No ei nyt vaineskaan, huijasin! :D
Mut mielenkiintosia aania kyllakin kuuluu, ainakin tuolta Leclercin leipomosta. Ensimmainen aikainen heratys ei rehellisesti sanottuna tuntunu missaan, mut huominen voikin sitten olla jo eri asia. Puhumattakaan loppuviikosta.
Sanotaanko etta oli varsin tylsa, mutta nopeasti eteneva paiva takana. Nimittain ensimmaiset kolme nelja tuntia ma siivutin leipia ja pakkailin niita. Ihan kiva urakka, viimesessa pinnassa oli vaan sellaset 70 leipaa.
Ja kaiken lisaks ma rikkosin sen laitteen, heti ensimmaisena paivana, puolivalissa viimista pinnavaunua... Tai no, en ma tehny sille oikeesti mitaan, mut siita kuulu yhtakkia sellanen ihme aani siivutuksen yhteydessa. Aattelin vaan etta toivottavasti mitaan ei menny rikki. Seuraava leipa kehiin ja tonks! Yks niista siivutusterista katkes ja sojotti sillai omituisesti. Onneks oli yks tyontekija siina vieressa ni se tuli heti sit siihen ku ma olin vaan "I surrender"-asennossa, en uskaltanu koskee mihkaan.
Eika siina viela kaikki. Se kone piti koko loppuajan omituista aanta siivuttaessa, mika mun korviin ainaki kuulosti silta et ei se ihan kauheen hyvin voinu. Korjaaja tuli jossain vaiheessa ja mun piti jattaa siivutukset kesken. Siirryin siita pakkaamaan patonkeja koko loppuajaks, niita ku riitti ihan kiitettavasti. Mielenkiintosta nahda miten montaa eri laatua tavallista patonkia voikaan olla.
Kaiken lisaks ma vein yhden satsin vaaraan paikkaanki viela... daaaaaamn. Ku siella on kahta eri koko niista "patongeista": on semmonen kapea versio, jota kutsutaan ihan baguette-nimella (eli patonki), mut sitten on se isompi versio, joka on pain (eli leipa suomeks). Ja ne pienemmat on kaikki siella loppupaassa hyllya, isommat lahempana meijan oviaukkoa.
No enhan ma tienny et lahinna kaikkea on se kaks eri kokoo, ni ma kattosin vaan varin perusteella :D Oli se oikee lajike mut vaara koko luokka. Pistin ostoskarryllisen patonkeja "leipien" joukkoon. Hupsista heijakkaa. Mut tiian paremmin sitten taas huomenna, virheistahan sita parhaiten taitaa oppia.
Siita siivutuskoneesta viela... selvisi et mika siina aiheutti semmosen kauheen aanen. Siina ylhaalla kun on nelja joitain semmosta keskivertoleveeta tukipidiketta (tai jotain), ni kaks niista oli katkennu :") Mut ma olin syyton siihen! Ma vaan ihan normaalisti siivuttelin leipia enka tehny mitaan pahaa sille!
Konnaripuolen tyypit ku valilla kay tossa leipomon puolella viemassa jotain pinnoja ni Patrice tuli jossain vaiheessa ja kattos ku se korjaaja haari siina. Han oli meinaan nahny mut tyoskentelemassa siina ni han kysys vaan etta rikoiks ma sen :D Ei oo reiluu!
Taitaa olla perintona tullu taa maaginen lasnaolo, mika saa kaikki koneet ja laitteet sekasin tai rikki. Eli iska, kiitti vaan kovasti tastakin perinnosta. Ma olen tosi kiitollinen, niinku varmasti kaikki muutki. Ei olis tarvinnu vaivautuu :------)
Lisaksi viela mun tyoaikani aikaistu... hitsilainen, nyt mun tyot alkaa klo 5.30, mika tarkoittaa etta heratys on sitten siina puoli viiden aikaan... Jesh. Mut paasen sitten aina klo 11.30 et ihan kiva :)) Mut toi yks heppuli tuolta sano et voipi olla, etta perjantaina ja lauantaina tyot alkaa klo 5.00... AAAAAAHHHH!!! Mua ei oo luotu aikaisiin aamuheratyksiin! Eika varmaan tyontekoon yleensakaan :D
Se siita sitten. Eipas ollutkaan. Niista aanista piti mainita. Alkaa ihan heti nostako sita puhelinta korvalle ja soittako mihinkaan hourulaan, ei ne sellasia aania ollu! Ihan vaan leipomon perusaania, jotka tulee kovaa ja korkealta, karmivasti huutaen. Esimerkiksi sen ison arinauunin hoyrytysaani (ainakin olettaisin etta se oli se) on ihan karmeen kova. Niinku vanhanajan veturi joka hoyryja paastelee.
Ja sitten se yks laite... mika mun oletettavasti pitais nimelta muistaa... mut ei nyt oikein tule mieleen :D Mutta kuitenkin, sellainen mihin taikinapalat menee sen jalkeen kun ne on paloiteltu; sellainen vahan ku maailmanpyora, ni se pitaa semmosta pelottavan kamalaa kirskunaa. Hui olkoon!
No nyt voidaan siirtya seuraavaan aiheeseen, eli luontoretkeen! Ma kavin tossa vahan kavelemassa ja katselemassa lahella olevaa pienta metsa-aluetta. Oli se kylla aika mielenkiintoinen paikka. Kavin ensin tutustumassa semmoseen valjempaan alueeseen, missa oli penkkejakin. Iiiiiihanan rauhallinen fiilis. Oli vahan outoo miten ihmisii ei oo ikina paljookaan liikkeella :O Mut ei se mitaan haitannu, sai istuskella siella ihan rauhassa ja nauttia luonnon aanista :))
Paikasta jai vain yksi kysymys mieleen:
Sitten kun tutkimusmatka tuolla oli tullut loppuunsa, siirryin takaisin aukealle ja kavelin kohti toista sisaankayntia metsaan. Paikka ei tosin ollutkaan niin houkutteleva kuin mita edellinen... Jokin ei ilmiselvasti halunnut mun olevan siella, vahan sellainen fiilinki jai.
...niin takuulla kauhistut!
Tooooosi houkuttelevan nakonenki, ja mina holmona menin.
Niiden muiden metsassa olevien oksien kanssa.
Takasinpain kulkikin oikein joutuisasti :O Syvemmalle ei vain olisi saanut menna..
Btw, joku on purru mua sormeen eilen :( Kutitti illalla ja nyt siina on paukama. Ja sit mulla on mustelma niin vasemmassa kasivarressa kuin vasemmassa reidessakin. Kuka mua on oikeen pahoinpidelly taalla?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti