The End

Ajatuksena oli joo että laitan eilen ja huomenna vielä postaukset, mutta rakas koneeni on joutunut olemaan yksin niin monta kuukautta, että päätti heittää mulle vastaan itkupotkuraivarit eikä suostu nyttenkään toimimaan kunnolla. Kiitos siitäkin sitten vaan. Niinpä siis pidättäydyn tässä yhdessä ja viimeisessä postauksessa, se kelvatkoon.

Sateesta huolimatta on ollut oikein leppoisa ja mukava palautuminen. Tosin keskiviikon ja torstain välisen yön unet jäivät vaan siihen neljän tunnin pintaan, mutta eiköhän se oteta tässä jossain vaiheessa kiinni. Valmistautuminen niihin kisoihin on ollu vähän turhauttavaa, koska periaattessa pitäisi osata "ulkoa" ihan liian monta tuotetta, eikä tää näytä niin hyvältä ku mitä vois ajatella. Mut sanotaanko näin että toivoa on. Jonkun verran. Voimme vaan toivoa että mä saan jonkun hyvän parin... olisko ruottalainen kiva? :D 

Kaikki mun tavarat on edelleen lattialla. Tai no, ne on vähän hajaantunu... osa on edelleen tossa samassa kohtaa mihin ne jätinkin, osa on siirtyny huoneen nurkkaan häpeemään ja osa taas on vähän korkealennolla ylemmillä tasoilla. Mutta mitään en oo siivonnu! Vois melkeen alottaa, siirtää siitä saman tien tonne matkalaukkuun ylihuomista lähtöä varten :D 

Nyt mä jopa muistinkin miks mä halusin tehdä kaks erillistä postausta... ekaan mun piti laittaa kooste tosta reissusta ja toiseen loppusanat. Mahtaakohan mennä tähän samaan? Jos mä yritän vähän lyhentää, ehkä sitten. 

Alors!

LUKU 1: Menomatka Ranskaan, hei hei!

- tekstiviestihäiriköinti aamukuudelta ja kaunis vastaus siihen

- hermostunutta odottelua 

- paniikkia lentokoneessa


LUKU 2: Alkutunnelmia, eli apuaaa!

- uudet maisemat, missä mä olen?!
- uudet ihmiset, keitä te oikein ootte?!
- huimaus ja pahoinvointi matkan jäljiltä (onneks vaan ekan päivän)
- hengailua tuntemattomien ihmisten kanssa, ehh?
- poskisuudelmat, yök!
- kaupunkiin tutustumista, kaduilla kuljeskelua... ehkä jopa pientä "eksymistäkin"


LUKU 3: Matkailua ja juhlintaa!

- La Vallée de Poupet
- St Gilles Croix-de-Vie (ekaa kertaa Atlantin rannalla!)
- La S.K.A.
- Piknik naapuruston kanssa
- Puy du Fou
- lähimetsässä samoilu (kyllä sekin lasketaan!)
- Cholet
- Noirmoutier (taas mentiin rannikolle)
- St Michel Mont Mercure
- Kotimatka...


LUKU 4: Ruokaa mulle tuokaa!

- varsin uudenlainen ruokailukokemus...
- merenelävät, yök
- ratatouille, yök
- lihoissa olevat luut ja jänteet, yök
- paljon possuruokia
- ranskalaiset pavut, nami!
- ei leikkeleitä leivän päälle?!
- missä margariini?!
- kalarapupötköt, nam!
- perunoiden korvaus sipseillä, mitä ihmettä?!


LUKU 5: Nyt leivotaan! 

- aivan erilainen tuoterepertuaari mitä meillä Suomessa
- Eclairit ja tuulihatut
- Briossit (kauheen isoja!)
- hirrrrrveesti patonkeja
- suklaaleivät (voi kyllä)
- ei pyöreitä kakkuja (ainakaan tuolla meillä)
- kamalasti erilaisia hedelmätuotteita, kuten tartet ja tartelletit
- erilainen kreemi
- suklaakoristeet kunniaan!
- asettelukysymys on suurempi ku tasalaatuisuus
- ei kardemummaa peruskäytössä : O


LUKU 6: Visa vinkumaan!

