Kas, sinuakin nakee maailma!

 Cholet

Lauantaina lahdettiin Antoniinan, seka hanen ensimmaisen perheen aidin ja tyttaren kanssa Choletiin. Lahdettiin vahan kylla liian myohaan, nimittain viiden aikoihin. Ja vaan sen takia ku se tytto halus tulla mukaan ja silla oli joku kitaratunti noihin aikoihin. Noh, paastiin vihdoin ja viimein matkaan, katseltiin siina sitten maisemiakin samalla.

Taytyy myontaa etta Cholet on kylla iso paikka! Saati sitten joku Pariisi :D Eli ihan olen kiitollinen siita etta asutaan vahan tollasessa pienemmassa kylassa niinku Les Herbiers. Ei meilla sitten ollutkaan mitaan ihan hirveesti aikaa shoppailla, koska kaikki kaupat meni kiinni siina seittemalta. Eli kaytannossa meilla oli tunti puoltoista aikaa ostostella. Screw you!

Kaiken lisaksi meijan piti menna sellaseen kauppaan ku MissCoquines (tassa piti pyytaa Antoniinaa tavaamaan kirjaimet), mutta mutta.... eivatpa tytto ja aiti sita loytaneet vaikka sanoivat tietavansa missa on. Turhauttavaa ku sit kaveltiin vahan aikaa ees taas ja ihmeteltiin, vaikka olis hyvin voinu lahtee kattomaan muita kauppoja. Ranskalaiset...

Ei se kuitenkaan ihan turha reissu ollu, vaikka arsyttikin se vahainen aika ja seura mita meilla oli. Nimittain onnistuin hukkaamaan aurinkolasit, ostamaan seka kolmen euron paidan, hienon mekon iki-ihanasta kaupasta etta uudet aurinkolasit :)) Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Yhessa kaupassa oli tooooooosi hyvannakosia aurinkolaseja O.O Sielta olis saanu kolmet lasit parilla kympilla, mut kaikki oli menossa jo kiinni ni ma en kerenny ku vilasee :'(

Rakastin tata kauppaa:

"Aiti aiti, saisiks ma tuolta yhen mekon? Se maksais vaan 150e"

Choletin kirkko, upea sellainen!

Oikein onnistunut peilikuva :D Tarkoituksena siis kuvata millainen paita tuli mukaan.

Tasta ei kauheesti kay ilmi millainen mekko, mutta jotenkuten kuitenkin ;)

Noirmoutier

Sunnuntaipaiva meni matkailun merkeissa. Suuntana oli eras "saari" tuolla rannikon laheisyydessa, Noirmoutierin kaupungin kupeessa. Kyseessa oli siis paikka, joka osan paivasta on veden alla, ja laskuveden aikaan sen halki menee tie josta voi ajaa ja kavella. Ja ihmiset menevat sinne kerailemaan merenantimia. Mulla oli oletus etta mekin mennaan sinne, mutta kavikin ilmi etta ajettiin vaan lapi. Wts? Olisko kommunikaatio mitaan?

Aamullakin piti lahtee mutta ranskalaisten tapaisesti lahettiin vasta kymmenen jalkeen. Ihmettelin vahan kun yheksan jalkeen Catherine meni suihkuun... Kavi mielessa et anteeks mut eiks meijan pitais lahtee... Noooo han sitten myohemmin sanos etta Christine (mahdoinkohan kirjottaa edes oikein?) oli laittanu viestia etta tulevat puoli yheksan aikaan hakemaan. Joo kiva kun ilmotitte mullekin etta meita tullaan hakemaan ja etta kyseinen viesti on edes saapunut. Lahtovaiheessa Fifi haahuili pihamaalla....

Kaytiin ensin syomassa (yllatys yllatys) eraassa ravintolassa. Mulla meni hermot ku en ymmartany sita ruokalistaa eika Catherine osannu selittaa saatikka ymmartany mita ma kysyin ja VOI JUMALAUTA!!! Rassaa toi tollanen ku ei ne osaa englantia, ihan yksinkertaistakaan. Niinku sillon ku kaytiin Puy du foussa, porttien kohtaa kysyin etta minne paikkaan ollaan menossa ensin, vastauksena oli etta kylla. Ahah, kiitti tiedosta, toi se autto aika paljon hei.

Ja eilen C kysyi tulenko hanen kanssaan uima-altaalle. Kysyin missa se on, vastaus: Les Herbiersissa... Hei ihan tosi vai? Enpa olis pystyny kuvittelemaan. Joskus, korjaan usein, taa ranskalaisten jarjenjuoksu ei oo mitaan parhainta mahdollista laatua.

