The End

Ajatuksena oli joo että laitan eilen ja huomenna vielä postaukset, mutta rakas koneeni on joutunut olemaan yksin niin monta kuukautta, että päätti heittää mulle vastaan itkupotkuraivarit eikä suostu nyttenkään toimimaan kunnolla. Kiitos siitäkin sitten vaan. Niinpä siis pidättäydyn tässä yhdessä ja viimeisessä postauksessa, se kelvatkoon.

Sateesta huolimatta on ollut oikein leppoisa ja mukava palautuminen. Tosin keskiviikon ja torstain välisen yön unet jäivät vaan siihen neljän tunnin pintaan, mutta eiköhän se oteta tässä jossain vaiheessa kiinni. Valmistautuminen niihin kisoihin on ollu vähän turhauttavaa, koska periaattessa pitäisi osata "ulkoa" ihan liian monta tuotetta, eikä tää näytä niin hyvältä ku mitä vois ajatella. Mut sanotaanko näin että toivoa on. Jonkun verran. Voimme vaan toivoa että mä saan jonkun hyvän parin... olisko ruottalainen kiva? :D 

Kaikki mun tavarat on edelleen lattialla. Tai no, ne on vähän hajaantunu... osa on edelleen tossa samassa kohtaa mihin ne jätinkin, osa on siirtyny huoneen nurkkaan häpeemään ja osa taas on vähän korkealennolla ylemmillä tasoilla. Mutta mitään en oo siivonnu! Vois melkeen alottaa, siirtää siitä saman tien tonne matkalaukkuun ylihuomista lähtöä varten :D 

Nyt mä jopa muistinkin miks mä halusin tehdä kaks erillistä postausta... ekaan mun piti laittaa kooste tosta reissusta ja toiseen loppusanat. Mahtaakohan mennä tähän samaan? Jos mä yritän vähän lyhentää, ehkä sitten. 

Alors!

LUKU 1: Menomatka Ranskaan, hei hei!

- tekstiviestihäiriköinti aamukuudelta ja kaunis vastaus siihen

- hermostunutta odottelua 

- paniikkia lentokoneessa


LUKU 2: Alkutunnelmia, eli apuaaa!

- uudet maisemat, missä mä olen?!
- uudet ihmiset, keitä te oikein ootte?!
- huimaus ja pahoinvointi matkan jäljiltä (onneks vaan ekan päivän)
- hengailua tuntemattomien ihmisten kanssa, ehh?
- poskisuudelmat, yök!
- kaupunkiin tutustumista, kaduilla kuljeskelua... ehkä jopa pientä "eksymistäkin"


LUKU 3: Matkailua ja juhlintaa!

- La Vallée de Poupet
- St Gilles Croix-de-Vie (ekaa kertaa Atlantin rannalla!)
- La S.K.A.
- Piknik naapuruston kanssa
- Puy du Fou
- lähimetsässä samoilu (kyllä sekin lasketaan!)
- Cholet
- Noirmoutier (taas mentiin rannikolle)
- St Michel Mont Mercure
- Kotimatka...


LUKU 4: Ruokaa mulle tuokaa!

- varsin uudenlainen ruokailukokemus...
- merenelävät, yök
- ratatouille, yök
- lihoissa olevat luut ja jänteet, yök
- paljon possuruokia
- ranskalaiset pavut, nami!
- ei leikkeleitä leivän päälle?!
- missä margariini?!
- kalarapupötköt, nam!
- perunoiden korvaus sipseillä, mitä ihmettä?!


LUKU 5: Nyt leivotaan! 

- aivan erilainen tuoterepertuaari mitä meillä Suomessa
- Eclairit ja tuulihatut
- Briossit (kauheen isoja!)
- hirrrrrveesti patonkeja
- suklaaleivät (voi kyllä)
- ei pyöreitä kakkuja (ainakaan tuolla meillä)
- kamalasti erilaisia hedelmätuotteita, kuten tartet ja tartelletit
- erilainen kreemi
- suklaakoristeet kunniaan!
- asettelukysymys on suurempi ku tasalaatuisuus
- ei kardemummaa peruskäytössä : O


LUKU 6: Visa vinkumaan!