- tai ainakin mä päästin vinkaisun ku laskin kuinka paljon kokonaisuudessaan tuli käytettyä...
- vaateostostelua koko rahan edestä :D
- leivonnaiskultturellista tukemista herkkujen ostamisen myötä
- tuliaiset! totta kai :)
- "tarvetavarat"
- kokonaissumma tältä reissulta hipoi huimaa 900 euroa! Auts. Kyllä köyhän opiskelijan nyt kelpaa. Mutta on tuo kuitenkin vähemmän kuin mitä kanssamatkustajani tuhlaama 2000 euroa!!!


LUKU 7: Mitä uutta ja ihmeellistä tuli koettua?

- kukon kiekuminen aamuvarhaisella työmatkalla
- samaisina aamuina pimeää taivasta vasten tuikkivia tähtösiä, Otavakin ihan pystyasennossa
- elekielen käyttö kommunikaation välineenä
- uudenlaiset tuotteet, erilaiset tekotavat...
- juomakulttuuri eli aperitiivimenot, ei muuten varmasti sovi suomalaisille, mikäli mun kokemuksiini on uskomista :D


LUKU 8: Lopputunnelmat

- kaiken sen puolivälin tylsistymisen ja turhautuneisuuden  jälkeen pienimuotoinen kaipaus jäi työkavereiden luo
- helpotuksen huokaus loppua kohden
- yllätysmomentin lahjojen muodossa
- au revoir Ranska, toivottavasti nähdään vaikka ensi vuonna uudestaan!
- uudelleen koettavat pahoinvointi ja pään kieppuminen lentomatkan aikana (muutenkin vähän turhan kauan kesti se kotimatka, me not likey)


LUKU 9: Millainen mielikuva jäi?

- ranskalaiset on hitaita (niin toiminnallisuudeltaan kuin ajattelultaankin), äänekkäitä, välinpitämättömiä muita kuin omaa maatansa ja kulttuuriaan kohtaan (ei kiinnostusta opetella esim. englantia)...
- edellisistä ominaisuuksista huolimatta ihmiset ovat sosiaalisia, ystävällisiä ja toistensa kanssa toimeentulevia
- vaikuttavat jotenkin vaurailta? palkkataso on kuitenkin suhteellisen sama, hinnat alempaa tasoa kuin meillä, joten syystäkin vauraampia?!
- tahtoo mielellään takaisinkin sinne :D Mutta miten olis vaikka junalla?

Happy End. 


Tästä todennäköisesti jäi puuttumaan jotain, koska saatuani tekstin valmiiksi, koneeni päätti olla erittäin ystävällinen ja jumittaa sen verran että poisti lähinnä kaikki tekstit (Y). Eli eikun uudestaan vaan kirjoittamaan. Kuvia olisin mielelläni lisännyt, mutta tällä kertaa se ei ollu mahdollista, muokkaan tämän sitten joku toinen päivä (mahdollisesti huomenna), jos aparaatti vain suostuu yhteistyöhön.

Mitä siis olen tehnyt viimeiset kaksi vuorokautta? Noooo silloin kun saavuin, rupesin sotkemaan ja sen jälkeen datailemaan. Tietenkin piti kouluunkin mennä, niinkin vähillä yöunilla. Ensimmäinen maitolasillinen koulussa oli kuin häikäisevä uudelleenkohtaaminen.

Ensimmäiset ostokset kaupasta? Pari litraa maitoa, karjalanpiirakoita, margariinia ja leikkelettä ^^

Mutta nyt näin illan ratoksi täytyy vaan sanoa että tämän kertainen postaus taitaa olla tässä :(
Kaikki hyvä loppuu aina aikanaan, joten myös tämänkin pitää vihdoin tulla päätökseensä. Sinällään meni nopeasti aika, tuntuu että juuri vasta alotti ja nyt on jo kirjoittamassa viimeisiä sanojaan. Viimeiset sanat... hoh, en mä nyt sentään kuolemassa ole! Tai ainakaan tietääkseni... :D

Loppukevennykset on loppu myös, sellaistakaan ei enää tule tämän lopuksi. Joten, näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, oli ilo kirjoitella. Toivottavasti joku sai tästä iloa irti tarpeeksi :) 

Hyvästi rakkaat lukijani.

The End. 

Home Sweet Home

Lainatakseni iskän lempilaulun sanoja hieman muunneltuna: "Olen kotona taas, täällä kylmässä maas, missä ihmiset maitoa juo".

Eli mä olen saapunut kotio, vihdoinkin! Pitkä reissu takana, 12 tuntia matkailua.

