Niinhan se vahan oli.
Eli tanaan vietin siis vapaapaivani vapaaehtoisesti toissa. Mahtavaa. Saanko ma nyt jotain plussaa arviointeihin ynna muualle? Vierailin Antoniinan tyossaoppimispaikassa Dos Santoksessa koko samaisen tyoajan mita hanellakin oli. Ajattelin kylla etta voisi lahtea aikaisemminkin, mutta ei sitten tullutkaan karattua.
Aamulla heti ensimmaiseksi mulla oli nopeuskilpailu sateen kanssa Antoniinan luokse. Valitettavasti ma havisin aika reilusti. Vaikka niin sanotusti varaslahdolla lahdin. Mutta herra/neiti saderintama teki yllatyshyokkayksen kulman takaa, ja hamasi mut silla niin pahasti etta jain jalkeen hyvinkin pian. Hitsilainen.
Ensivaikutelma itse tyopaikasta ei ollut kovin innostava. Vahan sellainen vanhemman puoleinen rakennus (niinku kaikki taalla), ahtaat tilat (ei sovellu klaustrofobisille), hamahakin seitteja... huhhuh. Pukkari, tsiisus sentaan mika koirankoppi :D Ei millaan pahalla Antoniina!
Siina aluksi hengailtiin vahan aikaa ku ei oikeen tiedetty missa me tehtais mitaan kakkundaaleja. Ideana oli siis valmistaa perinteisia mansikka-kermakakkuja. Seurasin sitten vieresta ku Antoniina voiteli joitain croissantteja ynna muista paistoon menevia tuotteita. Ja sitten taas hengailtiin.
Ei menny kuitenkaan hirveen kauaa ku saatiin se yks metallipoyta kayttoon. Tiedettiin suurimmaks osaks mita oltiin tekemassa, mutta raaka-aineiden paikat oli hakusessa. Yrita siina sitten selittaa englannintaidottomalla kakkupohjaa. Tai kiillekuorrutusta. Mut hei, onneks on olemassa kyna ja paperi etta voidaan piirtaa se kakku, seka elekieli, jolla osoittaa meijan mansikoita ja sanoa "the very glossy thing". Kylla hata keinot keksii!
Mansikkahillo koitui meidan ongelmaksi. Kylla, loydettiin se ihan omin neuvoin, mutta... Purkki oli paalta ihan polyssa, mietittiin vahan etta eipa oo paljoa kaytetty. Etittiin paivamaaraa, ja mikali oikein tulkittiin ni se oli menny vanhaksi joskus 2010 vuoden loppupuolella. Otettiin se silti messiin, mutta avattiin ja katottiin vahan et ooooooo, onks toi normaalii? Oli nimittain vahan oudon varinen, jotenkin tunkkanen. Ma sitten kokeeksi maistoin vahan, ja voin sanoa etta ei ollu mikaan maailman parhain makuelamys. Selvastikin vanhaa, hyi etta! Tuli vahan mieleen mun samanaamuinen kaakaonjuontini ku tajusin vasta juodessani etta taahan haisee ja maistuu vahan vanhentuneelta. Nam.
Pomo tuli viela pyynnostamme tarkastamaan sen hillon, ja naytti etta ei kayteta. Huh, luojalle kiitos siita. Han toi meille jonkun purkin sekamarjahilloa, siina tais olla ainaki vadelmaa ja mustikkaa. Ympyran muotoiset kakkupohjat saatiin muottien avulla, painettiin niita niihin isoihin levypohjiin. Yhesta isosta levysta saatiin nelja pyoreeta, ja me tehtiin sitten nelja kakkua, kaks molemmille.
Ammattilaisin ottein vatkattiin siina sitten kermaa ja valmisteltiin meijan kakkujen tekoa, haettiin muun muuassa kostutukseks maitoa (vaikka pohjapalojen sulaessa ne kostu kylla ihan hyvin itsekseen siina). Kivasti siina alotettiin tekemaan/kokoamaan sitten niita suomalaisia herkkuja, suju ihan suhteellisen hyvin. Mina kun niita kakkuja tosiaan oon kinuski-kerman muodossa sillon joskus vaannelly vahan enemmanki ni mulla ei ollu mitaan ongelmaa niitten kanssa. Mutta jelppisin sitten Antoniinaa, han ku ei oo paassy tarpeeks viela harjottelemaan sellasta taytto-osuutta, eli paletin kayttoa, ni riensin uljaan prinsessan tavoin pelastamaan hanet pulasta, hurjan lohikaarmen surman suusta.
Kermaa jouduttiin vatkauttamaan kolmessakin erassa, silla ei osattu yhtaan arvioida et kuinka paljon me oikein tarvitaan, ja kaiken lisaks se poytakone oli sen verran pieni etta litra kerrallaan tehtiin. Yhteensa kaytettiin vahan alle kolme litraa kermaa ;) Tieda sita sitten onko se paljon, vahan vai sopivasti neljaan kakkuun. Ei mihinkaan ihan pieniin mutta ei mihinkaan jattisuuriinkaan, sellasiin peruskokoisiin, ehka halkaisijaltaan joku 20cm?
Paivan ensimmainen kohokohta noitten kakkujen suhteen oli niiden siirtoyritys kakkualustoille. Nyt voidaan pistaa tallainen pieni tietovisa tahan kohtaan: "Kuinka monta leipuri-kondiittoriopiskelijaa tarvitaan siirtamaan kakku alustalleen?" Voin vastata etta vahintaan kaks! Oli muuten sen verran katastrofaalista muuttoyritysta et huhhuh... Koottiin niita leivinpaperin paalla ja arvatkaa vaan saiko niita irti siita ku ne pohjapalat on hikoillu pakastuksensa jalkeen. Mun kakuista toinen selvis kunnialla jalustalleen, mut loput meijan kakut tuppas romahtamaan aika pahasti. Saatiin kylla jonkun verran korjatuks, ja luotettiin sitten siihen etta pursotukset peittaa kaikki vahingot.
Odoteltiin viimeisen kermasatsin vatkautumista, kun tapahtui se toinen ja hauskin farssiesityksen ainesosa tasta paivasta: yksi tyontekija tuli hakemaan jotain siita kaapista joka oli meidan tyopoydan ylapuolella, jatti sen oven auki, ja noin viisi sekuntia poistumisen jalkeen sielta kaapista tippu sakset ja hyokkas toisen Antoniinan kakun paalle. Jalki oli kylla sen nakonen etta auts :"D
Tallakin hetkella kyseista asiaa kirjoittaessani hekottelen sille naylle oikein maireasti. Asian voi ymmartaa taysin ja syvallisesti vain jos olet ollut paikalla todistamassa kyseista yllatysiskua. Aijaijaijai :")
Onneks tosiaan pursotukset pelastaa ulkomuodolta aika paljon. Silla kylla niista ihan natteja tuli! Pistettiin ne kylmaan ja sitten taas vahan hengailtiin ku ei ollu mitaan tekemista. Tosin piakkoin Antoniinan piti taytetlla jotain leipia ja ma autoin kuorimaan muutaman munan. Mut sitten ku seki oli ohi ni koko hemmetin loppuaika me vaan juoruiltiin portaissa istuen. Eli kaytannossa ainakin kolme tuntia oltiin tekematta yhtaan mitaan :O
 |
| Joku hullu innoissaan tyomme lopputuloksesta. Kuka lie senkin paastany sisaan...? |
Eli en kylla ihmettele jos ei siella saa tehda mitaan, kukaan ei missaan vaiheessa tullu antamaan minkaankaanlaista tehtavanantoa... Ihmeellista touhua sanoisin. Kylla siella varmaan jotain tekemista olis keksiny, mutta ei vakisin sitten. Paitsi kylla me vietiin muutama leipasakki yhdessa vaiheessa johonkin autoon. Se siita sitten. Been there, done that. Tylsa paikka, EN SUOSITTELE MENEMAAN, oli ne tyontekijat sitten kuinka kivoja tahansa.
Meilla tosin oli varsin hauskaa. Antoniina esimerkiksi kertoili muutamia hyvinkin allottavia/epasovinnaisia/vahan tyhmia vitseja, ja me sitten vaan hekoteltiin kaikelle mahdolliselle. Muun muuassa sen pomon pojalle ku ma kieroilin sanoissani, joita kukaan muu ei tietenkaa ymmartany. Ja nuolemattomat koiranpeput nauratti ainakin Antoniinaa ihan hirveesti, syyta sille en tieda. Ja se saksi-kakkuepisodi aiheutti naurunkyyneleita viela kauan jalkikateen.
Horoskooppikin (yksi monista) oli taas tanaan oikeassa:
"Hyväntuulisuutesi tarttuu kumppaneihisi, se tekee päivästäsi helpon ja hauskan. Arki ei tunnukaan raskaalta, kunhan osaat asennoitua siihen oikein."
---> Kyllahan meilla oli riemu oikein ylhaalla katossa :D Mut sinallaan tylsaa ku joutuu istumaan kolmisen tuntia ennen ku voi lahtea kotiin.
Mut hei, hyvia uutisiakin on. Saatiin yhet kakut mukaan ^^ Ja ma jain syomaan lounasta noitten luo, ku mun aiteeni sano ettei tuu tanaan ja huomenna lounaaks kotiin ni en ma sit jaksanu tanaan lahtee kotiin mitaan kuivaa janojussia syomaan. Sanat saa kylla kummasti uusia merkityksia ku ei oo kaikkia kirjaimia kaytossa. Musta on siis kaytannossa tullu kannibaali.
Kylla toi Antoniinan aiti vaan tekee niin mahottoman hyvaa ruokaa :D Jalkkariks me uskallettiin sitten maistaa sita toista kakkua, ja vaikka nain nyt itse sanoimmekin, niin kylla oli hyvaa! Suosittelen ;D Mun kakkuni kyllakin on edelleen noitten luona ku en saanu pyoralla kuljetettua tanne, damn!
Kaiken sen tuskallisen kakkujen teon kokemuksen jalkeen kaikki paattyi kuitenkin onnellisesti. Onneksi. Eipa tartte nyt haveta silmia paastaan. Ja oli kylla lopputulos aika hyvat, ottaen huomioon ettei raaka-aineet oo samat ja ettei kaikki onnistu ihan niinku Stromsossa. Muistakaa tuo jalkimmainen, niin se vaan on.
 |
| Hieno boksi! |
 |
| Mmmmmm... mun tekema kakkuni ^^ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti