuakaan!

Tanaan tuli myos puheeksi ensimmaista kertaa facebook, yllattavaa kylla. Ma olin luullu ettei noilla oo mitaan profiileja siella ku ne vaikutti vahan sellasilta, mutta kylla vain onkin ;D Ma kavin jo bongaamassa heijat kaks sielta ku tuskin osaisivat mut loytaa :)) Leipomon poikia en uskaltanu kavereiksi pyytaa :D Antaa heidan olla ihan rauhassa siella vaan... Nyt ma voin siis stalkata ex-tyokavereitani rauhassa. Tosin mita nyt ehtisin jo vilasta ni ei siella paljookaan ees kuvia oo! Tylsia tyyppeja :D

Oi voi voi.. Vahiin kay tosiaan ennen ku loppuu. Mielenkiintoista palata takaisin sateiseen Suomeen, saas nahda minkalainen siirtyma on. Taallakin taa syksy jo tulla jolkottaa aika lailla, hirmuviileeta paivisin. Yks paiva aitee laitto jopa patterin paalle! Se on jo saavutus sinansa : D Sisalampotila nayttaa yhden mittarin mukaan about 20 astetta, eli ma olen vahan niinku jaassa koko ajan. Oon todennu etta ma vaadin vahintaan 25 astetta et olis ehka ees vahan lammin :---)

Nyt kun en keksi enempaa hehkutettavaa, niin laitetaan (viimeinen??) loppukevennys viela kaiken huipuksi. Rentoa syksya!

Loppuhuumaa

Sus siunakkoon, nyt on jo sunnuntai! Kaytannossa se meinaa sita etta meikalainen katoaa talta mannerosalta kolmen paivan paasta :O Nopeesti taa loppuaika kylla on mennyt; puolivalissa kun toivoi sen kulkevan vahan nopeammin niin nyt lahinna haluais viela viivytella. Ei muuten mutta kun noi tyokaverit <3 Aivan ihania, eihan niita voi tanne jattaa! :D

Taytynee myontaa, etta on ollu viime tyopaivat mielenkiintosempia ku koskaan. Olen meinaan paassyt tekemaan mita erilaisimpia juttuja, sellasiakin mitka ei heijan repertuaariin normaalisti kuulu. Itsetehtyjen Eclairien ja muiden tuulihattuleivosten lisaksi paasin tekemaan edellisena paivana Croissantteja, ihan taikinasta lahtien! Ja olin vielapa niin ovela etta pyysin reseptia itselleni, jesh! Siita samasta taikinasta tehdaan Croissanttien lisaksi suklaa- ja rusina"leipia", seka sellasia aprikoosijuttuja. Kaikkea paasin todistamaan sina paivana :))

Sen taikinan suhteen mut kirjaimellisesti pakotettiin kaulaamaan se... No ehkei ihan kirjaimellisesti mut mun niskaani asetettiin henkisia paineita sen suhteen :D Se kun naytti olevan sen verran pelottava kone ni en olis halunnu menna pilaamaan niita taikinoita. Mut ihan hyvin niitten kanssa kavi ku taa sen mun sen hetkinen "opettajani" eli Herra Esipomomies vahti koko ajan siina vierella, ja sanos muun muuassa koska ei tartte enaa lapi laittaa. Mulla oli jotenki niin alakoululaisfiilis...

Samaisena paivana ennen noiden taikinoiden tekoa Herra Isopomo (oonko ma kayttany tuota nimea aiemmin?) opetti mulle suklaakoristeiden vaantamista. Se se vasta oli mielenkiintosta! Ai vitsit, taytyy joskus hyodyntaa sitakin tietoutta :D Ja hankkia valineet, vaikka ei niita niin paljon tarvita: sellanen metallijuttu (vahan suoran raapan nakonen) ja puhdas "pelti", mihin ne suklaat levitellaan. Ooooooo... hienoja tuli, varsinkin loppupuolella. Alku on tyypillisesti vasta opettelua eika sillon voikaan kauheen helposti onnistua. Ellei sitten ihan vahingossa. Herra Isopomo joutu oikeen kadesta pitaen nayttamaan sen yhen vaiheen ku ma en ollu karryilla tarpeeks. Ja tassa kohtaa voin sanoa etta kirjaimellisesti kadesta pitaen :"D

Muutoin on ollu noita tavanomaisia tyotehtavia, joskin vahan vahemman. Tiskaamaanki ma oon paassy enemman! Ei se muuten ehka oliskaan mitenkaan hienoo hommaa mut voi etta, lamminta vetta!!! Kivasti nakojaan rimmas toistensa kanssa ;D Ku on koko paivan ollu kylmasta kankeena ni sita mielellaan upottaa katensa kuuman veden alle. Kohmeessa olotilassa se kylmankin puolen vesi tuntuu tosi tosi tosi lampimalta, mut auta armias ku on tiskannu vahan aikaa ja laittaa kylman puolen auki ni se oikeesti on sitten kylmaa :D

Eilen oli hieman erilainen paiva kokonaisuudessaan. Ei tullut meinaan syotya kunnolla, koska tanne tuli tan isan sukulaisia kauheesti kylaan (suunniteltu juttu), ja koska ma olin saanu ennakkovarotuksen siita jo paivia sitten, ni tiesin etten halua jaada lounaalle syomaan. Merenelavat ei oo oikeen mun makuuni. Paitsi kalat. Siispa ma karkasin Antoniinan matkaan. Kuulostipa romanttiselta. Hanta odotellessa kaupan pihalla kolme likkaa yritti pummata multa tupakkaa, mutta kielimuurin takia ma ymmarsin asian vasta noin viiden minuutin kuluttua ku yritettiin toisillemme selittaa mita tarkoitetaan. Heijan harmiksi mina kun en polta ni en voinu antaa mitaan. Lahtivat sitten pois. Mutta taa eras neiti tuli oikein moottoripyoran kyydissa paikalle!