Herätys klo 8.00, jotta kerkee varmasti kerkee valmistautuu ennen ku noutaja saapuu klo 9. Tosin eräs häiriköi mua jo viittä minuuttia ennen herätystä. Törkeetä. Ja kaiken lisäks nouto tuli lähinnä 20 minuuttia etuajassa. Mut tavarat sain kivasti tavarat tungettua, nimenomaan TUNGETTUA, mun kasseihin. Kotivaa'an kanssa punnittuna iso laukku painoi 27 kiloa :') Ja lisänä vielä noi kolme pikkukassia...

Mun tavararöykkiöni ^^

Jaaaaa kaiken lisäks Rudy oli antanu jonkun pussillisen erilaista Vendee-kamaa, eli joo kiva, tungetaan viela neki sitten mukaan. Siellä oli muun muuassa lippis, t-paita, pari pinssiä ja kynää sekä jotain lappusia ja lippusia.

Ilma oli tosi synkkä, alko matkan varrelle jopa satamaan. Taivas siis itki sen vuoksi ku me lähdettiin, ihan selkeesti.

Hei hei Äityli!

Sataa sataa ropisee...

Oltiin ainakin ajoissa lentokentällä, ei tarvinnu mitenkään panikoida ton lähdon kanssa. Vähän kyllä arvelutti etta tuleeko paljonki ylimääräistä maksettavaa siitä isosta laukusta, mutta tänään oli henkilökunta ilmeisesti sen verran hyvällä päällä että missään vaiheessa ei tullu lisämaksuja :D Ja mä sain ottaa kaikki kolme kassiakin koneeseen, ilman sen suurempia ongelmia. Niissä check-in pisteissä Antoniina riisumaan kengät pois ku niissä oli jotain hälyttävää... :')

Aamupalan paikka. Minä kun en ehtinyt haukkaamaan ennen lähtöä ku yhen pikkusen banaanin ja lasin appelsiinimehua. Mut kyllä oli hyvä leipä! Omnom! 

Tän kertaiset lentohetket ei ollu ihan niin kamalia ku mitä mennessä, mut kuitenki ihan tarpeeks aiheuttaakseen mulle paniikkia, pahoinvointia ja huimausta. Mua etoo jo valmiiks pelkkä ajatuski et parin päivän päästä tarttee lähtee uudestaan :((

Pariisin kentällä meillä oli ihan liikaa aikaa vaihdon välissä, nimittäin melkeen kolme tuntia. Yritä siinä sitten keksiä jotain rakentavaa tekemistä sille ajalle. Itse portille kävely vei sellaset 20 minuuttia, sattus meinaan olemaan ihan jossain toisella puolen kenttää. On muuten halvatun iso paikka.

Mä yritin siinä sitten tasata päänuppiani seuraavaa lentoa varten, mutta ei kyllä onnistunu kauheen hyvin. Koko ajan vaan päässä heitti ja yökötti. Yritin lukea yhtä kirjaa,  minkä mun vara-äitini oli ostanu läksiäislahjaksi. Täytyy myöntää että se on hirmumielenkiintonen! Siinä kerrotaan Vendeen alueen kaupungeista ja niiden historiasta, oi ihana :D

Nii ja se on vieläpä englanniksi, ymmärrän jopa mistä puhutaan!

Pariisin kentällä oli tuollainen zen-rauhoittumishuone.

Oli muuten ihanaa kuulla pitkästä aikaa suomen kieltä. Paikalla kun sattui olemaan muitakin suomalaisia kotiin päin menossa, niin höpöttelivät jonkun verran. Koti, here we come! Tällä toisella lennolla tarjoiltiin pientä välipalasafkaa, eli kolmioleipiä ja juotavaa. Päätin sitten kuitenkin syödä ku en ollu varma johtuiko huonovointisuus lentämisestä vai syömättömyydestä, kenties jopa molemmista.

Mutta senkin jälkeen oli vielä puolitoista tuntia aikaa ennen kotikentälle saapumista... Luojan kiitos onnistuin nukahtamaan sen verran pitkäksi aikaa että loppu olikin sitten jo parempaan päin. Pahoinvointi oli hellittäny jonkun verran sen nukkumisen aikana, mutta pääkoppa saneli edelleen vastalausetta ilmassa kieppumiselle.

Se on hauskaa miten moni kappale voi olla oikein sopiva aihepiiriltään tietyissa tilanteissa. Nimittäin kun jossain vaiheessa meidän lentoja tokaisin Antoniinalle et "ihmisiä ei ole luotu lentämään" niin hän vaan alkaa hyräilemään "Minä olin lentäjän poika..." Jesh. Ja kun mp3:sta kuuntelin, niin sieltä sai poimittua ainakin kaksi oivaa kohtaa: "Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän" sekä "I'm hyperventilating". Että näin.

Pikkuhiljaa alettiin olemaan jo Helsingin lähistöllä, ja alettiin laskeutumaan. Taivas oli tosi pilvinen, mutta sieltä yläilmoista katsottuna näytti ensin olevan tosi aurinkoista, lisää laskeuduttuamme alkoikin jo hämärtää kivasta ja maisemat oli jonkinasteisen sumun peitossa. Kannustava kotiinpaluu. Me oltiin varmaan tosi fiksun näkösiä koko päivän ajan ku oltiin laitettu aurinkolasin pään päälle ettei mene hajalle, ja sit sää on vähän tollanen sateinen, sumuinen, hämärä... Jesh!

Auringonlaskun viimeisiä säteitä laskeutumisen yhteydessä..

Vihdoin ja viimein tutunnäköistä maisemaa! Tervetuloa Suomeen!

Antoniinan rakas oli häntä vastassa ja he sitten lähtivät siitä Espoota kohti, minä jäin yksikseni ulos odottamaan bussia, joka lähtisi vasta kolmen vartin kuluttua. No mutta hei, onneks oli puhelin ni tottakai piti lupaus pitää ja soittaa yhdelle kaverille, joka kovin oli jo mua kaivannut :)) Siinähän se odottelu meni varsin mukavasti.

Bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden! Eihän siinä varmaan muuten mitään ongelmaa olis ollukaan, mutta kun olo ei ollu mikään maailman paras ni hinku kotiin oli hyvin hyvin suuri. Mutta hienosti tuli kestettya se bussireissu. Plus viela taksimatka. Kotona oven aukaistuani vastaan leyhähti raikas viemärintuoksu <3 Ai miten niin vessanpönttö oli ehtiny kuivua näiden noin puolen vuoden poissaolokuukausien aikana? Huuuups.

Ja eikun koneelle. Tässä vaiheessa voin sanoa että en vastaa kirjoitusvirheistä. On muuten suhteellisen hankalaa opetella taas uudestaan näiden kirjainten ja merkkien paikat, etenkin ääkköset tuntuu luonnistuvat hirveen sujuvasti... Mun onnekseni kaikki näyttää säilyneen ehjänä, jopa ne kolme viinipulloa! Mut nekin ehkä vaan sen takia ku oli sen verran tiiviisti pakattu kassi ettei voinu paljoa heilua siellä, jos ollenkaan.

Ai että kuinka paljon tavaraa siellä oli? No näin paljon:

Nii-i...

Vielä kun saisi siivottua ne pois tosta lattialta... Olis ihan kiva. Ehkä mä jätän huomiselle, kello alkaa olemaan jo sen verran paljon ja pian täytyy mennä kouluunki jo :D Tosi virkeenä ja kaikkee. Uhhuh. Jos vaikka kokeilis ottaa särkylääkettä ja mennä nukkumaan, tuntuu meinaan edelleenki tosi heiluvalta ja huojuvalta tää olotila, ei yhtään kiva. Musta tuntuu että mulla on vähän turbulenssia meneillään...

Se oli sitten tällä erää varmastikin tässä. Vielä kuitenkin ajattelin laittaa pari postausta, joten tarina ei ole vielä ohi. Mutta pian...

Viimeista viedaan!

Aooouuuuu! Viimeiset tunnit jaljella, 15 tuntia ja lahdetaan matkaan taalta Les Herbiersista kohti Nantesia. Sitten koittaa ensimmaisen lennon hetki klo 11.25, silloin pitaa katsella ikkunasta ulos ja vilkuttaa hyvastit talle maankamaralle. Pariisissa joudutaan tosin odottamaan kolme tuntia seuraavaa lentoa, mutta Suomessa meijan pitais olla siina seitteman aikoihin.

Mun taytyy tietenkin yrittaa sitten paasta siihen kaheksalta lahtevaan bussiin, ja Lahdessa meika on vasta puoli kymmenen maissa... Taitaa siis jaada kauppareissu hyvassa lykyssa valista jos kauemmin kestaa. Mut hei, onhan mulla matkaevaana briossia, nutellaa ja punaviinia :D Niista siis sellainen kevyt iltapala jos ei muuta keksi! Seuraavana paivana on hyva menna krapulassa kouluun...

