Puy du Fou (osa 2/2)

Noniin, eli sitten jatkoa seuraa! Ensimmaisessa osassa keskityttiin lahinna alkututustumiseen ja ensimmaiseen naytokseen, mutta nyt tuleekin sitten kaikki muu. Eli luvassa on Roomalaista kulttuuria, Muskettisotureita, Lancen tarinaa seka muita pienia "ylimaaraisia" juttuja.

Aloittakaamme taas alusta. Huippuhienon lintuspektaakkelin jalkeen suunnistimme pienelle hiukopalalle laheiseen ns. kioskiin, jonne nakojaan jonottivat useat kymmenet muut ihmiset ravinnon tarpeen vuoksi. Noh, aikaahan siina tietty kului mutta oli kylla hyva leipa :))

Siita suoraan jatkoimme matkaa ihan vieressa olevaan esitykseen, joka oli Le Signe du Triomphe.

 

                                                         Le Signe du Triomphe:

 

Pienta jonotusta tiedossa...

 Istuttiin ihan eturivissa, harmillisesti nuo aitaukset vahan eessa. Mutta ihan tossa meijan vasemmalla puolella oli Caesarin ja hanen fanijoukkonsa paikat (kirjoitinko ees oikein?).

                                                                Gallialaiset saapuvat.

           Joku Herra C:n alapomoista olettaisin. Ei nayta kovin iloiselta. Hyvin sopo tapaus ;)
      Ja yksi valkoisiin pukeutuneista miehista oli kylla todella seksikas ilmentyma Jeesuksesta!

 Pari kansalaista riehuivat, sotilaat nappasivat heidat kiinni ja veivat muiden vankien joukkoon.

                    Naamariukko neljan haaremityttonsa kanssa tulivat avamaan esityksen.
                                   No en tieda mita olivat mut tulipahan vaan mieleen :D

                                                            Vangit tuotiin areenalle.

                                                          HERRA YLIHERRA ITSE!
                                          Kuvittelin kylla aina jotenkin... erinakoseksi...
      Mut heitti mokoma vetta meijan paalle yhdessa vaiheessa ku me ei kannustettu heita!!!

"Ja niin antoi keisari Augustus kaskyn -" eeeeeeeikun siis.... Tarinahan meni niin, etta yksi Caesarin miehista kaantoi takkinsa, koska oli rakastunut yhteen vangittuun naiseen. Joku Damien taisi kuulemani mukaan miehen nimi olla. Molemmat vangittiin, mies laitettiin taistelemaan muiden vankien kanssa Caesarin sotilaita vastaan...

Ja kun Damien jaikin ainoana pystyyn, kehiteltiin seuraava koetus... nimittain valjakkoajot! Pomolla itsellaan hallussaan kolme neljasta vaunuista: sininen, punainen ja vihrea.

                                                 Valilla oikeen pelotti toi vauhti :O


Kisa paattyikin sitten niin, etta siniselta irtosi pyora, punaiselta meni alustaosa puoliksi katki ja vihrea taisi muuten vaan havita valkoiselle gallialaiselle. Niinpa tytto sidottiin kiinni paaluun, Damien joutui verkkopuuhakkiin ja muut vangit laitettiin vaunuihin. Ja sisaan paastettiin ahnaat ja pelottavat kissaelaimet...

Vankien vaunuihin meinaan usutettiin yksi leijona, sitten kuului vaan kiljuntaa ja iso aannahdys leijonan suusta, ja lopulta...

.... syva hiljaisuus...

                            Miesparka vankilassaan, leijona vahtimassa ettei ulos vain paase.

 Naarasleijonat kehiin. Olivat "tosi" pelottavan oloisia, varsinkin kun kyhnyttivat lavaa vasten.
                              Purrrr... olisivat ilmeisesti vahan rapsutuksia kaivanneet.
           Ja kaiken lisaksi, kuvassa taaempana nakyva mies oli oikeasti paalutyton isa :D

                                                             Yhteensa kuusi kissaa.

                              Sitten tuotiin mukaan Neiti Tiikeri, joka meijan yllatykseksi hyppas
                                               ihan tohon meijan eteen paivakavelylle ;)

        Kaikki saduthan paattyvat usein onnellisesti, niin myos tama. Gallialaisten voitonkiertue.

Caesarin joukot. Herra C itse joutui heitetyksi areenalle, ja juoksi nopeatahtista hyenaa pakoon.




                                                Mousquetaire de Richelieu:


Seuraavaksi suunnistimme takaisin alkuun, jossa meidan piti muskettikoirat nahda. Tai siis, muskettisoturit... Valitettavasti naytoksen aikana ei saanut ottaa kuvia tai kuvata, joten naytettavien fotojen maara on hyvin vahainen.

                                  Tuossa talossa oli se naytanto. Tai oikeastaan kartanossa!

                                        Pihamaalla oli tallaisia hienoja pensas"labyrintteja".

                                        Upea kattokruunu kun katsomoon pain hiippailtiin.

Tuolta se lava sitten naytti ennen esitysten alkua. Hirmuiso paikka, ja taytyy mainita etta kertakaikkisen upeat lavasteet! Nain teatteri-ihmisena voin sen sanoakin ;)

Se on kuulkaa mielenkiintosta huomata lavalla olevan vetta, nimittain siina vaiheessa kun se on lahinna kokonaan jo peittynyt siihen (Y). Eika se mitaan nopeaa tahtia edes sinne virrannut, eli mulla on huomio ollut kiinnittyneena jonnekin aivan muualle.