Ma shoppailin joitakin tuliaisia, muun muuassa kaytiin viiniosastolla, jossa on aivan liian iso valikoima tallaiselle henkilolle, jolla on yleensakin vaikeuksia paattaa edes kahden asian valilta. Khylla nhyt ssshiis kelphaa olla khun tulhi *hik* sshiellakin osashtolla khaytya *hik*. No ei, en korkannut kumpaakaan pulloa. Siiiiiiiis.. joo ostin kaks : D halvalla ku lahtee, alimmat hinnat siella kahden euron lukemissa ;D Sit tuli matkaan myos vahan nameja ihmisille. Ja itselle vahasen. Jotka jo soin. Yllatyyys! :D

Tama paiva on menny ensin vakinaisen sangyssa makaamisen jalkeen muutaman tunnin kirjoittamisella (vie muuten muutamien sivujen tekeminen ihan sairaasti aikaa!) ja sitten parin tunnin syomisella. Hyi etta on taysinainen olo. Alkuruuaks oli jotain kupissa olevaa juttua, hienosti selitetty. Mut nain siina ainakin olevan katkarapuja pari kappaletta (sellasia pienia, kai ne on katkarapuja??) ja sit siella oli vissiinki kampasimpukoita. Ne oli kylla hyvia! :D

Paaruokana oli possua curry-kastikkeessa ja kahdenlaista salaattia: toinen oli ihan vaan salaatinlehtia jossain pistavanmakuisessa tahnassa sekoitettuna, toinen oli papu-porkkana-peruna-jotain -sekoitusta. Ruokailun jalkeen kavi ilmi etta ne possunpalat mita tarjoiltiin, oli niinkin eksoottista osaa possusta kuin poskea :) Jalkikateen ajateltuna hyva veto olla kertomatta asiaa etukateen... Mutta maistu tosi hyvalta! Vaikkakin ajatus vahan etoo.

Nyt on siis lahinna koko paiva jo menny, huomenna on viiminen tyopaiva :(( Varmaan ainut syy miks jaisin tanne on noi tyokaverit :D Okei, ehka noi halvat hinnat ja taa saa kuuluu samaan listaan, mut anyway. Taytyy yrittaa saastaa rahaa etta jos ens vuoden kesalla paasis taalla kaymaan ;) Mut viimeistaan kahen vuoden kuluttua! Ihan ehdoton must juttu. Toivon mukaan noi tyypit viela tyoskentelee tuolla... muuten ma alan itkee :D


Niilla on kylla aika hyva huumori, jos tassa vaiheessa pitaa mainita. Varsinkin noi kaikki kaksimieliset ja alapaa-jutut on sellasta perusmeininkia.

Esimerkki 1: (en nyt muista olenko tata jo kertonut!) sillon ku tehtiin ne Eclairit ja tuulihatut, pelti oli viela leipomon puolella ku oltiin lahinna just otettu ne uunista ulos. Sen leipomopuolen yks hyypio, Bob nimeltaan, muodosti kahdesta pyoreasta tuulihatusta ja yhdesta Eclairista sellasen kivan muodostelman... Jos ymmarratte mita tarkoitan.

Esimerkki 2: Ma laitoin piirakoiden paalle kiillekuorrutusta ja totta kai se alko olemaan mun tuurillani loppu, ni se paasteli vahan ilmaa siina samassa pitaen sellasta aanta, ruiski sillai vahan kerrallaan sita kiilletta ulos. Herrat Nalle ja Esipomomies juttelivat siina jotain ja alkoivat nauramaan, ja mina uteliaana ihmisena menin kysymaan et miks naurattaa, ku epailin sen liittyvan siihen tilanteeseen. Noh, Nalle kertoi sanoneensa Esipomomiehelle, etta hanella oli samanlaisia vaikeuksia aamulla. Pitikin taas avata suu ja kysyy... ei sen puolen, ma hekottelin sita itekin siina tovin verran :D

Muitakin hauskuuksia on toki ollut. Kuten just eilen ma nauroin pitkaan Nallen vertausta Herra Hulivilin (tai Vili Vilperin) ja Shrekin haukotuksen valilla. Yritin toki peittaa mun kikatteluni siina hedelmia pilkkoessa, ei tainnu Nalle huomata mitaan. Mut oli aika vahalla etten aaneen ruvennu taas hekottamaan... Heita jostain kumman syysta naurattaa, jos ma nauran pitkaan jollekin jutulle :D

Kertomus nimelta halleluja: mun piti tehda mansikkatartelletteja. Huomasin et niitten alusta oli erivarinen, ni oli pakko tarkistaa etta tehdaanko naa samalla tavalla. Hulivili oli siina oikeella puolella tekemassa omia juttujaan, Esipomomies ja Nalle tuli sitten siihen kattomaan, ma pidin kasiani sillai vahan ylhaalla ja kammenet ylospain ku kuuntelin selitysta. Sit Esipomomies vaan osottaa mua, matkii mun asentoa ja kuuluttaa "halleluja!" Arvatkaa vaan kuka repes siina kohti ihan totaalisesti. Jeps.

Kaulauskonekin oli Esipomomiehen kasittelyssa hoyrylaiva... "tuut tuut" sanoo han ja tekee kadellaan sellasta vetoliiketta ylhaalta alas. Joo o. Olisko ollu eilen vai edellispaivana, ehka jopa molemmissa, jouduin jatkuvasti jattamaan tyot kesken ku piti lahtee jonkun mukaan kattomaan jotain. Niinku Esipomomies kasku mun alkaa pilkkoo noita hedelmia Nallen kanssa, menee ehka kymmenen sekuntia ja han kaskee mun tulemaan hanen mukaan :D Whaaaat! Koittakaa nyt jo paattaa!

Taytyy kyl mainita niitten Croissanttien paistamisesta viela... Paistettiin ne sitten arinauunissa (sellasissa isoissa), ja se poisotto oli aika pelottavan nakosta touhua! Nimittain oli semmonen varmaan kolme metria pitka lapio, jonka kanssa ne pellit piti nostaa sielta :O Esipomomies tottakai naytti mallia miten se tehtiin, ja yritin vangata vastaan et en ma haluu ottaa niita sielta... Havisin taas sen taiston :D Yritin olla varovainen ja kokeilla nostaa sen lapion kanssa sita peltia ensin siina uunin sisalla, mut kappas keppana, onki vahan painava!!!

Sanoin etten ma pysty siihen, sit sielta leipomon puolelta se pomoki tulee kattomaan siihen, Bob seuraa tilannetta sielta siivutuskoneen luota, ja sit se parhaimman nakonen jaba tulee siihen pomon viereen kattomaan mun yritystani. Kaskin niita kiltisti haipymaan pois siita, ettei saa kattoo, mut ei ne mokomat lahteny. Se leipomon pomo tuli nayttamaan tarkemmin sita nostamista, loppujen lopuks ma sain sen ilmaan :D Mut se olis pitany nostaa pinnavaunuun, mita ma en kyl uskaltanu ees kokeilla, ni laskin sen siihen "poydalle" mika oli siina uunin vieressa. Esipomomies ja Bob muun muuassa, hurrasivat mun suoritukselle :"D En muista kumpi sano viela etta hallelujah.

Sen jalkeen Esipomomies otti ne loput pellit ja naytti mun kiusakseni siina kantaessa vahan jotain tanssiliikkeitaki, olin vaan et screw you :D Reilu peli, mut kiva ku kaikki tuijottaa siina vieressa ku yks ei jaksa ees nostaa sita hemmetin peltii sielta uunista ulos! Ja sit ne vaan hymyilee tai nauraa vahan :DD Voi tata hapean paivaa...

Niin etta tallasta meininkia taalla on ollu, loppu kuitenkin lahestyy aivan liian pian ja sit mulla ei varmaan enaa ookaan hauskaa ku kouluun palaa oman ryhman pariin, ääää! Nayttaapa hassulta noi kirjaimet tossa eella, ku ei oo tottunu. Saapa naha kui kauan kestaa Suomeen palatessa ennen ku tottuu taas omiin nappaimistoon, voi olla vierasperaiset kirjaimet korvautuu automaattisesti aalla ja oolla :D

Eipa mulla varmaan sen kummempaa asiaa enaa, taa oli tammonen hauskojan ja hyvien muistojen paivitys. Kohta neki loppuu :(( Daaaaaamn. Parin viikon paasta sita voi palata taas perusrytmiin, mika oli ennen tata reissua. Oudon nopeasti loppuu, tuntuu etta just vasta lahti tanne ja oli ne ensimmaiset paivat ku ei ymmartany mistaan mitaan.

Jesh, se siita sitten, sellaset kertomukset tanaan. Au revoir!

Salaisuudet paljastuvat, osa 2

Hip hei, torstai voiton vei! :D Tanaan oli mielenkiintoinen paiva takana. Sain tehda meinaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa toissa. Ainoastaan yksi miinus: Herra Nalle ei ollut tanaan toissa :( Torstait on hanelle aina vapaapaivia, damn you.

Aamu alkoi kuitenkin ihan tavalliseen tapaansa, jatkoin jo aloitettuja mansikka-tartelletteja, tein pursotuksia ja parit koristukset kakkuihin. Taisi olla sitten heti sen jalkeen kun Herra Isopomo sanoi etta ma alan tekemaan hanen kanssa "patashuuta". Silta se kuulostaa kun lausutaan, kirjoitusmuodossa Pate a Choux. Toisin sanoen yksi niista resepteista mita olin saanut.

Google kaantajan mukaan tama olisi lehtitaikina, mutta parempi suomennos sille oli tuulihattutaikina! Naita varten piti myos tehda Creme Patissiere:a, eli sellaista mihin sekoitettiin mukaan se ruoska, ja kerattiin maidosta ne palokaasut pois.

Mulla meni kylla vahan mielessa sekaisin noi eri kreemit, koska noihin tehty taytekreemi taisi olla Patissiere plus voita vaahdotettuna keskenaan. Litraan Patissierea lisataan 400g voita ja vaahdotetaan kunnes on aika valkoista. Sitten sita voi maustaa miten tykkaa. Ma sain paattaa ni halusin totta kai suklaata! :D

Onneksi olin sen verran fiksu etta yritin kirjotella kaikki ylos paperille heti kun kotiin paasin, oli meinaan paljon uutta tanaan tekemisessa mukana! Tuulihattutaikinan pitaa siis olla vahan sellaista jamakan juoksevaa, ei saa valua, mutta ei pysya kiinnikaan ihan hirveesti. Ja jos on liian kovaa niin lisataan munia! Tosin paiston jalkeen kun maistoin pienen palan ni aika vahvasti munakas iskostui mielikuvaksi.

Tehtiin siis muutamia erilaisia tuotteita: Eclairseja, perustuulihattuja, semmosia lyhkasia ja paksuja (niita minka paalla on pinkkia tai vihreeta varia ja sitten niita suklaahippuja toisessa paassa, taisin jossain postauksessa selittaa etta ei ollu ihan mun mieleeni), sitten semmosia ison kavyn muotoisia (eli paksumpi toisesta paasta). Isopomo teki viela jotain ihme kiekuroita, ja kysyessani niista han vain ilmoitti etta ma ymmarran sitten myohemmin. Oooookei?

Ensimmaiseksi yrittamaksi ei menny kylla omasta mielesta kauheen huonosti, mutta ei ne ihan taydellisiakaan ollut. Mut ei ollu kaukana ;) Eilen siella koulussa ne oppilaat teki noita samoja tuotteita, ja mita muistan vilaukselta nahneeni niita ni voin kylla rehellisesti myontaa etta MULLA OLI SATA KERTAA PAREMMAN NAKOSET!!! In your face!

Kysyin jossain vaiheessa etta onko joku erikseen tilannu naita tuotteita, ku en oo ikina nahny heijan valmistavan ite. Vastaus oli etta ei, ihan vaan sen vuoksi tehtiin niita etta ma nakisin sen prosessin. Awwww... :')) Kiitan ja kumarran! Ihanasti ajateltu!

Taytteena oli siis suklaalla maustettua kreemia. En osannu yhtaan arvioida etta kuinka paljon sinne sisalle sita meni, mut onneks oli yks vieressa joka tarkisti aina sen jalkeen. Ekasta tuli aaaaaika kevyt, eli sai kylla roimasti lisata tavaraa sinne. Niista piti tulla meinaan ihan hirmu painavat :O Kuorrutettiin ne suklaafondantilla, ja nyt taytyy myontaa ettei alku onnistunu mitenkaan ihan kauheen hyvin. Mut kylla se siita loppua kohden. On kylla ihan sairaan hyvan makusia! Suosittelen lampimasti!

Niista kavyn muotoisista tehtiinki vahan enemman fantasia-aiheisia, nimittain joutsenia! Halkaistiin se ensin vaakatasossa kahtia (tai sitten ylaosa hieman ohkasempi ku pohja), vedettiin se hattuosa pituussuunnassa viela kahtia ja pursotettiin pohjapalaan pyorivalla liikkella sita kreemia (nyt en oo kylla ihan varma oliko sita samaa mihin lisattiin se suklaan maku :O ma menin meinaan ihan sekasin etta mika on mitakin! Mut oletan etta sita samaa kreemia, mut ei vaan suklaata lisattyna). Sitten sen halkaistun hatun palaset aseteltiin siiviksi, ja ne ihme kiekurat mita ma olin ihmetelly, niista tuli joutsenen paa! Lopuksi viela tomusokerihunnutus paalle ja voilà! Veeeery very beautiful!

Look at me! I'm a bird!

On se vaan niin sopo :)) Me likey! Sitten paivan paatteeksi tuli sellainen yllatyspyllatys: Herra Isopomo oli kuulemma sanonu etta ma saan ottaa noita kotiin vietavaksi :O Taa Herra Esipomomies pakkas mulle laatikkoon kuus Eclairia ja sit naita joutsenia varmaan viis tai kuus. OU MAI GAAD! :D

Tan nakonen boksin sisalto.

Niin, ja kuten huomaatte, mukana oli myos tuollainen pritsattu valkosuklaalaatta :D On itse asiassa jo viikkoja sitten tehty, mutta nyt oli ilmeisesti hyva syy antaa vihdoin mun matkaani.

Eihan mulla viela mitkaan synttarit oo, mutta...

Toi juontu siita, kun Herra Isopomo teki hirveesti tilaustuotteisiin tollasia syntymapaivatoivotus-kyltteja, ni han tuli siina ohimennen kysaisseeksi etta miten se suomeksi sanotaan. Noh, eihan se pelkka sanominen riittany ni ma kirjotin sen paperille. Ja han sitten oli tehny tallasen laatan : D

Mutta mutta, kun sitten naita salaisuuksia paljastellaan ni voisin kylla laittaa reseptit jotenkuten kirjallisessa muodossa tahan, jos jotakuta kiinnostaa tehda vaikka kotona joskus.