Huhhuh, mitas tassa nyt viimeisiksi sanoiksi sanois? Rento paiva tanaan ainakin ollu. Kymmenelta nousin vasta ylos, eli ma olen nukkunu lahes kellon ympari. Pieni ero siihen etta normaalisti on joutunu heraamaan taalla sillai vahan ennen kuutta, parina viikkona jopa ennen viitta. Mmmmm... Tulevasta puolestatoista viikosta en sitten enaa tiiakaan.

Ma tassa muuten miettisin etta mulla on tammosta "lomailua" aika paljon. Ensin oli kesaloma (tosin hyvin kiireinen ja ylibuukattu), paiva koulussa, kaks kuukautta taalla Ranskassa, pari paivaa taas koulussa ja sit viikoks Makedoniaan. Ja mikali olen oikein katsonut kalenteria ynna muita niin sitten olen viikon koulussa ja wohoo, SYYSLOMA! :DD Sen jalkeen taytyyki varmaan jo palata normaaliin koulurytmiin... Ja odotella joululomaa? Mikali se seuraava loma sitten on. Eli alkaa pliis buukatko mua enaa mihinkaan pitkakestoiseen juttuun, kitooos!

Kavin tanaan sitten shoppailemassa sen 150 euron edesta Antoniinan kanssa. Eihan meilla mennykaan ku joku tunti siella :---) Mulla meinaan oli pahasti valinnanvaikeuksia loppupuolella ku viimesta kolmeekymppia ei saanu millaan taytettya! Mitas kaikkea sita tolla rahalla sitten saikaan ostettua? No ainaki yhet kengat, laukun, paidan, kihartimen, naamanpesuaineen, herkkuja... Olikohan viela jotain muuta tarkeeta listasta puuttuvaa? No mutta hankalaa oli oikeesti ostaa silla rahamaaralla :D Ma jatin vahan vajaaks ku en keksiny enaa mitaan kivaa!

Nyt on siis yritetty pakata kaikki mita ei aamulla enaa tarvii, pahalta nayttaa. Iso laukku painaa ku synti, hyva jos pystyn nostamaan sita, vaikka naitten vaa'an mukaan se olis vaan 23 kiloo... mut luultavasti on paljon enemman : D Toivottavasti ei tartte molemmille lentoyhtioille maksaa sita ylimenevaa osuutta, kallista tulee! Ihan kiva kuitenki jos saisin vaikka laukun kiinni, olis jo paljon parempi : D Ja toivottavasti koneeseen saa ottaa kasimatkatavaroina noi kolme laukkua... shiiiit jos ei saakaan, sit ollaan pulassa :O Ku ei noista voi mitaan poiskaan jattaa, enaa ei pysty ees lahettaa mitaan erikseen paketissa Suomeen ku posti on jo kiinni. Hemmetin hienoa.

Viela tarttis lisaa tunkea...

Kaikki sarkyva tuliainen on hienosti askarreltu omiin laatikoihin hajoamisen ehkaisemiseksi. Ma todella toivon ettei niita tartte ruveta avaamaan tuolla lentokentalla, argh! Kauhee vaiva leikata kenkalaatikoista oikeen kokoset osaset ja teipata ne sitten tavarat ymparille :D Sainpahan ainakin aikaa kulutetuksi. Viinipullot sailynee suhteellisen ehjana, ja toivon mukaan eivat valuta mitaan. Laitoin ne sellaseen pussiin ja yritin teipata tiukasti kiinni, mutta saas nyt sitten nahda...

Tavarat yritetty tunkea sisaan. Huom! Yritetty...

Eeeeh.. mun kasimatkatavarat... : D Ma taidan jaada kentalle huomenna...

Kisukin oli sita mielta etta ei tartte lahtea mihinkaan. Miu mau, rakas murunen :)

Tuli muuten mieleen yks karpanen. Joka liihotteli eilen mun huoneessani. Se oli sellanen tosi iso ja mua arsytti ku se vaan porras siina eika menny pois. Minapa sitten hiivin mun ristikkolehteni kanssa lahelle sen laskeutumispaikkaa, maiskasin oikeen kovaa ja se tippus. Kuulosti silta etta se osu mun yhteen pussiin, mutta kun varovasti etsin siita ymparilta niin mitaan ei loytynyt. Toivoin vaan ettei tippunu siihen pussiin :D

Jossain vaiheessa kuitenki kattosin tohon yopoydalle ja ihmettelin et kui siina oli joku karpasen raato. Tanaan nostin sita siivesta ja huomasin etta se olikin puolikas karpanen... Ehhh? Mahdoinkohan ma vahingossa saada sen kahtia halki ku loin? Ups? RIP karpanen.

Nyt siis viela viimeisia haikeita katseita ymparistoon, viimeinen yhteinen paivallinen aitimuorin kanssa (isapappa kun lahti eilen aikaisin aamulla taas toihin koko viikoksi), ja sitten vihoviimeinen yo taalla... Taytyy kylla viela menna sanomaan hyvastit tolle pienella lahimetsalle, se kun on mun kaverini :D Mutta muuten on kaikki varmaan hoidettu jo alta pois...

Rakas metsa... Ja ainoa sellainen taalla!

Viimeiset muistot

Tanaan oli siis vihoviimeinen tyopaiva, se velvollisuus on nyt taytetty :(
Kerrankin voi sanoa etta paiva meni ihan liian nopeasti ohi...
Tama postaus on siis omistettu lahinna kaikille viimeisille hetkille :')

20 vaille seitseman on siis yleensa se aika kun pitaa viimeistaan toihin lahtea etta kerkee kunnolla ajoissa paikalle.Viimeiset viisi tuntia toissa on viela edessa pain... Ja eikun matkaan.

Aamuisessa taysikuun loisteessa, tahdetkin nakyivat mulle viimeista kertaa...

Viimeinen parkkeeraus eturiviin...

Viimeiset askeleet tunnelin poikki...

Tyopaiva itsessaan oli aivan ihana, lahinna paras mita missaan vaiheessa tata top-jaksoa on ollut. Tyontekijoiden suusta tuli sen verran levotonta juttua et ei vaan pystyny pysymaan housuissaan. Heista paljastuikin mielenkiintoisia seikkoja, kuten etta osa on transseksuaaleja, yhdella on seka tytto- etta poikaystava, kahdella on suhde keskenaan, yksi joukosta pois ollut oli kuulemma elaimiin sekaantuja ja eras toinen nekrofilian harrastaja... :""D

Etta nain sairasta vakea tuolla hyytavissa olotiloissa on. Kaiken lisaks ma taisin suostua menemaan naimisiin Herra Nallen kanssa :D Hups. Mut eikohan se voi odottaa myohempaa ajankohtaa, ku hanella kuitenkin on kotona vaimo ja lapsi oottamassa. Nii ja kuulemma tuolla vihannesosastolla olis ollu joku hyyppa joka olis vissiin mielellaan mut ottanu... Aaaahaa, selva? Ihmettelin etta mistas sen nyt muka tietaa, ni kyseinen henkilo oli vissiin kayny  jossain vaiheessa tossa tyoskentelytilassa, tykkaa kuulemma hirveesti sinisilmaisista ihmisista :D

On siis aikamoinen eksoottinen etu omata tallaset sopon siniset simmukat ^^ Ulkomailla saa niin helposti sulhasehdokkaita ja kaikkea. Joo mut ehka ma kuitenkin skippaan sen tyypin, en ees tiia minka nakonen on. Kaiken lisaks ma sanoin et jos ma joskus ranskalaisen miehen ittelleni otan, ni se saa tulla kyl mun mukanani Suomeen. Ettas tietavat! Kesa-asunto taalta olis tosin ihan jees...

Mitakohan muuta? Hirveesti oli kaikennakosta huulenheittoa toissa, nyt vaan ei muista enaa ees puoliakaan :( Ai nii, oli vahan kansallista tunnelmaa. Meika joutu meinaan laulamaan Maamme-laulua muutamalle tyokaverille : D Ei kiva! Ja sitten kovasti kyselivat perheen/sukulaisten etunimia. Veljelleni nauroivat kovin :D Heti kun olin maininnut nimen Sami, tuli sekunnin hiljaisuus ja seka Nalle etta Hulivili sanoivat samaan aikaan "Scooby Dooby Doo!"

Olin hetken etta mita ihmetta :D Mista tollanen nyt tuli mieleen! En nyt muista tarkalleen mita mahtoivat sanoa mutta jotain liittyen ehka koiravahtiin? Seleva, vai etta sellanen homma. Muista nimista ei tullu yhta isoa haloota. Muutenkin kun piti kertoa yleisimpia nimia Suomessa, ni Nalle kuunteli ilmeisesti tosi tarkasti, koska osasi kysya etta onko meilla paljonkin noita a-loppuisia nimia :D Yay, hyva Nalle!