Aika alussa katosta laskeutui muutamia isoja "lyhtyja", jotka jaivat roikkumaan katsomon ylle, yksi jopa ihan meidan lahella. Kavi mielessa etta onkohan siella joku sisalla... Ja kyllapa vain olikin. Lyhdyista meinaan tuli ulos rosvoja (yksi kustakin), ja lavalla tapahtui jonkinlainen hyokkayskohtaus.

Odotin kokonaisuudelta jotain paljon jannittavampaa, silla siella oli aika paljon neutraalia tapahtumia, kuten flamenco-tanssijoita, joiden en edes tiennyt liittyvan mitenkaan Muskettisotureiden historiaan. Vai olivatko ne vaan extralisaysta?

Mutta kuitenkin, nayttavia lavasteita ja kauniita asuja oli!


"Kaikki yhden puolesta,
sehan olis tavatonta.
Yksi kaikkien puolesta,
se vaatii sankaruutta.

Sailat kilpaa sakenoi,
taistelu kay kuumempana.
Kuka viime iskun loi,
kuka mahtaa voittaa?"




                                           Le Secret de la Lance:

Ja sitten viimeisimpana muttei vahaisempana esityksena kaytiin katsomassa Lancea (kuka sitten lieneekaan, mulla oli vaan paassa Lancelot, joka lienee eri henkilo???). Taytyy tassa vaiheessa mainita etta mulla oli paansarkya jo varmaan toista tuntia, eli kauheesti ei innostanu tama esitys, vaikka nayttava ja hieno olikin. Tieda hanta mista mokoma sarky johtui, osasyina mahdollisesti aurinko, ravinnon puute, hartioiden jumitus... sen tiesin vaan etta kallon rajasta jostain oikein syvalta tuntui, auh. Kovin yritin painella, mutta ne hetkelliset hyvaa tekevat kivut eivat kauaa auttaneet.

 Kaikissa esityksissa oli aina aluksi pienta komiikkaa/hauskanpitoa ajan kulumiseksi. Tassa tapauksessa kaksi heppulia otti ihmisia yleisosta tekemaan erinaisia juttuja. Kuvassa yksi epaonninen.

                                                                       Lavasteet.

                                                   "Tulehan pukkiseni, mennaan kotiin."

           Joku ritari (?) tuli kylaan, ja jutteli taman Margaretin kanssa (joku sellainen se oli).

                                                       Alkaa edes kysyko, ma en tieda.


Miehia tekemassa temppuja hevosten selassa:

                                           Sitten hyokkasivat jotkut punapukuiset miehet.

                                                              Ja kaaos oli alkanut.
                                            Kivat lampimat tuulahdukset tosin tuli :)

                 Muuri laskeutui ja nousi, ylemmassa kuvassa nakyva linna pyori... wonderful!


Aika tylsa esitys, pakko myontaa : D


Ja sitten siirrymme pakolliseen loppukevennykseen. Viikinkeja emme jaksaneet enaa menna katsomaan, koska kello oli jo todella paljon ja olimme kaikki hieman vasyneita. Sen sijaan kavimme nopeasti viela ensimmaisessa kylassa (koska ma halusin sellasen hienon rasian!), kierrettiin jotain pienta "rataa" ja lahdettiin sitten kotia kohti.

Tassa kuvia kaikista muista random-jutuista:

 Le Chemin de la Mémoire, eli tarina Vendéen seudun historiasta. Pimeassa luolassa oli valaistuja kohtauksia, nukkeja kaikki tyynni vaikka ihmisiksi oikeasti aluksi luulin.

                                                                  Puhuva puu O.O

                                      Itsekseen soitteleva piano, laulavia marmoripatsaita...
               Tason paalla oleva torso-patsas esittaa Jean-Baptiste Lullya. Never heard.

                                   La Statue de la Fontaine. Never heard. Kai... Pitaisko olla???

                   Sinisessa kassissa mun hieno, upea, kaunis, mahtava, manifique rasiani ^^
Muita kuvassa nakyvia tavaroita: punainen ranneke lintunaytoksesta, Puy du Foun esitysten aikataulut ja kartta, lippu seka mun translator, jonka sai sitten pitaa ihan omana :D

En kylla tiia mita ma silla oikeen teen, mutta muistona ihan kiva ja yhden ylimaaraset kuulokkeet ei oo ikina pahasta ;D

Tamankertainen paivitys taisikin olla tassa, vihdoin ja viimein. Eipa tassa varmaan taas mennytkaan kuin pari kolme tuntia... Noh, hyvilla mielin voin olla hyvassa lykyssa huomenna laittamatta mitaan postausta ;D

Tosin koskaan ei tiia mita mielenkiintosta tulee tapahtumaan, joten nytpa ma lahden kohtapuoliin taas vahan shoppailemaan vapaapaivan merkeissa (vaikka kateisvaranto alkaakin olemaan loppukantimissaan, mut onneks on kortti).

Jos haluatte tutustua tarkemmin kyseiseen elamyspaikkaan, vierailkaa sivuilla: http://www.puydufou.com/


Hei hei!