Tuulihattutaikina/lehtitaikina (pate a choux):

500g vetta
6g suolaa
230g voita
320g jauhoja
500g munia

Keitetaan vesi, suola ja voi. Otetaan kattila pois liedelta, kaadetaan jauhot joukkoon, sekoitetaan hyvin ja laitetaan takaisin liedelle. Sekoitetaan koko ajan noin 5 min.

En tieda tehdaanko kaikkialla nain mutta me laitettiin se sitten pikkupataan ja koneeseen pyorimaan, sitten kaadetaan munat pikkuhiljaa joukkoon. Ja mikali lopputulos ei ole osittain valuva, lisaa munia. Sitten vaan pursotuspussiin ja pursottamaan sellasia tuotteita mita haluat!

Paistetaan 210/220 asteessa 20-30 minuuttia (?). (Ohjeessa on 35-45 minuuttia, mutta riippuu tietenkin siita minka kokoista pursotusta sulla siella on. Esim. ne joutsenen paat on valmiit lahinna viiden minuutin paasta paiston aloittamisesta.


Creme Patissiere (vaniljakreemi):

1l maitoa
250g sokeria
5 munaa
85g maissitarkkelysta

Kiehautetaan maito. Sekoitetaan sokeri, munat ja tarkkelys keskenaan. Kaadetaan taman seoksen joukkoon jonkun verran kuumaa maitoa, sekoitetaan, ja kaadetaan se koko hoska siihan maitokattilaan. Keitellaan ja sekoitellaan kunnes paksuuntuu tarpeeksi.

Sitten tietysti laitetaan jaahtymaan ennen kayttoa. Mikali ollu kauan kylmassa ja jahmettynyt, pehmitetaan koneen kanssa ennen kayttoa. Oletettavasti lapavatkaimella.



Diplomaattikreemi: 

Nyt siis taytyy aluksi myontaa etten oo ollenkaan varma onko taa sita samaa ku mita noitten peruskreemi on, voisin kylla olettaa joo. Tosin vilkaistessani julkaisua osaa yksi, sekoitussuhde taisi olla hieman erilainen...

1kg creme patissierea (hyvin kylmaa?)
0,200g kermavaahtoa

Ja ihan vaan sekoitetaan kunnolla.

-

Mulla on taalla reseptilistassa viela joku creme mousseline, mutta en ole ihan varma mihin sita kaytetaan. Kaanoksessa lukee "Tama voide voidaan tehda pienia kakkuja TOP ja ituja" eli varmaks en voi menna sanomaan mita on kyseessa : D


Eikohan noi nyt riita talta eraa, kaksi postausta paivassa on ihan liikaa aikaa vievaa! Ja nyt ma olen taas ihan ahky ku piti menna syomaan. Minkaanlaista varotusta ei ikina saa etta mihin aikaan ruoka on valmista. Ja taa on vahan niinku jokapaivainen joulu ku jatkuvasti syodaan possua, eri muodoissa vaan. Ma alan kohta voimaan jo pahoin...

St. Michel-Mont-Mercure

Eilinen paiva meni vahasen myohaan, siksi ei jaksanu enaa mitaan blogipostausta siita paivasta tehda, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan, joten tassa tuleepi sitten se osuus.

Oltiin siis Antoniinan kanssa tutustumassa tuohon yhteistyokouluun (???), joka on ihan vaan jonkun 15 minuutin matkan paassa. Edellisena iltana hokasin jotain hyvinkin tarkeaa unhoittuneen, nimittain mun tyokengat sinne Leclercin pukkariin :----) Nooooh, aattelin etta ei siina menis ku joku pari kolme minuuttia ku noutaisin ne sillon aamulla, mutta kappas keppana, ranskalaisten tyyliin Rudy oli hieman aikataulustaan myohassa, joten ei sitten menty niita hakemaan.

Oli hilppasen sumuinen ilma, eika ne auton ikkunatkaan ollu mitenkaan kirkkaat. Eli se oli aika pelottavaa olla kaahailevan ranskalaisen kyydissa, sumuisella ilmalla, ilman etta ikkunoista nakyy ulos kunnolla. Etenkaan tuulilasista. Jesh. Mutta hyvin me sitten perille paastiin kaheksaksi.

Epareilua. Ruotsin ja Viron lippu kylla loytyvat, mutta ei Suomea!!!

Ensimaiseks me mentiin sellaseen pieneen ryhmaan, missa oli ehka 7 ihmista. Se oli sellanen grouppi jonka immeiset oli menossa jossain vaiheessa ulkomaille tyossaoppimaan. Ei ollu vakuuttavaa sakkia. Ensinnaki sielta pisti silmaan heti yks tytsy, joka naytti silta ettei vois vahempaa mikaan kiinnostaa ja varmasti on luonteeltaan aika veemainen. Kukaan heista ei osannu englantia oikeestaan mitenkaan, eli aika hataralta vaikuttaa heijan tuleva opiskelu jos ei yhteista kielta loydy. Omapahan on ongelmansa.

En tiia kuinka kauan siina oltiin esittaytymassa, mut sit meilla oli kuulemma 7 minuuttia aikaa kiertaa heijan kanssa tota aluetta lapi. Naytettiin muun muuassa missa on leipomo- ja konditoriatilat, muita tiloja en sitten muistakaan. Ku siella on ihan liian monta erillista rakennusta! Esimerkiksi nukkumispaikat noille opiskelijoille.