Viimeinen katsaus tuohon suuntaan. Taaempana yksi kaulauskone, jota kaytetaan 99-prosenttisesti tyopoytana.

Enemman kaytetty kaulauskone. Joka ei-kaytossa ollessaan on tuollaisessa asennossa. Tuota hirvitysta minakin kaytin kun Croissanttitaikinaa kaulailin. Toinen tyopoyta nakyy tassa alakulmassa, edessa oleva ovi johtaa kaupan puolelle.

Tyokaverit, jotka sattuivat enaa olemaan paikalla lahtoaikaan. Ai miten niin ma olin vahan myohassa aikataulusta? Eihan kello oo ku vartin yli 12 :)) Kuvassa siis oikealla Herra Hulivili (joka muuten tanaan lahti isyyslomalle!), keskella Esipomomies (otti mokoma lasit ja hatun pois paasta etta nayttaisi paremmalta), seka vasemmalla ainut naispuolinen talla puolella. Nimea en kuitenkaan muista :D Mutta olen saattanu viitata mansikanmyyjaan?

Kiitokset heille kuvaan tulemiselle :) Taytyy katsella josko huomenna saisi paparazattua myos herra Nallen. Stephan muistaakseni nimittain on huomenna vapaapaivan vietossa. Tosin taisi olla tanaankin :O Ainakin kaupassa normivaatteissa oli ostoksilla. Ja ehka Herra Pomomieskin olisi toissa?

Kuvassa muuten takaseinustan vasemmassa laidassa oleva ovi johtaa tilaan, jossa sailytetaan muun muuassa mansikoita ja muita hedelmia. Siella on myos lattianpesuletku. Oikealla reunalla oleva kulkureitti johtaa ensin pieneen valitilaan, josta loytyy oikealta puolelta ensin oveton pikkutila kaasuliedella, seka sen jalkeen iso jaakaappihuone. Vasemmalle puolella tota valitilaa on iso huone, jossa sailytetaan pakkausmateriaaleja, ROMMIA, avaamattomia sailykepurkkeja... jne jne. Sitten on edessa samanlaiset valkoiset ovet, ja nain olet paassyt leipomon puolelle.

Huomenna on siis hyva syy yrittaa vierailla viimeisen kerran tuolla tiloissa, koska mun on PAKKO tehda eraita shoppailuja. Nimittain kun tanaan yhdessa vaiheessa Herra Isopomo tuli eraan kaupan tyontekijan kanssa (sellainen joka osaa englantia tosi hyvin ja toimi yhtena paivana tulkkina meijan valilla), ja heilla oli mukanaan sellanen iso kassi taynna tavaraa.

No mutta kappas kappas, kavi ilmi etta kaupan puolesta sain sellaisen kivan "pikkusen" laksiaislahjan! Voi etta :D En olis kylla yhtaan arvannu etta tommosta tulee. Se tyontekija (Samuel nimeltaan, mita ehtisin nahda nimikyltista), selitti mulle siita kaikkea. Olin ihan aiman kakena! (kuulostipa fiksulta termilta).

Kassissa oli punaviinia, briossia, suklaata, jotain vaaleanpunaisia karkkeja, SARDIINEJA (voi kylla!), jotain possupateeta (meijan kissat saa kyl syya sen, jos tykkaavat) seka iso purkki papu-porkkanasekotusta... Uuuuhhuh, ma voin kylla ehka kaiken muun sailyttaa, mut pavut saa jaada vaikka tanne mun perheelleni. He kun mun kasittaakseni tykkaavat :D Mut arvatkaapa vaan kenella ylittyy painorajat!

Viela pahemmin menee yli huomisten shoppailujen takia. Arvatkaas miksi? Huomaatte varmaan tuossa kuvassa tollasen kivan kirjekuoren, siella oli sellainen shokkiyllari mulle. Ihmettelin etta mikakohan taa nyt sitten on ku Isopomo anto sen mulle ja sano etta kaupan johtaja on naa kaikki paattany. Avatessani kuoren Isopomo/Samuel sanovat etta ma voin kayttaa ne taalla kaupassa.

Otan esiin pienen "nipun" pienia papereita ja silmat pyoristyy jarkytyksesta... Ensimmainen mika silmiin osuu on luku 50e. Ja kun niita on kolme lappua missa se sama luku on... Jessus Kristus! Ma kysyin vaan jarkyttyneena et "ARE YOU KIDDING ME?!" mut ei, ei ollu mikaan vitsi. Ma sain siis kolme 50 euron lahjakorttilappusta kauppaan kaytettavaksi.