Ruokailuun kaytettiin noin kaksi tuntia -.-' Hemmetti viekoon. Sitten mentiin vihdoin ja viimein shoppailemaan. Siis ihan oikeesti talla kertaa ma sain kuluttaa oikeen aikaakin niissa kaupoissa ja tosissaan ostaa jotain. Sain ma aika lailla kaikki loput tuliaiset ostettua, mita listassakin oli :))

Sen jalkeen kaytiin jossain rannassa ja ma kerailin ihan hirrrrrrrveesti simpukoita sielta :D Jesh. Takaisin kotiin pain lahdettiin siina puoli seitteman aikaan, muistaakseni. Mutta nyt piti ylittaa sellanen silta sen merialueen ylitse, koska vesi oli noussu eika ollu muuta reittia. Pienet oli jonot, kesti meinaan puoli tuntia paasta jonon loppupaasta sinne sillan alkuun... Etta nain. Ja kotiin tullessa noi rupes alottamaan jotain iltajuominkeja. Hohhoijaa, sanonpa vaan!

Pituutta kokonaisuudessaan 102 metria korkeussuunnassa :D

Tama on siis osan paivasta veden alla, kuten voi huomata. Kaukana haamottaa rantaviiva...

Suolan tekoprosessin yksi vaihe.

Kaytiin kahteleen suola-altaita :)

Keskustassa joku keskiaikainen linna. Nyt viikonloppuna oli kuulemma ilmaset sisaanpaasyt ties minne, mutta jono naytti sen verran pitkalta ettei viittitty ees yrittaa.

It's the beach, bitch :D

Oli kiva ranta, paljon simpukoita ja vaikka mita!

Ja alkupaata ei edes nay... tassa siis jonoa sillalle.

Maisemakuvausta sillalta, siella se meri vaan siintaa.

Postikortista kuvattua. Tuossa siis tollanen kyhaelma, joka on siella meren pohjan tien vieressa, sinne voi sitten kiiveta kun vesi tuolla lailla yllattaa. Auto kylla on jo mennytta siina vaiheessa, mutta...

Etta sellanen reissu silla kertaa. Kiva paasta valilla muihinkin maisemiin, karistaa naa pikkukylan tomut jaloista pois :D Eli on jo kylla viihtyisampi olotila, vaikkei kuitenkaan ihan happy happy joy joy. Ehka se siita. Mut hei, Antoniinan tiedotusten mukaan jaljella vain kaksi viikkoa!!! Yay :D


Perusmaanantai

Leipomoaamu, tosin osittain parempi ku viime viikko. Sain meinaan itse todeta kuinka hemmetin hidas ma oon ollu koko viime viikon ajan... Nimittain ku olen lahinna niita leipia laittanu niinku yks kerrallaan, eli sahauksesta lapi, nosto telineeseen ja pussiin, sitten seuraavaa kehiin. Mutta tanaan ku kukaan ei ollu nakemassa ni kokeilin sellasta toista tekniikkaa, minka olin nahny yhen toisen tyontekijan kayttavan, aattelin etta ehka se on nopeempi tapa.

Ja kyllahan se oli. Saastin itseltani lahinna puolitoista tuntia siivuttamista O.O Talla tekniikalla siis muuten ihan samalla tavalla leipa sahauksesta lapi ja sitten nosto telineeseen, MUTTA sitten siina vaiheessa otinkin toisen leivan ja laitoin sahaukseen samaan aikaan ku pakkasin ensimmaista. Ai vitsit ma olinki ovela. Ma olin jopa valmis niitten kanssa puoli tuntia ennen kaupan avaamista :O Kauppahan siis aukee yheksalta, ja ma olen viime viikon ollu valmis leipien kanssa siina... mmmmmm... kymmenen aikaan :''D

Eli on tainnu olla kylla muilla turhautumisen tunteita, nytki oikeen havettaa ku tiian kui hidas oon oikeesti ollu :D Mutku ei oo kukaan viittiny sitten vaivautua sanomaan etta olis nopeempiki tapa! Hoh. Omapa oli mokansa.

Taa oli myos perusmaanantai silta osin etta ma taas onnistuin katkasemaan yhen teran siita siivutuskoneesta :') Mut ei se ollu mun vika! Se leipa oli vaan niin hirmu kova!!! Ihan oikeesti :D Mut voi elama sita pomon reaktiota ku naytin sen..... *havettaa*

Yhden kirjeen laitoin tanaan menemaan, yhta postikorttia en voinu laittaa ku ei ollu osoitetta enka saanu sen ku vasta tassa tunti sitten. Eli se hoidetaan siis huomenna. Mut mun taytyy kehittaa joku paksu kirjekuori yhdelle lahetykselle :)) Mutta kenelle se on? Sita en kylla kerro ;)))

Ehka ma tasta pikkuhiljaa lopettelen tan kirjotuksen, koska taa yks punapaa tassa vieressa olis kovasti tulossa koneelle :D Toivon mukaan se korjaaja onnistuu fiksaamaan sen koneen ni maki paasen datailemaan vaikka koko paivaks! Ja hei, toi siivuttaminenkaan ei enaa ollu niin kamalaa ku piti pitaa tahtia ylla saadakseen sen ekan leivan aina alta pois ennen ku seuraava tulee. Lamminhan siina tuli, jq hirvee jano. Niinku joka paiva.

Ja sit kuuden tunnin paikallaan seisomisen jalkeen on ihanan raskasta laahustaa jalat maata viistaen kaupana takapihan parkkipaikoilla odottavaa pyoraa kohti.... Puuuuuhhh...