- tai ainakin mä päästin vinkaisun ku laskin kuinka paljon kokonaisuudessaan tuli käytettyä...
- vaateostostelua koko rahan edestä :D
- leivonnaiskultturellista tukemista herkkujen ostamisen myötä
- tuliaiset! totta kai :)
- "tarvetavarat"
- kokonaissumma tältä reissulta hipoi huimaa 900 euroa! Auts. Kyllä köyhän opiskelijan nyt kelpaa. Mutta on tuo kuitenkin vähemmän kuin mitä kanssamatkustajani tuhlaama 2000 euroa!!!


LUKU 7: Mitä uutta ja ihmeellistä tuli koettua?

- kukon kiekuminen aamuvarhaisella työmatkalla
- samaisina aamuina pimeää taivasta vasten tuikkivia tähtösiä, Otavakin ihan pystyasennossa
- elekielen käyttö kommunikaation välineenä
- uudenlaiset tuotteet, erilaiset tekotavat...
- juomakulttuuri eli aperitiivimenot, ei muuten varmasti sovi suomalaisille, mikäli mun kokemuksiini on uskomista :D


LUKU 8: Lopputunnelmat

- kaiken sen puolivälin tylsistymisen ja turhautuneisuuden  jälkeen pienimuotoinen kaipaus jäi työkavereiden luo
- helpotuksen huokaus loppua kohden
- yllätysmomentin lahjojen muodossa
- au revoir Ranska, toivottavasti nähdään vaikka ensi vuonna uudestaan!
- uudelleen koettavat pahoinvointi ja pään kieppuminen lentomatkan aikana (muutenkin vähän turhan kauan kesti se kotimatka, me not likey)


LUKU 9: Millainen mielikuva jäi?

- ranskalaiset on hitaita (niin toiminnallisuudeltaan kuin ajattelultaankin), äänekkäitä, välinpitämättömiä muita kuin omaa maatansa ja kulttuuriaan kohtaan (ei kiinnostusta opetella esim. englantia)...
- edellisistä ominaisuuksista huolimatta ihmiset ovat sosiaalisia, ystävällisiä ja toistensa kanssa toimeentulevia
- vaikuttavat jotenkin vaurailta? palkkataso on kuitenkin suhteellisen sama, hinnat alempaa tasoa kuin meillä, joten syystäkin vauraampia?!
- tahtoo mielellään takaisinkin sinne :D Mutta miten olis vaikka junalla?

Happy End. 


Tästä todennäköisesti jäi puuttumaan jotain, koska saatuani tekstin valmiiksi, koneeni päätti olla erittäin ystävällinen ja jumittaa sen verran että poisti lähinnä kaikki tekstit (Y). Eli eikun uudestaan vaan kirjoittamaan. Kuvia olisin mielelläni lisännyt, mutta tällä kertaa se ei ollu mahdollista, muokkaan tämän sitten joku toinen päivä (mahdollisesti huomenna), jos aparaatti vain suostuu yhteistyöhön.

Mitä siis olen tehnyt viimeiset kaksi vuorokautta? Noooo silloin kun saavuin, rupesin sotkemaan ja sen jälkeen datailemaan. Tietenkin piti kouluunkin mennä, niinkin vähillä yöunilla. Ensimmäinen maitolasillinen koulussa oli kuin häikäisevä uudelleenkohtaaminen.

Ensimmäiset ostokset kaupasta? Pari litraa maitoa, karjalanpiirakoita, margariinia ja leikkelettä ^^

Mutta nyt näin illan ratoksi täytyy vaan sanoa että tämän kertainen postaus taitaa olla tässä :(
Kaikki hyvä loppuu aina aikanaan, joten myös tämänkin pitää vihdoin tulla päätökseensä. Sinällään meni nopeasti aika, tuntuu että juuri vasta alotti ja nyt on jo kirjoittamassa viimeisiä sanojaan. Viimeiset sanat... hoh, en mä nyt sentään kuolemassa ole! Tai ainakaan tietääkseni... :D

Loppukevennykset on loppu myös, sellaistakaan ei enää tule tämän lopuksi. Joten, näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, oli ilo kirjoitella. Toivottavasti joku sai tästä iloa irti tarpeeksi :) 

Hyvästi rakkaat lukijani.

The End.