Ilme oli varmaan mulla ihan taysin kohillaan... Ei hitsilainen, oikeesti? Kuka antaa 150e puolituntemattomalle ihmiselle lahjaks??? :D Mut hitto viekoon, kiitos Leclercin vaki! Hitsin iso kiitos ja kumarrus naista lahjoista! Mulla vaan tulee ongelmaks miettia etta mita ma ostaisin koko silla summalla. Ensinnakaan mun laukku taitaa nyt jo tulla aika tayteen, saatikka et mulla on toi punaviinipullo, plus kaks tuliaisiks ostamaa pulloa ni hip hei, painorajat voiton vei. Luulen ma. Mut mikali selvitettiin oikein, ni 30 kiloon asti saa laukussa olla tavaraa, ja maksaa vaan 40e. Eli jos mulla nyt jo menis vaikka yli ni antaa menna sit sinne kolmeenkymppiin asti! Meika ei meinaan rupee jattamaan mitaan pois laukusta!!!

Kassin sisalto...  Kuka haluaa sardiineja?

Mun yllatyksekseni taa Samuel on ihan yhden suomalaisen kirjailijan fani! Han kysy etta tiedanko ma sita kirjailijaa, mutta en saanu mitaan selvaa ni pyysin kirjottamaan. En saanu siita oikeen kunnolla selvaa ni alotin vaan sanomaan etta en tiia... Mut sit se nayttiki yhtakkia hirveen selvalta ja korjasin nopeesti etta joo, kylla tiedan. Kyseessa oli siis Arto Paasilinna!!! :D Tyyppi kuulemma rakastaa niita kirjoja. Niissa on hanen mukaan niin hyvaa mustaa huumoria ja oisko ollu etta Suomen kulttuuria kuvattu : D Voi elama, oli pakko mainita etta yhtakaan en oo lukenu. En nyt sitten oo ihan varma mita han siita viela selitti, mut oisko ollu niin etta hanella tai hanen veljelle (tai jollain) on ne kaikki kirjat, tai sitten han haluais ne kaikki kirjat... En tiia, joskus noi lauseiden ideat karkaa saman tien toisesta korvasta ulos.

Huhhuh mika paiva, huomenna siis oikeen urakalla shoppailemaan. Mikali ei tullu viela selvaks :D Oi voi, lahtolaskenta on alkanut! 48 tuntia tasta hetkesta ja ollaan melkeen jo Suomen maankamaralla ^^ Saas kattoa loydanko ma sita oikeeta bussipysakkia ajoissa, en oo viela ees tarkistanu etta kuinka paljon mulla on aikaa loytaa se ku ollaan koneesta ulos paasty. Ja mua vahan mietityttaa etta missa kohtaa Lahessa sita bussiasemaa on se taksipaikka : D Ku juna-asemalta on otettu taksi muutamia kertoja mut bussista tullessa ei oo hajuakaan!

Tanaan tuli myos puheeksi ensimmaista kertaa facebook, yllattavaa kylla. Ma olin luullu ettei noilla oo mitaan profiileja siella ku ne vaikutti vahan sellasilta, mutta kylla vain onkin ;D Ma kavin jo bongaamassa heijat kaks sielta ku tuskin osaisivat mut loytaa :)) Leipomon poikia en uskaltanu kavereiksi pyytaa :D Antaa heidan olla ihan rauhassa siella vaan... Nyt ma voin siis stalkata ex-tyokavereitani rauhassa. Tosin mita nyt ehtisin jo vilasta ni ei siella paljookaan ees kuvia oo! Tylsia tyyppeja :D

Oi voi voi.. Vahiin kay tosiaan ennen ku loppuu. Mielenkiintoista palata takaisin sateiseen Suomeen, saas nahda minkalainen siirtyma on. Taallakin taa syksy jo tulla jolkottaa aika lailla, hirmuviileeta paivisin. Yks paiva aitee laitto jopa patterin paalle! Se on jo saavutus sinansa : D Sisalampotila nayttaa yhden mittarin mukaan about 20 astetta, eli ma olen vahan niinku jaassa koko ajan. Oon todennu etta ma vaadin vahintaan 25 astetta et olis ehka ees vahan lammin :---)

Nyt kun en keksi enempaa hehkutettavaa, niin laitetaan (viimeinen??) loppukevennys viela kaiken huipuksi. Rentoa syksya!