Voi kylla, ne pysyy siina kampusalueella koko viikon, ja sit ehka saattavat viikonloppusin lahtea kotona kaymaan. Ja mita ensimmaisen ryhman aikana saatiin kuulla, ni heijan rytmityksensa on kaks viikkoa tyossa, viikko koulussa. Koko vuoden on se sama tyopaikka ja lopuksi on sitten kokeet. Ja kaiken lisaksi heille maksetaan siita tyosta. Ja siita etta he on koulussa. Mut koulussa olijoille maksetaan vahemman ku toissa olijoille -.-  Ihme vakea ku oppilaille maksetaan siita hyvasta etta kouluunki suvaitsevat saapua...

Anyway, siirryttiin sitten toisen ryhman pariin ja alettiin taas selittaa niita samoja asioita, eli esiteltiin itseamme, Suomea, kerrottiin kokemuksesta taalla ja muuta liiba laabaa. Taa oli selvasti kiinnostuneemman olosta porukkaa ku se ensimmainen ryhma. Ja naita oli selvasti enemman. Yks mika pisti silmaan kaikissa ryhmissa, oli se etta tyttoja ei ollu ku ihan muutama. En tiia mita aloja naa kaikki opiskeli, ekassa porukassa oli kokkeja ja tarjoilijoita, mut ryhma koostui lahinna pojista. Outoa. Varsinkin ku meijan ryhma on kokonaan naishenkista :D

Tassa kakkosryhmassa tuli ensimmaista kertaa enemman kiinnostusta puheenaiheisiin alkoholi ja hintaerot. Taalla kun noita viinaksia ja kaikkea muutakin saa suhteellisen halvalla ni heita kauhistutti naa hinnat mita meilla Suomessa on. Esimerkkina maitolitra, Ranskassa taitaa olla jotain 0,50-0,60 euroa, ku meilla se menee yli euroon (riippuen tietty maidosta). Ja meilla kun on puolen litran vesipullo sen 0,70 euroa kutakuinkin, taalla saa silla hinnalla vahintaan litran pullon vetta. Etta nain. Tupakat ja ehka jotkut muutamat vakevat viinalajikkeet oli about samoissa hinnoissa, mut muuten Suomi veti kylla sellaset hintaluokat etta oppilaita hirvitti. Niinku autokouluki on taalla jotain 1500 euroa ehka maksimissaan. Mut ei naa kyl kauheen hyvin aja.

Kuva kakkosryhman luokkahuoneesta.

Tassa ryhmassa hauskin kohta oli se, kun eras takapenkin poika halusi tiedustella, suositaanko me enemman ranskalaisia vai suomalaisia poikia :D Luokkaki nauro kun kyseinen kysymys esitettiin, ja Rudy siina sitten sano meille etta ne loi tupakasta vetoa tosta kysymyksesta. Sit ku kattosin sinne ni kylla vain, siellahan se savuke vaihtoi omistajaansa! Ma sain kylla hyvat hurraukset ku sanoin pitavani enemman ranskalaisista :---) Hihhih!

TAAAAAS kerrottiin niita samoja asioita mita oltiin edellisessa kahdessa puhuttu. Kivasti meni sekasin etta mita oikeesti on talla kertaa jo sanonu ja mita ei. Alkoholi oli taas sellanen suosittu puheenaihe. Hienoa yrittaa kertoa alkomahoolituotteiden hintoja ku et oo ikina suunnilleen niita ees ostanu. Mut onneks mulla oli "asiantuntija" siina vieressa ;D

Yks asia mika allistytti aika valtavasti heita, oli vakilukujen vertaus. Koko Suomessa on sellaset 5,3 miljoonaa asukasta, ni pelkastaan jo Pariisissa on enemman ku tuplasti asukkaita, jotain 12-13 miljoonaa :D Hiemanko oli hammentavan nakosta populaa pulpettiensa aaressa. Mut muistettiin kylla sitten uusiakin asioita tassa viimeisessa ryhmassa. Oltiin ihan kokonaan unohdettu Muumit ja sauna!

Hirveesti ei kylla ollut kenellakaan tuntemusta Suomesta. Muutaku tiesivat sanoa etta siella on kylma :D Edes Nokiaa ei osattu yhdistaa Suomeen!!! Se on jo varsinainen hapea ranskalaisilta! Kimi Raikkosen saattoivat jotkut tuntea, mutta vaikka Angry Birds ja The Rasmus (yllattavaa kylla) olivat tutut, ni ei tiedetty niiden olevan suomalaisia. Kauheesti mua ainakin ihmetytti ettei Nightwishia, HIMia tai Apocalypticaa tiedetty yhtaan, vaikka ovatkin aika julmetun kansainvalisia bandeja/artisteja... Mika lie siinakin sitten ollut.
Ai niin, ja Molkky on kanssa tunnettu merkki. Muumitkin osattiin kuvista tunnistaa. Joku ehdotti Ikeaa mutta vieresta viuhahti.

Sitten kun oltiin kokonaisuudessaan jotain nelisen tuntia selitetty Suomen asioita kerta toisensa jalkeen, ni Rudy paasti meijat viereiseen tietokoneluokkaan ja me sitten datailtiin siella Antoniinan kanssa varmaan jotain puolisen tuntia. Sitten olikin jo ruoka-aika! Kiva ku jonkun jatkan piti vissiin vieda meijat sinne ruokailuun, mut se painuki sitten kavereittensa kanssa tupakalle ja me mentiin sitten muitten perassa sinne ruokapaikkaan pain. Vahan kylla ihmeteltiin etta mitas tassa pitais nyt tehda, mutta selvittiin kunnialla.

Oppilaat tupakalla! Yllattavan moni polttaa, lahinna aina puolet luokasta O.O

Siella oli sellanen systeemi ku lahinna jossain vankilassa :D Eli piti osottaa mita ruokaa halus ja ne tyypit siella visko siihen lautaselle sita. Ei ollu kylla valinnanvaroissa kehuttavaa: juustomakkaraa, jotain ruskeeta lihajuttua ja viela jotain kolmatta, seka lisukkeena nakojaan joko muusi tai vihreat pavut, ei molempia. Tyhmaa! Ja sit tietty jalkkareita oli muutamia eri sorttimentteja. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan me mentiin istumaan sen paikan ainoaan kahden hengen poytaan :D Ettei kukaan vaaaaaaaaaaaan tuu juttelee meille! Me ei oikeen hokattu mista olis saanu juotavaa ni se ruokailu meni vahan kuivana alas.

Ruokailun jalkeen meilla ei ollu hajuakaan minne olis pitany menna, tiedettiin vaan etta pitais 13.45 alottaa se leivontaosio, mutku Rudylla oli meijan tyovaatteet autossa, eika me todellakaan tiedetty missa se parkkipaikka oli, saatikka etta missa itse herra Martin oli! Me sitten istahdettiin ulos sellasen poydan aareen ja odoteltiin siina jotain tapahtuvaksi.

Noilla poydilla me oltiin. Ja kappas vaan, Antoniinasta on tullu sarvikuono!

Tammonen kaveri kipitteli siina poydalla. Kivat imukuppitassut ja sillai :D

Kyllahan meijat sitten lopulta siita loydettin ja mentiin vaihtamaan meijan "syopalaisen" vaatteet paalle :D Vahan kylla havetti kulkee niissa ku ne paahineet ei oikeen oo niin kamalan hyvannakoset kenenkaan paassa, ja ku noi ei kayta mitaan vastaavia, ni muut oppilaat nayttaa inhimillisimmilta ku me :D Alkukankeudesta selvittyamme tunsimme olevamme kutakuinkin ihmismaisia.

Jos leivontatuokiosta mitaan voi sanoa, ni ei menny kylla ihan nappiin.
1. Ensinnakin, se vesi mita tuolla kaytetaan, ma en suostuis edes juomaan sita, koska siina on sen verran ainaki klooria mukana et se oikeen haiskahtaa siita.
2. Toiseks, niilla ei ollu kardemummaa (damn you!). Eihan se tietty pakollinen raaka-aine olis ollu korvapuusteissa, mutta taydellinen lisa siihen makuun.
3. Taikinalampo oli kylla aaaaaaika korkea! Vaikka pistettiin ihan ihan kylmaa vetta, eika koneessakaan ollu ku sen 10-12 minuuttia :O Piti siis heti alkaa sita tekemaan. Ja kaiken lisaks se oli ihan kumisen tuntunen. Mut hyva sitko!
4. Ei kaulintakonetta. Daaaaaaaaaaaaaaarn! Siispa vaan kaulimaan sellasessa puukalikalla. Kivat sulle Batman.

Nimimerkilla "laadukkaat raaka-aineet". Seassa jotain keltaista, jota en kyennyt nimeamaan. Lisaksi siella oli joitain suklaapisaroita mukana?!?!

5. Aivan liian tehokas nostatuskaappi ja uuni! Ei jumankekka, kivasti "pissivat alleen" ne meijan pullaset siella kohotuskaapissa, sen verran kuumat oltavat niilla oli, vaikka lampoa oli semmoset 35 astetta (tai ainakin pyydettiin laittamaan). Uunissa ei menny ku pari minuuttia ja ylimmaisen pellin pullat oli paalta ruskeita. Jaiks! eiku vaan lampoa pienentamaan ja peltien vaihto-operaatiota kehiin.

Tyoskentelytilat. Jokasella on niin sanotusti tommonen about metri kertaa metri tilaa...

Raaka-ainevarasto.

Mut hei, aika hyvin me osattiin kuitenkin sopeutua niihin olotiloihin! Ja hienosti yritettiin soveltaa meijan tietoja ja taitoja niissa tilanteissa mitka ei menny ihan niinku on opetettu (eli kaikki mahdolliset tilanteet). Eli kylla me ollaan KOLMOSEN ARVOSIA!!! ^^ eiks vaan? ;D

Korvapuustien liiskausvaihe ammattilaisen ottein.

Pullat pois! Hienoa yrittaa ottaa pelteja pois ku ei oo hanskoja... taalla kaytettiin nakojaan vaan ihan tavallisia liinoja.

Ainii, siita uunista johtuen osa niista pullista oli ruskeampia ku toiset. Oli vahan epatasainen paisto siina harvelissa :O Ei tykatty! Mut maistettiin yhta ja kylla se ihan syotavaa ainaki oli. Mut se oliki sillanen vaalee. Me tehtiin siis yhden litran taikina ku pyydettiin arviolta 50 pullaa. Laskutaitomme avulla saatiin arvioitua etta yhesta litrasta 70 gramman pullia tulee noin 70 kappaletta. Niista tuli kylla pienempia ku normaalisti, me ei siis edes punnittu niita ku se tilanpuute oli hieman ongelma, eika ne vaa'atkaan ollu mitenkaan hirmusen siirrettavia. Keskityttiin vaan siis saamaan tasakokoisia ja enemman ku 50 kappaletta. Ja hyvin onnistu! HYVA ME!

Voittajan on helppo hymyilla.

Rudy oli sanonu meille etta tavataan kuudelta receptionissa (nyt ei muistu suomennos millaan mieleen enka jaksa googlettaa), ja me oltiin sillai kivasti valmiita jo ennen viitta : D Me oltiin kuolemassa janoon ja lahettiin sitten vaatteiden vaihdon jalkeen ettimaan jotain mista sais juotavaa. Toisin sanoen me karattiin kaupungille! (Alkaa kertoko kenellekaan).

Loydettiin lahelta Spar-kauppa ja meika osti litran appelsiinmehua ja puolen litran kokiksen. Appelsiinmehut meni sen tunnin aikana, mut kokis on viela avaamaton!

JANO!!!

Ilmeet tays kymppi!

Suunnistettiin sen reissun jalkeen takas sinne koululle ja jaatiin sen samaisen ulkopoydan aareen juoruamaan ja riehumaan. Kuunneltiin muun muuassa hyvinkin nostalgista musiikkia, eli parin lastenohjelman tunnaria! Ainakin oli Pokémon ja Tontut :') Oi vitsit!

Meijan kaveri oli siella taas. Tai no, mun kaveri. Antoniina ei ollu kauheen innostunut. Ei menny kauaakaan ku olin heivannu ton maahan ni tais olla sama heppu ku roikku mun paidassani kiinni. Ihmettelin vaan etta mitas kylmaa mun rintakehaan oikeen osu... Antoniinallaki oli tosin kaveri! Yks amppari pyrki hanen poksyihin :")

 

 

 

 

Kuudeksi hiippailtiin sinne tapaamispaikkaan, Rudy tuli jossain vaiheessa, taytettiin joku mielipidekysely ja keskusteltiin pienesti joistain asioista. Catherine tuli yhdessa vaiheessa hakemaan meita, ni han meni siks aikaa juttelemaan joittenkin ihmisten kanssa toiseen huoneeseen, ja sit ku meki oltiin jo valmiita ni voi herranjumala, jouduttiin sitten odottamaan et han vaivautuis tulemaan pois sielta. Kello oli kivasti jo seitteman ja oltiin aika puhki siina vaiheessa. Tollaset 11 tunnin koulupaivat ei oo oikeen kivoja. Tahtoo Suomeen! Salpauksessa on sentaan inhimilliset tyoskentelyajat :D

Salakuvattu Rudy Martin.

Mulla ei ollu yhtaan nalka enaa illalla ku kotiin paastiin, ja kavinkin sitten suihkussa ja ajattelin menna nukkumaan ku kuulin ruuanvalmistusaania, kurkkasin huoneesta ja nain etta poydalla oli jo astioita kahdelle ni enhan ma voinu sitten enaa sanoa etten ma syo. Vahasen siis menin haukkaamaan ruokaa. Toi ei oikeesti oo yhtaan hyva syoda tohon aikaa, ma en pysty meinaan nukkumaan :( Muutenki hankaluuksia nukahtaa, saatikka etta yritta tehda sita vatsa tays ruokaa ja ruuansulatus kaynnissa.

Etta sillanen paiva eilen oli. Ai nii, Rudy sanos viela sillon lopuks jotain etta normaalisti meille vierailijoille annetaan jotain, mutta se ihminen joka on vastuussa siita hommasta, tais olla eilen sitten vapalla tai jotain, ni me kuulemma saadaan sitten myohemmin. Mulla ei vaan oo tiedossa etta mita. Nii ja tuliaisetki annettiin. Tosin siina oli kayny semmonen pikkanen tsydeemi et Antoniina oli vahingossa syony Rudynkin tuliaiset :"D

Han oli muistanu vaarin ne suklaalevyjen maaran ja kylla me vaan naurettiin tossa joku viikko sitten ku asiasta puhuttiin ja todettiin etta han on syony Rudyn suklaat :""D Mut onneks mulla oli tallessa yks Fazerin sininen (tosin aika karsineen nakonen) ja sitten Helsingin lentokentalta ostettu Revontulet-magneetti. Ajattelin etta olis kiva antaa myos jotain sellasta mika sailyy kauemminkin.

Tollasia koristuksia oli eraalla poydalla.

Kaupungin kirkko. Oli kylla vaikuttava naky!

Hengissa ollaan selvitty eilisesta, mita nyt ollaan vahan vasyneita viela tanaankin oltu. Mutta mutta, sen pituinen se tarina talla kertaa.

Suomalaiset "syopapotilaat" toivottavat hyvaa paivanjatkoa!

Ps. Ai miten niin Rudy on pitka mies? Ei suinkaan kuvakulma kerro mitaan...